Jotenkin on sellanen olo, ettei oikein tiedä mitä tekis. Kevättä saa odotella, kun lunta on niin paljon. Mutta onneksi sentään nyt on senverran lämmintä, että katoilta alkaa olla jo sulaneet. Tänään ihana aurinko paistoi, mutta tuuli oli aika viileä.
Mun piti lähteä kauppaan, mutta sitten intouduin siivoamaan. On ollut mielessä kirjoittaa tänne ihan muu juttu, eli alkaa kirjoitella vanhempien lapsuudesta, kun kuviakin löysin, vaan en tiedä, ehkä joskus.
Nyt laitan tänne kuitenkin omasta harrastuksestani, jota on kestänyt 😍 jo yli 50 vuotta. Ei voi olla totta.
Kun olen kaivellut varastoista pois vanhoja tavaroita, tuli vastaan vanha päiväkirja.
Näitä samantapaisia kiinalaisia kirjoja mulla oli useampikin, seuraava on vihreän sävyinen
johon olin kirjoitellut v.1973 alkaen railakasta nuoruutta viettäessä, sitä ei kannata julkaista.
28.3.1967 olen aloittanut päiväkirjan 9 vuotiaana. Olisiko äiti lahjonut minua tällä kirjalla, koska olin sairaana, enpä muista.
Silloin oli kirjoittamiseen pääasiassa lyijykyniä. Hauskaa kun nytkin merkkaan kalenteriin lämpötilan ja sään kuten silloin. Sairaana taisin olla silloin aika usein. Kaikki lastentaudit on sairastettuna.
Aika jännä, kun olin huomioinut kirjapainolakon loppuneen. Varmaan sanomalehti ei tullut lakon aikana. Lämpimämpi ilma oli silloin ollut ja tiet ravalla. Tiet olivat hiekkateitä, joten rapa kyllä roiskui. Kirjeiden kirjoittaminenkin on ollut tapana, aivan kuten nytkin.
Jostain syystä olin kirjoittanut yhden päivän joka sivulle, niinpä paljon oli tyhjää jäänyt kun ei sitä kirjoittamista ollut. Mullahan ei ollut sisaria tai veljiä, olin ainoa lapsi. Eipä ollut hulinaa silloin.
Mutta sitten kun syksy tuli ja koulut alkoivat olin löytänyt kirjat.
Mitä olin lukenut kirjoja niin niiden nimet ja joskus jotain
sisällöstäkin kirjoittanut tähän. Koulusta en ollut tykännyt, joskus oli ollut riitojakin koulutoverien kanssa. Opettajista en ollut kirjoittanut mitään.
Sitten kun usein olin
sairaana, niinpä kannoin repullisia luettavia kirjoja. Pyörällä kuljin kouluun ja talvella hiihtämällä.
Tv oli meillä ollut jo muutaman vuoden ja radiota kuunneltiin. Lempikappale oli Arto Sotavallan Löysin rantein 😊 kunnes sitten v.-68 oli jo Tapani Kansa valloittanut Päättyneillä päivillään 😉
Päiväkirjassa luki sekin, kun oli oppikouluun pääsykokeet 4.6.-68 ja seuraavana päivänä toinen pääsykoepäivä. Kävin 4 km:n päässä kokeessa polkupyörällä ja kun tulin kotiin äiti kertoi että Robert Kennedyä oli ammuttu. Jotenkin se oli ollut suuri järkytys 10 vuotiaalle, olin 6.6. kirjoittanut kellonajankin, jolloin oli tullut varmaan uutisissa, että hän oli kuollut.
Tämä päiväkirja loppui syksyllä ennen koulun alkua, jatkui jossain toisessa vihkossa, jonka kyllä laitoin uuniin.
Päiväkirjaa olen kirjoitellut välillä vähemmän ja välillä enemmän. Voi olla että viimeiset 10 v. on tullut kirjoitettua paljon, monia "kirjoja".
Miehen kuoltua pari vuotta sitten kirjoittaminen on ollutkin tärkeä selviytymiskeino, sieltä voi sitten lukea miten kaikki tapahtui.
Sitä kun mies sairastui syksyllä -15 ei voinut silloin kirjoittaa edes päiväkirjaan, ei muuten lue kalenterissakaan, se oli niin suuri trauma.
Nykyinen päiväkirja on tässä. Ostin sen Tigeristä Tampereelta v.2017 alussa ja alkaa olla jo loppupuolella tämä. Tätä Edellinen päiväkirja kesti muuten tasan 5 vuotta.
Sitten aloinkin kirjoitella asioita kalenteriin myös. Viime vuonna alkoi kalenterin koristelu, erilaisilla tarroilla ja kirjoittelen siihen päivittäin kaikenlaista.
Viimeisin "hurahdus" onkin kalenterituunailu, plannerointi tai bujoilu, en ole ihan varmaa alanko bujoilun seuraavaksi. Olen perehtyyt asiaan youtube-videoita katselemalla. Aivan uusi maailma! Mutta taidanpa kirjoitella siitä toisella kerralla.
Mukavaa viikonloppua!
