Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.
"Kuuden kuvanveistäjän kutsukilpailun voitti Lauri Leppänen luonnoksellaan Taistelija.
Veistos esittää nuorta Minna Canthia nojaamassa oikealla kädellään pronssipaateen.
Canth-muistomerkissä Lauri Leppänen käytti matalaa, porrastettua jalustaa, jonka ympärille levittäytyy laattakiveys. Veistos sijoitettiin lähelle Puutarhakatua, jonka varrella oli sijainnut Minna Canthin syntymäkoti. (laatta Puutarhakatu 8:n seinässä) Muistomerkki paljastettiin juhlallisin menoin syyskuussa 1951.
Kirjailija Minna Canthille on pystytetty patsaat myös Kuopioon, Eemil Halonen, 1937 ja Jyväskylään, Pauli Koskinen, 1961.
Paaden takapuolella on korkokuvana Canthin vuonna 1895 ilmestyneestä näytelmästä Anna-Liisa kohtaus, jossa vastasyntyneen aviottoman lapsensa surmannut Anna-Liisa anelee polvillaan armoa äidiltään, isältään ja Johannes-sulhaseltaan." Lainaus ; Tampere, julkiset veistokset ja monumentit-sivulta
Olen kerran vuosia sitten nähnyt tv;stä elokuvan Anna-Liisa vuodelta 1945, se perustuu Minna Canthin näytelmään. Siinä pääosassa oli Mervi Järventaus Anna-Liisana ja Mikkona Edvin Laine. Oli hyvin traaginen elokuva.
Myöhemmin on tehty uusi versio jossa Anna-Leena Härkönen on pääosassa. Tämä uudempi versio on nähtävissä Yle Areenassa. Pitänee katsoa sekin, kun nyt pitäisi olla aikaakin, sattuneesta syystä.
Viime vuonna luin kirjan Minna Canthin lapsuudesta. Kirjasta kirjoitin tämän...
23.7. Anneli Toijala; Myrskylintu, Tammi, v 1994
Tämä kirja kertoo siitä entisajan Tampereesta, joka oli v 1852-1853 noin 3000 hengen tehdaskaupunki ja jota hallitsi valkea 6-vooninkinen puuvillatehdas. James Finlayson sen oli perustanut ja tänä aikana siellä työskenteli n. 750 henkeä, joista oli alaikäisiä 8-15 vuotiaita yli sata. Silloisella Tampereella oli rakennukset matalia hirsisiä rakennuksia. Kaupunki ulottui koskesta Leveekadulle, joka oli nykyinen Hämeenpuisto. Sen taakse vasta alettiin rakentaa uusia asuntoja hirrestä.
Kirja kertoo nuoresta Wilhelmiina Johnsonista ja hänen perheestään. Alle 9 vuotias sanavalmis Miinu oli hyvä lukemaan ja hänen isänsä kehuikin tyttöä erikoisen eteväksi. Miinun isä oli töissä puuvillatehtaassa laittajamiehen hommissa joten hänen kokonaan ei niin puutetta kärsitty, vaikka isä viihtyikin hyvin oluttuvissa. Miinu kävi kuuluisaa Mamselli Charlotta Hydenin koulua ja oli jo edennyt siellä ylemmälle rappuselle. Lapsuus oli kyllä muutakin kuin koulunkäyntiä tai tehtaassa raatamista, kuka sinne olikin joutunut tai päässyt töihin. Välillä laskettiin mäkeä ja kiipeiltiin Pyynikin rinteillä.
Patruuna ja Patrunessa Nottbeckejä ihailtiin ja kunnioitettiin kovasti, vaikka heitä näki harvoin. Mamsellin koulun joulujuhlaa he kunnioittivat läsnäolollaan ja toivat lapsille lahjoja. Paljon sairautta ja kurjuutta oli siihen aikaan Tampereellakin, vaikka sinne haluttiin töihin tulla.
Kirjaan on piirretty sen ajan kartta kaupungista, ja siihen on merkitty merkittävimpien talojen paikat.
Tämä kirjahan kertoo myöhemmin Minna Canth nimellä tuntemastamme kirjailijasta ja kauppiaasta, eli hänen lapsuutensa lähtökohdista. Kun Miinu oli 9 vuotias, hänen perheensä muutti Kuopioon, johon hänen isänsä sai työkomennuksen lankakaupiaaksi.
Tämä kirja kertoo siitä entisajan Tampereesta, joka oli v 1852-1853 noin 3000 hengen tehdaskaupunki ja jota hallitsi valkea 6-vooninkinen puuvillatehdas. James Finlayson sen oli perustanut ja tänä aikana siellä työskenteli n. 750 henkeä, joista oli alaikäisiä 8-15 vuotiaita yli sata. Silloisella Tampereella oli rakennukset matalia hirsisiä rakennuksia. Kaupunki ulottui koskesta Leveekadulle, joka oli nykyinen Hämeenpuisto. Sen taakse vasta alettiin rakentaa uusia asuntoja hirrestä.
Kirja kertoo nuoresta Wilhelmiina Johnsonista ja hänen perheestään. Alle 9 vuotias sanavalmis Miinu oli hyvä lukemaan ja hänen isänsä kehuikin tyttöä erikoisen eteväksi. Miinun isä oli töissä puuvillatehtaassa laittajamiehen hommissa joten hänen kokonaan ei niin puutetta kärsitty, vaikka isä viihtyikin hyvin oluttuvissa. Miinu kävi kuuluisaa Mamselli Charlotta Hydenin koulua ja oli jo edennyt siellä ylemmälle rappuselle. Lapsuus oli kyllä muutakin kuin koulunkäyntiä tai tehtaassa raatamista, kuka sinne olikin joutunut tai päässyt töihin. Välillä laskettiin mäkeä ja kiipeiltiin Pyynikin rinteillä.
Patruuna ja Patrunessa Nottbeckejä ihailtiin ja kunnioitettiin kovasti, vaikka heitä näki harvoin. Mamsellin koulun joulujuhlaa he kunnioittivat läsnäolollaan ja toivat lapsille lahjoja. Paljon sairautta ja kurjuutta oli siihen aikaan Tampereellakin, vaikka sinne haluttiin töihin tulla.
Kirjaan on piirretty sen ajan kartta kaupungista, ja siihen on merkitty merkittävimpien talojen paikat.
Tämä kirjahan kertoo myöhemmin Minna Canth nimellä tuntemastamme kirjailijasta ja kauppiaasta, eli hänen lapsuutensa lähtökohdista. Kun Miinu oli 9 vuotias, hänen perheensä muutti Kuopioon, johon hänen isänsä sai työkomennuksen lankakaupiaaksi.
Tällakertaa tässä kaikki.
Moimoi taas!


