Jostain piristystä...

 Nyt tuntuu siltä, että pitää alkaa piristyä. En ole ollut koskaan syksyn ystävä, (enkä talven)  vaan jo syyskuussa kauhistun kun talvi alkaa kolkuttelemaan.

Viime  vuoden elokuussa piristin itseäni haasteella kirjoitella tänne blogiin joka päivä. Ainakin oli tullut 31 postausta. Nytkin mietin jotain sellaista, mutta eipä tuntunut jaksavan. 

 Nyt on aika taas piristyä, tai jämähdän sohvalle apaattisena. Jotain piristävää on keksittävä. Mietin olenko ostanut itselle kukkivia kukkiakaan pitkiin aikoihin, no en ole.  Enkä ole ostanut viherkasvejakaan yhtään toukokuun jälkeen. 

Sensijaan pois olen joutunut heittämään useammankin viherkasvin jo näiden vajaan 3.n kk:n aikana pois. Eivät kai tykänneet muutosta!

Voi olla sitäkin kun käyn sellaisessa kaupassa, jossa ei kassan lähellä ole kukkivia kasveja tarjolla. 

Ei tule heräteostoksia tehtyä. 

Sensijaan tämä lehti hyppäsi koriin kaupassa, kun oli 1. halpa ja 2. nuo sukat ja 3. otsikko-iloa syksyyn, Uusia unelmia!

En siitä nyt löytynyt uusia unelmia, mutta piti lähteä toiseen kauppaan ostamaan nuo langat ja alkaa neulomaan noita sukkia. Olen "aina" tykännyt auringonkukista!

Ensimmäiset reunakierrokset tuossa tehty. En ole ikinä kuullutkaan latvialaisesta palmikosta, enkä ole mitään palmikkoa tehnyt koskaan. Mutta tuon kerroksia oli vain kolme niin ajattelin vääntää ne kyllä, olkoot vaikka kuinka hitaita kerroksia. Eipä se niin vaikea ollut. 

Nyt on jo neulottu tuokin auringonkukka osuus. En ole pitkiin aikoihin neulonut kirjoneuletta, joten piti näissä olla tarkkana, ei onnistu tv:tä aktiivisesti katsoessa. Nyt on kai helpompi tuo vihreä-vlkoinen sukkaosuus sitten.
 

Mitenkäs muuten piristyisi. Olen nukkunut melkein joka yö, koettanut syödä ruokaa joka päivä(enkä vaan leipää), kävellyt joka päivä ainakin 6000 askelta, eilen kävin metsässäkin, koska jostain kuulin että 15 minuuttia metsässä oloa jo piristää. Kyllä olikin hyvä hengitellä mäntyjen tuoksua, mutta tulipa sieltä myös ainakin 1 punkki, jonka kyllä sain kiinni. Toivottavasti ei jäänyt sen kavereita lymyilemään 😠

Jostain se hyppäsi, vaikka olevinaan kuljin vaan valmista kävelytietä metsässä.

Olisi monta kirjaakin tuossa odottamassa lukemista, mutta ei vaan saa aikaiseksi aloittaa...

Nuo pihlajanmarjat kuvasin kun olin tulossa Helsinginjunalta. 

Kävelykin tuntuu välillä kuin tervanjuonnilta, vaikka kuinka on kauniisti laitetut paikat kävellä, niin ei ne vaan korvaa luonnontilaista seutua ja metsää (paitsi punkkeja ehkä ei niin tule mukaan)

Tänään kun menin kauppaan, tuuli tuiversi jo hyvin kylmäntuntuisesti pohjoisesta. Kohta pitää etsiä pipo ja käsineet, varsinkin pyöräilyä varten.

 

Ajattelin nyt tämän elokuun viimeisen viikon ajan kirjoitella tänne joka päivä, sellainen pieni "haaste" taas, saa nähä kuinka käy. Tuntuu jo vaikealta läppärin avaus, kun harvoin on pakko avata...

Hei vaan! 

Viikon takaa kuvamuistoja

 Toiset kaksi päivää Helsingissä ...

Jotenkin tänä vuonna olen tykästynyt näihin heinämäisiin kasveihin, joita oli tässäkin penkissä Töölönlahden puistossa.

Torstaina vaihdetiin hotellia Hotelli Vaakunaan ihan rautatieaseman viereen

En ole ennen ollut tässä hotellissa, niin kaikki oli "uutta". Monesta asiasta näki että se oli jo aika vanha, mutta luulin kyllä vielä vanhemmaksikin kuin mitä nyt luin wikibediasta, että se avattiin v 1947. Uudistettu sitä on varmaan monta kertaakin, mutta oli kiva  kuitenkin kun oli vanhanmallinen puhelin vielä käytössä, ei tosin käytetty sitä tällä kertaa. 

Meillä oli ihan hyvä kokemus tästä hotellista, vaikka kyllä näytti olevan sisäänkirjautumisessa pitkät jonot usein. Oli muutkin ihmiset lähteneet edullisen tarjouksen ansioista viettämään aikaa pääkaupungissa :) Me jonotimme mennessä, koska olimme liian aikaisin siellä. Huoneet pääasiassa luovutettiin klo 15 alkaen. mutta saimme sen jo paljon ennemminkin.

Aamupala tarjoittiin tuolla korkealla 10.ssä kerroksessa, jossa oli hyvät näkymät ulos ja oikein monipuolinen aamupala. Viherkasvit olivat oikein kauniisti myös esillä siellä, ja niitä oli paljon.

Aamupalallle meno oli porrastettu, niin siellä ei juurikaan ollut ruuhkia. 

Huoneesta saimme ihailla kaupunkimaisemia ja pilviäkin :)

Huone oli sopivan lämmin ja lämpöä pystyi hyvin säätämään itsekin.

 

Ihan "hulluna" tuli kuvattua paljon pilviä...ohhoijaa

 

 Aamupalan jälkeen lähdettiin ihan vaan kävelemään, tälläkertaa Töölönlahdelle päin 

Musiikkitalon edessä oleva taideteos, näyttää olevan Eduskuntatalon edessä :))

 

Samaan kuvaan mahtuu monta Arvorakennusta

 Tässä Oodin edessä torilla oli tuo puusta rakennettu  ilmastonmuutos teos. Jääkuutiot olivat sulaneet jo, niistä en tiennyt mitään. Kansalaistorin pinnassa oli paljon kaupunkien nimiä, jota merenpinnan nousu koskettaa. Tuossa sinertäväkattoisessa tilassa,(Eduskuntatalon kohdalla se näkyy) kuului myös musiikkiteos. Jotenkin tämäkin tapahtuma jäi itseltä etukäteen ottamatta selvää. 

 

Samoin ihan turkasesti keljuttaa, kun ei tullut varattua Ateneumiin, (edes en yrittänyt varata,) lippua ajoissa. Mikä upea Ilja Repin-näyttely jäi näkemättä. Kai alitajuisesti ajattelin, että perutaan kuitenkin koko reissu, eikä lähdetä, kun tästä tautitilanteesta ei koskaan tiedä.  Ei voinut mennä sinne satojen ihmisten jonoon seisomaan päiväksi. Ei siinä mitää takeita ollut olisiko päässyt sittenkään.

Pääkirjasto Oodin arkkitehtuuri kyllä hätkähdyttää, vaikka sitä on nähnyt jo monesti

Tämäkin kulma kuin laivan keula

Käveltiin siitä sinne Töölönlahdelle päin, suuria kukkaistutuksia tuli vastaan.

 

Hakasalmen huvila on jäänyt aikaisemmilla käynneillä katsomatta, joten siellä käytiin nyt.

Nyt siellä oli Ismo Höltön valokuvanäyttely -Kohtaamisia 1960-luvun Helsingissä,  joka oli varsin mielenkiintoinen

Kuvissa oli itsellekin tuttuja elementtejä, esim tuo alareunan kuva jossa on samanlaiset vaunut kuin itselläkin vauvana. Tavallista elämää ja ihmisiä.

Hyvin saattoi huomioida turvavälit, kun saattoi olla 1-2 hlöä tuolla meidän lisäksi

 

Luulin että siellä olisi ollut enemmän tietoa talossa asuneesta Aurora Karamzinista, oli vain tämä myymälän seinällä.

 Finlandia taloa katseltiin ulkoapäin Aika läheltä, on niin iso ettei mahdu yhteen kuvaan kokonaan.

Valokuva näyttely oli tässäkin pihalla, olen joskus useita vuosikymmeniä sitten käynyt tuolla sisälläkin, siitä on liikaa aikaa.

Siinä lähellä rannassa oli mukava katsella monenlaisia liikkujia

Vesi näytti siltä, ettei ihan terveellistä ois pulahtaa tuonne. Enpä tiedä...

 

Halusin käydä katsomassa myös Oopperatalon lähempää kuin bussin ikkunasta. Vau jos joskus pääsisi tuonne myös sisälle ja johonkin näytökseen...Kierrettiin tämäkin ympäri, vaikka oli aika lämmintä ja väsyttävää jo.

Sitten perjantaina oli enää etsittävä ruoka-paikka. Kampista valikoitui Sandro, koska toinen, johon aiotiin ensin, oli tupaten täynnä. Eikä jaksa jonottaa.

Tänne mahtui hyvin ja oli ihan OK,  Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän makuja. Oli monipuoliset salaatit ja yritin kaikkea maistella. Falafelit olivat tosi hyviä. Ja kahvi kuului myös hintaan. Tampereella on myös mukava käydä Sandrossa sitten syömässä, voisi vertailla onko ruuassa eroja :)

Kun siellä nyt tuli käytyä, niin Muji oli lähellä. Olisi varmaan ollut muutakin kivaa, mutta mulla reppu oli jo tupaten täynnä, ei nähdu  mitään ostoksia.

 

Kyniä vaan ostin. 

Lauantaina olikin sateinen aamu, eipä juuri ehditty missään käymään, kun jo klo 12 oli lähtö hotellista.Tästä onkin jo yli viikko aikaa. Mihin tämä aika kuluukaan, nyhjäämiseen!

Nyt on aika keksiä jotain uutta.

Vähän olen jo aloittanutkin, mutta jotenkin on niin uuvahtanut olo, tuntuu että koko ajan vahdin oireita, että onko tullut saatua joku tauti tuolta reissulta, joskus tuntuu ja joskus ei. Yleensä ei.

Maailman uutiset ja Suomen uutiset ei ole oikein hyviä olleet. Kunhan taas kieltävät kaikissa paikoissa käynnin(kun ei ole k-passia), säästyypähän rahat.

Parempaa syksyn alkua teille! 

Kyllä se tästä.....

Museokierrosta Helsingissä

 Tervehdys taas täältä sateisesta ja harmaasta kaupungista. Pääsi vierähtämään toista viikkoa edellisestä postauksesta. Taas tämänkin alkaminen tuntuu vaikeammalta, joten pitää ottaa itseä niskasta kiinni...

Vähän väriä tähän alkuun

Viime viikolla oli erilainen viikko, kun repäistiin "lasten" kanssa ja käytiin Helsingissä. Olkoon K.... tilanne vaikka mikä, joskus on vaan uskallettava. Kesällä oli hyviä hotellitarjouksia, niin tuli varattua useampi yö hotelleihin Helsinkiin. Edellisestä käynnistä on jo kaksi vuotta.

 

Sain tähän postaukseen vasta kahdesta päivästä jotain kuvia. On aivan liian helppo räpsiä liikaa kuvia kännykällä, ja voi kuinka hidasta niiden siirtäminen onkaan läppäriin ja hankalaa valita kuvia ja vielä kun muokkaan niitä pienempään muotoon. Vaikka en itsekään hirveesti tykkää kollaaseista, tähän nyt kuitenkin taas laitan yhdestä käyntipaikasta kollaasin kerrallaan, koska ei tule muuten mitään. oli varmaan 500 kännykkäkuvaa mistä piti valita.

Sisätiloissa lähes kaikilla oli maskit, ja varsinaisesti en "tavannut" ketään vieraita ihmisiä. Hisseissäkin sai kulkea yleensä ihan vaan oman perheenjäsenen kanssa. Aamiaisilla oli hyvin tilaa, eikä ollut pakko rynnätä muiden kannsa ruokaa ottamaan ihan samaan aikaan.

 

Rautatientorilla tuli kuljettua usein, koska oltiin siinä Radisson Blue Plazassa kaksi ensimmäistä yötä.

 

 Ensimmäiseksi käytiin Kaisaniemen kasvihuoneella ja -puistossa. Viimeksi sinne Kasvihuoneelle tavattiin kaksi kertaa, mutta se oli kiinni, kolmas kerta toden sanoi ja päästiin nyt sisään.

Otin tosi paljon kuvia sisältäkin, ihastelin enimmäkseen Youtube-videoista tuttuja viherkasveja, jotka täällä olivat monet tosi isoja, Tähän pääsi nyt vain tuo ihana kuva (oik ylänurkassa) Suppukirjotähtiö sieltä sisältä. Olihan siellä ne hienot isot Lumpeet altaassa ja vaikka mitä kaktuksia yms...

Kasvihuone oli huputettu, eli oli remonttia nytkin meneillään. Pitää katsella kuvia, niitä riittää vielä moneen postaukseen, jos syksyllä kuvaus ei suju täällä.

Syömässä käytiin täällä Cavernassa. Oli muuten tosi monipuolinen buffet, tuskin tuli kaikkea maisteltuakaan, oli niin paljon erilaista valikoimaa ja "jännä" luolamainen ympäristö. Hyvät jälkiruuatkin...oli hyvin suosittu paikka. Varmasti menen uudelleen, jos milloin pääsee käymään Helsingissä.

Eka iltana ehdittiin käydä vielä Kansallismuseossa pikaisesti, Olihan siellä laiteltu jotain uudistuksia, uutta oli Sami Parkkisen valokuvanäyttely Isä ja poika. Tuo haarniskakuva esitteli mihin vaivaan oli ennen kuoltu. Hyvin paljon ei enää jaksanut perehtyä, vaan kuljimme siellä vaan nopeasti läpi, koska silloin kaksi vuotta sitten oli katseltu sekin paikka tarkkan.

Kumma kun sitä vaan menee samoihin paikoihin, joissa on ennenkin käynyt :)) 

 

Seuraavana päivänä Amos Rex oli kyllä huikea elämys, jota mikään kuva ei pysty esittämään. Kun astuin tuohin kaarevakattoisen tilaan, kuului musiikki (Kaija Saariaho), se teki ihan huikean vaikutuksen. 

Todellakin se vei mukanaan, kuten esite kertoo... "Astuessaan Blickiin katsoja jättää ulkoisen maailman taakseen ja tulee kaikista ennakkokäsityksistä vapaaseen tilaan...Minulla ei ollut siitä mitään tietoa tai ennakkokäsitystä, vaan siellä sitten kuljin ja "leijuin". 

Värillisiä palikoita sitten valitsin ja asettelin intuitioni mukaan, sinne jonkin väriseen laatikkoon (se oli keltainen) eli "taidetta" sai tehdä itsekin.

Toisessa tilassa oli Sigurd Frosteruksen taidekokoelman näyttely, joka oli ennen nähty, mutta nuo ylläolevan kollaasin alareunassa olevat taulut jotenkin eniten puhuttelevat, toinen on Seineä kuvaava Pariisista ja toinen Venetsiasta Dagny Furuhjelmin maalaana v.1901.

 

Studio Rexissä oli vielä esillä kolmen taitelijan näyttely, joka tuli käytyä nopeasti, oli rajoitettu kävijämäärää kerrallaaan, joten en ollut pitkään tuolla.

HAM Helsingin taidemuseossa sitten samana päivänä

 

 Siellä oli Tove Janssonin näyttely ja yläkerrassa Katharina Grossen näyttely, jossa oli valtavia maalattuja kankaita katosta ripustettuja iso iso tila täynnä. 

Taiteilijakoti Lallukassa tehtyjä tauluja ja muuta taidetta oli myös esillä. Tämä "tutun"  Juhani Harrin työ tuli nyt tähän kuvaan, hänen näyttelynsä näin täällä Sara Hildenin taidemuseossa joku aika sitten.

Samana päivänä käytiin vielä Luomus Eläintieteellisessä museossa, joka oli kyllä monesti katsottu paikka, mutta on kyllä mielenkiintoista nähtävää. 

Kolmannen kerroksen sali on hieno nähtävyys, mulle ainakin

Tulee aina mieleen, että eipä ollut omassa lapsuudessa, kouluaikaan tällaisia mahdollisuuksia käydä tutkimassa eläimiä ja kaikkea tällaista tällaisissa paikoissa. Olin jo 13 v. kun kävin ensimmäistä kertaa Helsingissä, mukana oli tuttu rouva, Linnnamäki jäi mieleen silloin, en muista käytiinkö muualla missään.

Olisin halunnut käydä Ateneumissa, mutta se näytti hyvin mahdottomalta. Oli niin hirveät jonot joka päivä sinne, olisi pitänyt aika varata ajoissa etukäteen....

Piti tyytyä katselemaan ulkoapäin...

Sinä päivänä oli saunassa käynti ja syömässä käytiin lähellä olevassa Nepalilaisessa ravintolassa. Oli hyvää...

Illemmalla käytiin kävelyllä Senaatintorilla..

Tuomiokirkolla käytiin kaksi vuotta sitten kun siellä oli 2000 laulajaa portailla, nyt oli vähän rauhallisempaa menoa. Mutta aurinko oli laskemassa ja värjäsi taivasta, niin kaunista.

 

Senaatintorilla oli myös ripustettu taideteos ja ääniteos oli myös, pimeää ei tosin jaksettu odottaa vielä. 

Kuvia tuli otettua täältäkin paljon, on vaan todella kaunis tuo Tuomiokirkko jokapuolelta, tulipa nyt nähtyä myös Säätytalo, jotenkin olen miettinyt että siinä lähellä se varmaan on...

Tässä kaksi ensimmäistä päivää Helsingissä viime viikolla. Oli hyvä käydä arkena siellä, oli vähemmän ihmisiä liikkeellä, kai rauhallisempaa, kun koulutkin oli alkamassa. Hyvin paljon jäi näkemättä ja kokematta. mutta jotenkin tuli kyllä liikuttua nyt enemmän tuolla, kun oltiin kuitenkin pitempi aika.

Siinä se ehti syksympi tulla jo Tampereellakin, kaikki on hiljentynyt ja fiilis oli odottava, sadetta? syksyä? jotain tässäkin kuvassa...

Jatkan sitten toiset kaksi päivää myöhemmin...