Minna Canthin päivänä

Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.

Minna Canthin patsas seisoo ylväänä Hämeenpuistossa, on seissyt paikallaan jo vuodesta 1951 asti.



"Kuuden kuvanveistäjän kutsukilpailun voitti Lauri Leppänen luonnoksellaan Taistelija.
Veistos esittää nuorta Minna Canthia nojaamassa oikealla kädellään pronssipaateen.

 Canth-muistomerkissä Lauri Leppänen käytti matalaa, porrastettua jalustaa, jonka ympärille levittäytyy laattakiveys. Veistos sijoitettiin lähelle Puutarhakatua, jonka varrella oli sijainnut Minna Canthin syntymäkoti. (laatta Puutarhakatu 8:n seinässä) Muistomerkki paljastettiin juhlallisin menoin syyskuussa 1951.
Kirjailija Minna Canthille on pystytetty patsaat myös Kuopioon, Eemil Halonen, 1937 ja Jyväskylään, Pauli Koskinen, 1961.

Paaden takapuolella on korkokuvana Canthin vuonna 1895 ilmestyneestä näytelmästä Anna-Liisa kohtaus, jossa vastasyntyneen aviottoman lapsensa surmannut Anna-Liisa anelee polvillaan armoa äidiltään, isältään ja Johannes-sulhaseltaan."  Lainaus ; Tampere, julkiset veistokset ja monumentit-sivulta



Olen kerran vuosia sitten nähnyt tv;stä elokuvan Anna-Liisa vuodelta 1945, se perustuu Minna Canthin näytelmään.  Siinä pääosassa oli Mervi Järventaus Anna-Liisana ja Mikkona Edvin Laine. Oli hyvin traaginen elokuva.

Myöhemmin on tehty uusi versio jossa Anna-Leena Härkönen on pääosassa.  Tämä uudempi versio on nähtävissä Yle Areenassa. Pitänee katsoa sekin, kun nyt pitäisi olla aikaakin, sattuneesta syystä.

Viime vuonna luin kirjan Minna Canthin lapsuudesta. Kirjasta kirjoitin tämän...

23.7. Anneli Toijala; Myrskylintu, Tammi, v 1994
Tämä kirja kertoo siitä entisajan Tampereesta, joka oli v 1852-1853 noin 3000 hengen tehdaskaupunki ja jota hallitsi valkea 6-vooninkinen puuvillatehdas. James Finlayson sen oli perustanut ja tänä aikana siellä työskenteli n. 750 henkeä, joista oli alaikäisiä 8-15 vuotiaita yli sata. Silloisella Tampereella oli rakennukset matalia hirsisiä rakennuksia. Kaupunki ulottui koskesta Leveekadulle, joka oli nykyinen Hämeenpuisto. Sen taakse vasta alettiin rakentaa uusia asuntoja hirrestä.
Kirja kertoo nuoresta Wilhelmiina Johnsonista ja hänen perheestään. Alle 9 vuotias sanavalmis Miinu oli hyvä lukemaan ja hänen isänsä kehuikin tyttöä erikoisen eteväksi. Miinun isä oli töissä puuvillatehtaassa laittajamiehen hommissa joten hänen kokonaan ei niin puutetta kärsitty, vaikka isä viihtyikin hyvin oluttuvissa. Miinu kävi kuuluisaa Mamselli Charlotta Hydenin koulua ja oli jo edennyt siellä ylemmälle rappuselle. Lapsuus oli kyllä muutakin kuin koulunkäyntiä tai tehtaassa raatamista, kuka sinne olikin joutunut tai päässyt töihin. Välillä laskettiin mäkeä ja kiipeiltiin Pyynikin rinteillä.
Patruuna ja Patrunessa Nottbeckejä ihailtiin ja kunnioitettiin kovasti, vaikka heitä näki harvoin. Mamsellin koulun joulujuhlaa he kunnioittivat läsnäolollaan ja toivat lapsille lahjoja. Paljon sairautta ja kurjuutta oli siihen aikaan Tampereellakin, vaikka sinne haluttiin töihin tulla.
Kirjaan on piirretty sen ajan kartta kaupungista, ja siihen on merkitty merkittävimpien talojen paikat.
Tämä kirjahan kertoo myöhemmin Minna Canth nimellä tuntemastamme kirjailijasta ja kauppiaasta, eli hänen lapsuutensa lähtökohdista. Kun Miinu oli  9 vuotias, hänen perheensä muutti Kuopioon, johon hänen isänsä sai työkomennuksen lankakaupiaaksi.

 

Tällakertaa tässä kaikki. 

Moimoi taas!

Äkkiä tuli muutoksia

Eipä mennyt kauaa kun hallitus sai muutoksia aikaan, kun tosi tilanne tuli. 

Viikossa koulut ja rajatkin kiinni!

Eilenpä ilahdutti pieni orkidea avaamalla toisen kukkansa.

Oli myös hieno auringonpaiste, kuten tänä aamunakin. 

Niin kauan kuin pystyy liikkumaan ulkona, niin pitää liikkua.

Eilenkin kävelin Pyynikillä, jotenkin on kuin olisi helpompi hengittää tuolla mäntymetsässä.

Enemmän happea.

Poluilla ei ollut tungosta, mutta aina sillointällöin joku siellä käveli tai juoksi.

Pyynikin näkötornin pihalla oli kyllä autoja. Jäi katsomatta oliko tuo auki, 

ei ole vieläkään tullut käytyä tuolla munkkikahvilla.

 Tänä aamunakin kävelin siellä. Vaikka yritän vaihtaa kävelyä eri paikkoihin joka päivä. Rantamaisema vetää kyllä puoleensa.

Kuka lie majaa rakentanut.

Kyllä sitä on ihmeissään tämän ajan tapahtumista. 

Mitään ei voi yleisille tapahtumille. 

Eilen viimeksi kävin pikaisesti kaupassa, silloin ei siellä ollut tungosta. Ja kaikkea oli tarjolla.

Tämän päivän rajoitukset voivat taas tehdä lisää ostoshysteriaa ja tungosta.

 En mieluummin lähde sinne ruuhkaan, vaikka eihän siellä nyt kukaan uskalla enää yskiä.

Kaupungilla näyttää kyllä tavallista hiljaisemmalta, joten ne ruuhkat voivat olla kyllä isommissa kaupoissa.

 Olen varannut jo pari viikkoa enemmän ruokaa kotiin, kun oli sellainen aavistus, että jos vaikka tulee karanteeni, niin ei pääse mihinkään. Vessapaperia olen ostanut omiksi tarpeiksi.

Vaikka olo olo on kutakuinkin normaali, niin mistäs tietää onko joku tartunta tullut tai tulossa

Varsinaista flunssaa ei ole, eikä kuumetta, mutta joskus aivastuttaa kyllä.

Eilen kerkisin uusia kaikki lainakirjani ja vein yhden luetun kirjan sinne. Kirjastossa kyllä oli eilen tavalista enemmän väkeä.

Varauduin jo viime viikolla lainaamalla useita kirjoja.

Kirjastotkin menee kiinni.

Mikäs tässä on ollessa, jos lämpöä ja vettä riittää, on sähköä  ja lukemista. 

Särkylääkkeitä on omiksi tarpeiksi.

Villalankoja on vielä neuloa monet sukat. 

Pakkasessa on mistä laittaa ruokaa ja joitain säilykkeitä ja kuivaelintarvikkeita.

Parvekkeelta innostuin poistamaan kuivuneet callunat tänään, vielä pitää ne viedä kompostiin.

Kukkien laittoa parvekkeelle ei nyt vielä voi miettiä.

Sanotaan, että kyllä me tästä selvitään. 

Selvitään!

Pysytään terveenä!

Oikein paljon kiitoksia kommenteista, on tullut uusiakin lukijoita. Tervetuloa!

Tuuletusta

Hieno ilma oli tänään iltapäivällä, joten läksin sitten näiden pelottavien uutisten jälkeen vähän tuulettumaan ulos kävelylle.

Alkaa jo ulkoa oppia nämä nykyiset tv:n uutiset.  Vaikka tieto on tarpeen, se lisää tuskaa.
Aikaisemmissa tautiepidemioissa, vai mitä ne lienee olleetkaan, en jotenkin ollut niistä niin huolissaan, jostain syystä.  Oli sellainen tunne että on vastustuskykyä niitä vastaan.

Liekö ollut sitten muuta tekemista, ettei ehtinyt kuunnella niin paljon uutisia, tai ei silloin ollut niin paljon tätä mediahypetystä. Tai eikä olleet niin vakavia tauteja. Olen unohtanut.

 Onhan sitä sairastettu lapsena kaikki silloiset lastentaudit, kaikki sairasti, tuhkarokon, sikotaudin, vihuri -ja vesirokot. Jokunen influenssakin tuli kai sairastettua. Honkongilainen ehkä.
Viimeistä  lintuinfluenssa ei tullut panikoitua, jotenkin silloin maalla asuessa ei ollut niin tartuntapelkoinen. Eikä ollut ihmisiä niin paljon, tungokseksi asti siinä lähistöllä.

Näsinpuistoa, Milavida pilkottaa tuolla mäellä

Nyt täällä kun on vain tämä pieni asunto, ei ole pihaa minne mennä multaa kaivelemaan ja rentoutumaan.  Kummasti on alkanut vaivata ja varoa tarttumista. Yskäisiä kulkee tuolla ihmisten keskuudessa, ainakin äänestä sen kuulee. Apteekissa kävin ostamassa pullon käsidesiä, niin siellä sitä onkin paljon yskäisiä ja nuhaisia ihmisiä.

Kotkankallion muistomerkki

Jotenkin on nyt ollut kyllä vähemmän ihmisiä liikkeellä. Ainakin monet pitää toisiinsa välimatkaa ja ihmiset läheltä häviää jos vaan yskähtää.  Kyllä koetankin liikkua silloin kun ei ole niin tungosta tuolla kaduilla. Eikä varsinkaan sisätiloissa. Täällähän on jo satoja ihmisiä altistunut viruksen tartunnalle. Yhtään ei tiedä missä liikkuu tartuttajia tietämättään.

Sillan alla

Jo pitkään olen ollut menemättä elokuviin tai museoihin, niissä kun on paljon ihmisiä samoissa tiloissa. Tapahtumia perutaan, kouluja on kiinni. Jopa mietin viime viikkoina olleita tapahtumiakin, että kuinka niihin voi enää kukaan mennä.   Vierailut lopetettiin vanhusten luonakin.

Uskon kuitenkin, että voi tuolla metsissä ja rannoilla liikkua vielä, kuka sinne nyt lähtisi sairaana lenkille. Eikä siellä ole tungosta ollut. Linnut visertää ja oli tänäänkin jo niin keväisen tuntuinen ilma.

 Tammerkoski pauhaa, vettä on järvissä yllinkyllin tai liikaakin.

Vähän kukista vielä. Olisi kysymystä.

Olen yrittänyt joitakin mehikasveja kasvattaa. 

Tämä nyt on pysynyt edeltäjistään poikkeavasti vielä elossa, mutta on tämän näköinen.

Mitä tälle voisi tehdä? 

Mitä olen tehnyt väärin kun tämä on tään näköinen?

En ole sinut näiden mehikasvien kanssa ollenkaan. Oli tämäkin söpö pienenä, en ole liikaa kastellutkaan.

On tässä kuitenkin pientä kasvua!

Kaikki kukat kuvasin, ja laitan ne kuvat tänne kunhan kerkiin. Vaikka eivät ole kummosia mut kukat.

Tulppaanit alkaa olla finaalissa.

Heipparallaa vaan! Koetetaan pysyä terveenä, ainakin pitää korona loitolla!