Kukia ja taidettakin

 Tulihan se hellekin heinäkuussa.  Enää ei tarvitse kylmyyttä valitella.

Olen nyt alkanut pyöräillä enemmän kaupungillakin ja ollaan käyty syömässäkin ja monissa museoissa täällä Tampereella.

Mutta ensin kukkia

Krassi kukki Hatanpäällä

Olen käynyt nyt kolmessa museossa täällä Tampereella katsomassa näyttelyitä

Tampereen taidemuseo, vuoden nuori taiteilija 

Vapriikki, Olipa kerran tarina satujen synnystä

Vapriikissa Virpi Pekkalan maksimipostikortteja

Sara Hildenin taidemuseossa, useiden taiteilijoiden töitä kokoelmasta

Osittaihan täällä esim Vapriikissa on samoja näyttelyitä, joita olen nähnyt monesti. Nyt ei kovin paljoa antaneet nämä näyttelyt niitä Wau-efektejä minulle, vaikka paljon on upeata taidetta ollut näissä.

Museoissa on kyllä muuten mukava viettää aikaa...on viileää. 

Kaikkea siellä näkeekin

Joskus on hienoja värejäkin

Hyvää kesän jatkoa!

Välillä vähän taidetta

 Viikko olikin aika virkistävä, vaikka maanantaina meinasi puutua kotona oloon, kun koko ajan satoi vaan. Samoin tiistainakin, vaikka jossain välissä ehdin käydä kuntosalillakin, kyllä siinä vaan kastuu kun ei voi ajaa pyörällä sateenvarjon kanssa.  Sitten kaivoin jo vanhan sadetakinkin esille. 

Takiaiset alkoivat kukkia täällä :))

 Keskiviikkonakin satoi, mutta meillä oli varattu siihen junamatka Helsinkiin ja kyllä se vaan piti lähteä, satoi vaikka mitä. 

Oi sitten olikin Helsingissä oikein hyvä ilma. Oikein ihastuin junamatkoihinkin kun meni niin nopeasti, oli mielessä ne pitkät puuduttavat junareissut Itä-Suomeen.

Meillä oli tarkoitus käydä tutustumassa taiteeseen ja vain kahteen taidemuseoon ehdittiin tutustua ja syömässä käytiin Cavernassa.

 

Ensin käytiin Amos Rexissä tutustumassa Generation 2023 näyttelyyn, johon oli valittu 50 nuorta taiteilijaa ja työparia. Näyttelyhaku oli ollut 15-23 vuotiaille, joilta oli tullut 1004 teosehdotusta. Voi sanoa että oli paljon uutta ja erilaista katsottavaa.

Jotkut näistä jäi näkemättä, koska oli katsojia, ettei päässyt näkemään, niikuin tuo "teltta" jäi sisältä näkemättä. Mutta jos toisen kerran pääsisi.

Nämä ainakin oli minulle itselle jollainlailla inspiroivia. Jos käytte tuolla niin voitte nähdä tarkemmin. Niinkuin tuo Sirpaleenkerääjä, oli erätty lasinsirpaleita minigrip pussihin, niissä oli varmaan koordinaatit mistä jokainen oli löytynyt. Heti kaupungilla aloin huomata kaduilla värikkäitä lasinsiruja (en kuitenkaan niitä vielä kerännyt) ;D

Välillä käytiin syömässä ja sitten Ateneumiin, joka oli mun päätarkoitus nähdä tällä reissulla.

Etenkin Albert Edelfeltin näyttely

 

Sielläpä tämä Virginiekin oli, jota en viime reissulla Joensuussa nähnyt.  Oli montakin taulua nimetty Virginieksi. Naisista oli maalauksia ainakin yksi koko salillinen

Koko toinen kerros oli täynnä Edelfeltin tauluja, oli entisiä tuttujaja muita ennennäkemättömiä.

Ehdottomasti olisi toisen käynnin arvoinen. 

 

Sattumalta tuo alemman kuvan ylin kuva oli tehty Vänrikki Stoolin tarinoihin kuvitusta ja oli nimeltään Heinäkuun 5. päivä. Silloin oltiin sitä  katsomassa.

Minulla oli onni löytää keväällä kirja Edelfeltin tauluista, kirjan nini on Kultainen häkki, Eija Kämäräinen. Julkaistu Wsoy galleriassa 1992. Kirjassa on esitelty Edefeltin rakastetuimmat teokset ja missä niitä oli maalattu ja milloin, sekä muutakin hänen elämäänsä. 

Paljon oli muitakin tauluja ja taideteoksia. Muut taulut yms oli järjestelty täysin uudelleeen esim ajanjaksojen ja ympäristöjen osastoihin. Mielenkiintoinen oli tuo Ajan Virta-osio. 

Paljon otin taas kuvia

 Lopuksi tuli tauluähky, eikä jaksanut ihan kaikkia oikein katsella. Toiveessa on käydä uudelleen. Reissu piristi ja virkisti, antoi energiaa lisää. Niinpä heti torstaina sain aikaiseksi käydä katsomassa asuntoa. Olihan se sopiva. Ehkäpä saan se asuttavakseni. Saa nähdä, vielä ei ole "nimiä paperissa"

Japaninlikusterisyreenit Hatanpään arboretumissa

Uusi kuukausi alkoi

 Kesäkuu huipentui huikeisiin helteisiin. Heinäkuu onneksi alkoi sateisena. Helteet alkoivat jo väsyttää ja hermostuttaa kun yötkin nukkuu huonosti.

Pilviä alkoi kerääntyä taivaalle ja vaikka sateita luvattiin, niin ei niitä vielä paljoa tullut kuitenkaan kesäkuussa. Satoivat jonnekin muualle.

Auringonlaskuja alkaa vähitellen näkyä tässäkin ikkunasta

Tuossa juhannuksen jälkeen sain päähäni kokeilla neulomista. Hih,sehän se onkin sopiva aloittaa näin helteellä. 

Minähän en ollut neulonut silmukkaakaan yli vuoteen, koska silloin oli jotain kumman ahdistusta rinnassa ja ajattelin että tuleeko se neulomisesta tai siitä pölystä mitä langasta kutenkin pölisee. Kun äidille tuli joskus sydänvaivoja 1970-luvulla, hän ei pystynyt enää neulomaan.

Minä kokeilin, ajattelin että neulon vaikka sentin kerrallaan ja jee, hyvin sujui..Aamupäivillä parvekkeella oli vielä vähän varjoisa paikka neuloa.

Tänään sain ensimmäisen sukan valmiiksi. Siitä piti tulla vähän suurempi, mutta en vaan jostainsyystä osaa neuloa isompia. Mutta sama se. Ite en juuri niitä tarvitse, koska on kaapissa monia, mutta voihan niitä lahjoittaa, jos ei mahdu säilyttää. Lankoja olisi neuloa vaikka kuin monia sukkia. En ole vielä päättänyt lahjoittaa lankoja, jos hyvinkin saisi neulottua ite jotain.

Kävelyllä aina näkee jotain outoja, kuten lintuja. Nämäkin varmaan olivat vielä kuumuudesta pökerryksissä.

Eilen tuli käytyä pyörällä kaupungilla. Melkeinpä oli pionien kukinta jo mennyt ohi Hatanpään arboretumissa, kun en muistanut niitä käydä katsomassa aikaisemmin.

Kesäkuun kollaasiin tuli; pörinöitä taivaalla, hävittäjiä sekä järvellä on ollu monenlaista pörrääjää.

Tietysti kukkia...kävelyllä kuvailen kaikkia kukkia joita näen tässä ympäristössa ja muualla.

Yksi kohokohta oli Pirkkalassa järjestetty kesän avaus, jossa esiintyi Pete P.  ai että oli kiva käydä. 

Joensuussa kävin kuukauden keskivaiheella. Sielläkin kuumuus vaivasi. Junamatkat olivat taas vaikeita.

Rantamaisemissa kävelyt ovat tässä asuessa parasta, monenlaista vesilintua siellä uiskentelee ja muita lintuja on paljon äänessä sirkuttamassa.

Uutta asuntoa en ole vielä löytänyt sopivantuntuista, toivossa on hyvä elää...