Näytetään tekstit, joissa on tunniste neilikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neilikka. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Jospa se tästä kesäksi muuttuisi :)

Viikko onkin taas vierähtänyt töiden merkeissä. Eikä tuo väsymys ole vieläkään hellittänyt ja "runko" tottunut työntekoon, liian pitkään olen "levännyt laakereillani". Onneksi on viikonloppu ja saan toivottavasti levätä, vaikka pihalla on tekemistä, niin sekin rentouttaa.

Harjoittelin yhtenä päivänä pisaroiden kuvaamista. Niinkuin näkyy pitää vielä harjoitella lisää :)))
"Pisaroita" tuli eilenkin ihan saavista kaatamalla ja oli sellainen ukkosen räiske, ettei pitkiin aikoihin ole ollut.  Eipä ollut asiaa illalla pihalle.



Ei onnistu mulla nyt kuvatkaan.

 Lännenheisiangervon kukkakin on varsin mukavan näköinen

Tätä, jotakin raunioyrttiä on pihassa. Liekö tarharaunioyrttiä, jokatapauksessa on peräisin naapurista, vanhan talon pihasta. Minusta on kauniin sininen tämä, eikä ole liikaa vielä ainakaan levinnyt.

 Parhaillaan kukkii suomentatarina pitämäni kasvi korkeana "pensaana" ja haisee pahalle :)

Varjoliljakin alkoi kukkia pari paivää sitten :) Oli levinnyt tiikerililjan sipulien joukossa sormustinkukkapenkkiinkin, saa kukkia :)

Voi olla, että tämä penkki on näille kuitenkin aivan liian varjoisa.

Ja sormustinkukat aloittivat myös kukinnan. Nyt tulee niihin paljon kukkia, on lilahtavaa, vaaleaa ja pilkullista :)


Pionin tuoksuja odotellessa hain keltapäivänliljaa tuoksumaan maljakkoon. Aika voimakas tuoksu :)

Hauskaa ja toivottavasti kesäistä viikonloppua kaikille kävijöille!

lauantai 17. elokuuta 2013

Lauantain mietiskelyjä

Tervehdys taas ystäväiseni! 


Kukkakuva neilikasta joita sain kolme viikkoa sitten, vielä nytkin ovat ihan napakan näköisiä ja uusia kukkia avautuu, ovat vaan vaaleampia nämä uudet kukat :)

Eilen iltapäivällä sain itseni pakotettua  ;))) aloittamaan kukkapenkin "ylösnoston"


Eli tuosta penkistä, jossa on tuo punainen nuoli, olen kaivanut tämänpuoliset kasvit pois. Siinähän oli ne värimintut ja kultapiiskut valloittaneet koko penkin. Kerkesin kaivaa kasvit pois, mutta multaahan siihen pitää vielä tuoda lisää ja istutan sitten samoja kasveja takaisin (paitsi kultapiiskut).
 Jos jaksan niin kunnostan sen toisenkin puolen.
Poutaa olikin ihmeellisesti melkein koko päivän, vasta iltapäivällä alkoi sadella ;)

Kerkesin tuon penkin kaivelun lisäksi niittää ruohojakin. eihän se heinä enää kasva niin nopeasti, mutta on niin turasen näköistä, jotta parempi niitellä välillä, varsinkin jos ei satu satamaan.

Kun nyt kesä on tässä vaiheessa...ja sataa joka päivä, niin alkaa tehdä mieli tehdä jotain käsillään :)
Tekis niin mieli alkaa tehdä tällaista mattoa, jonka ohje oli KodinPellervossa.

 En vaan tiedä mistä saisi noita kuteita. Lehden kuvassa tämän väri on niin ihanan keväisen vihertävä, valokuvassa ei näy oikein väri. Pitää alkaa etsiä jostain tuota esteri-ontelokudetta.

Maton sijaan aloin sitten tehdä tällaista, huomaa rusketusraidat ;)))
Unohtanut vaan olen minne pistin kopioidun ohjeen, eikä neulominen oikein onnistu pelkän mallin mukaan. Piti sitten kirjastosta varata taas kirja, jossa on tää ohje. Toivottavasti tulee pian.

Eilen käytiin katsomassa tällaista "vauvaa".

Onhan tämä kerennyt jo kasvaa, ennenkuin kerettiin katsomaan, mutta oli niin vilkas ja vikkelä jotta ei meinannut  asettua kuvaan ollenkaan.


Illalla oli aivan ihana ilma, aurinko paistoi ja oli aivan tyyntä.

Pilvet kuvastui järvestä kauniisti, tätä olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään.

Näiden kuvien mukana toivottelen kaikille (tänään taas sateen keskeltä)
Mukavaa lauantaita!

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Heinäkuun viimeinen...

kukkanen tai kukkaset, jotka avautuivat vasta nyt, ovat tässä.

Punapellava aloittelee kukintaa, kyllä tämä vielä elokuussakin varmasti kukkii paremminkin.

Silkkikukkaan on myös tullut muutama kukka. Nuppuja on siinäkin tosi paljon.

Tänään olikin pilvinen päivä ja aamupäivällä satoi vähän. Maa olikin jo tosi kuivaa, vaikka ei se tuosta sateesta paljoa kastunut, mutta tulipahan pari sankollista kasteluvettä.

Hienostihan se tämä kesä on mennyt, marjoja on jo paljon pakkasessa ja lisää varmasti saa niin paljon kuin jaksaa kerätä. Näpit on pahasti mustikassa, ettei ilkeä niitä kellekään näyttää, olisi tarvetta manikyyrille ;)

Mustaherukat ovat vielä keräämättä, eivät ihan ole vielä kypsiä. Punaherukoita on osa jo kerättykin.
Sain toissapäivänä kitkettyä marjapensaiden alusista heinät. Se olikin aika saavutus, ihan suutuspäissäni sain senkin aikaiseksi. Kun ärsyttää maassa röhöttävät oksat, eikä lähellekään pääse ruohonleikkurilla. 
Olen pyytänyt, vaatinut, kärskenyt ja lopulta itse tehnyt joihin pensaisiin tukikehikoita, mutta en ole kaikkiin jaksanut yksin niitä väsätä. Pensaissa on varmaan kaksi metriä pitkiä oksia, jotka sitten makaavat maassa, vaikka joka syksy niitä leikkelen. V-käyrän nousu on uskomaton voimavara  ;D

Kävi tässä päivänä muutamana vieraitakin ja toivat näin ihania neilikoita.

 Lähtän Kiitokset ilmojen halki, he eivät varmasti lue koskaan tätä blogia ;)
Kukissa ja muutenkin vaaleanpunainen on yksi lempivärini.

Sitten muutamia kummallisuuksia

Eipä taida tulla pussin kuvan mukaista keltaista pumpaa tästä kurpitsasta. Viime vuonna jo vähän ihmettelin kun kurpitsa olikin vihreä, mutta kun se kasvoi niin huonosti viime kesänä, niin ajattelin että se kellastuisi myöhemmin. Voihan ne tietysti muuttaa väriään sitten isompana. Nyt ne ovat jo aika paljon isompia kaikki, mutta ei yksikään ole kellastunut vielä. Ihan hyvähän se vihreäkin kurpitsalyhty tietysti on.

Kasvihuoneessa kasvava kurkku ei olekaan noin sileä kuin kuvassa, vaan aivan piikkinen. Tosin pestessä nuo "piikit" lähtivät pois ja vain kyhmyt jäi. Kurkku oli kyllä hyvän makuinen muuten. Pitää nyt seurata tasoittuuko nuo piikit ja kyhmyt kurkun kasvaessa, tuo oli suurin minkä otin maisteltavaksi.

Pitäähän sitä laittaa vielä muutama pakollinen unikkokuva ;)
Tämä ylin on kyllä näistä lemppari.
Sillkiunikoita, Papaver Rhoeas FL.PL. Mix



Kuulin tänään radiosta, että tänä vuonna on ollut tavallista enemmän kaalikoita liikkeellä. Joku kaalin kasvattaja puhui siitä ja kertoi että niitä on vaikea torjua. Näinköhän minunkin pitää "nostaa kädet pystyyn" niiden kanssa. Nyt ovat nämä mun lehtikaalit vielä kamalamman näköisiä kuin tässä kuvassa.
Lehdet on kaikki syöty ja on vain lehtiruodit jäljellä. Ajattelin kokeilla vielä ostaa kaupasta jotain myrkkyä, jos vielä saisin edes vähän lehtikaalia noista, näyttää aika toivottomalta.

Syysmaksaruoho Sedum spectabile Brilliant
Onneksi näistä kukista saadaan nauttia, eivät tuholaiset sentään kaikkia syötäväksi kelpuuta. Silmänruokaa!

Tässäpä oli tämän kuukauden jutustelut. Tulikin paljon vähemmän kirjoiteltua heinäkuussa, ehkä syksyllä on sitten enemmän aikaa.
Lämpimästi Tervetuloa Inkivääri lukijaksi tänne! Olen joskus käynyt vierailulla blogissasi.
Mukavaa Elokuun alkua!