Nyt tuntuu siltä, että pitää alkaa piristyä. En ole ollut koskaan syksyn ystävä, (enkä talven) vaan jo syyskuussa kauhistun kun talvi alkaa kolkuttelemaan.
Viime vuoden elokuussa piristin itseäni haasteella kirjoitella tänne blogiin joka päivä. Ainakin oli tullut 31 postausta. Nytkin mietin jotain sellaista, mutta eipä tuntunut jaksavan.
Nyt on aika taas piristyä, tai jämähdän sohvalle apaattisena. Jotain piristävää on keksittävä. Mietin olenko ostanut itselle kukkivia kukkiakaan pitkiin aikoihin, no en ole. Enkä ole ostanut viherkasvejakaan yhtään toukokuun jälkeen.
Sensijaan pois olen joutunut heittämään useammankin viherkasvin jo näiden vajaan 3.n kk:n aikana pois. Eivät kai tykänneet muutosta!
Voi olla sitäkin kun käyn sellaisessa kaupassa, jossa ei kassan lähellä ole kukkivia kasveja tarjolla.
Ei tule heräteostoksia tehtyä.
Sensijaan tämä lehti hyppäsi koriin kaupassa, kun oli 1. halpa ja 2. nuo sukat ja 3. otsikko-iloa syksyyn, Uusia unelmia!
En siitä nyt löytynyt uusia unelmia, mutta piti lähteä toiseen kauppaan ostamaan nuo langat ja alkaa neulomaan noita sukkia. Olen "aina" tykännyt auringonkukista!
Nyt on jo neulottu tuokin auringonkukka osuus. En ole pitkiin aikoihin neulonut kirjoneuletta, joten piti näissä olla tarkkana, ei onnistu tv:tä aktiivisesti katsoessa. Nyt on kai helpompi tuo vihreä-vlkoinen sukkaosuus sitten.
Mitenkäs muuten piristyisi. Olen nukkunut melkein joka yö, koettanut syödä ruokaa joka päivä(enkä vaan leipää), kävellyt joka päivä ainakin 6000 askelta, eilen kävin metsässäkin, koska jostain kuulin että 15 minuuttia metsässä oloa jo piristää. Kyllä olikin hyvä hengitellä mäntyjen tuoksua, mutta tulipa sieltä myös ainakin 1 punkki, jonka kyllä sain kiinni. Toivottavasti ei jäänyt sen kavereita lymyilemään 😠
Jostain se hyppäsi, vaikka olevinaan kuljin vaan valmista kävelytietä metsässä.
Olisi monta kirjaakin tuossa odottamassa lukemista, mutta ei vaan saa aikaiseksi aloittaa...
Nuo pihlajanmarjat kuvasin kun olin tulossa Helsinginjunalta.
Kävelykin tuntuu välillä kuin tervanjuonnilta, vaikka kuinka on kauniisti laitetut paikat kävellä, niin ei ne vaan korvaa luonnontilaista seutua ja metsää (paitsi punkkeja ehkä ei niin tule mukaan)
Tänään kun menin kauppaan, tuuli tuiversi jo hyvin kylmäntuntuisesti pohjoisesta. Kohta pitää etsiä pipo ja käsineet, varsinkin pyöräilyä varten.
Ajattelin nyt tämän elokuun viimeisen viikon ajan kirjoitella tänne joka päivä, sellainen pieni "haaste" taas, saa nähä kuinka käy. Tuntuu jo vaikealta läppärin avaus, kun harvoin on pakko avata...
Hei vaan!
Hiukan samoissa olotiloissa ollaan täälläkin, vaikka ei minulla mitään ole syksyn tuloa vastaan. Postatakin tekisi mieli, mutta kun kotona möllöttää niin ei niitä aiheita saati kuvia niin vaan kerry. Ihanat auringonkukkasukat!
VastaaPoistaHei ja tervehdys täältä pohjoisesta ns syksyimmeiseltä sekä tsemppiä syksyysi. Aivan ihanat sukat olet neuleeksi valinnut ja hyvältä näyttää aloitus. Auringonkukka on kyllä kukkasista upeimpia.
VastaaPoistaMinäkin huomasin tänään, kun oli tosi kylmä tuuli ja tuntui ihan syksyltä, niin mielialakin on ollut "tylsempi".
VastaaPoistaMitähän keksis..? Hyvä telkkuohjelma, just joku kiva käsityö (kuten teitkin), ulkoilu(kuten teitkin), ystäville juttelu/ tapaaminen, leipominen, naapurin kutsuminen kylään, kävelylle joku kiva kohde, tai kilometrien laskeminen (toimii minulla ehkä, vaikkakaan ei viime aikoina sekään..), kirja, askartelu, poikkea rutiineistasi. Enempää en keksi ;D Varmaan ihan höperöitä ideoita nuokin.
VastaaPoistaTuo sukkamalli on tosiaan kaunis! Ja selätit jo reunuksenkin.
Olipa valpas punkki! hyi.
Tsemppiä sinulle syksyyn! Jaan tuon tunteen, että kun syksy alkaa kolkutella, iskee väsymys eikä oikein jaksaisi mitään. Auringosta saa energiaa ja kun päivät alkavat lyhentymään, energiatasotkin helposti laskevat. Piristystä on toisinaan vaikea keksiä, mutta kyllä ulkoilusta ja liikunnasta ainakin on aina apua.
VastaaPoistaTuo latvialainen palmikko on kaunis.
VastaaPoista