Vuosi on taas kohta ohi

Muistelen tätä vuotta tässä jutussa. Vuosi jakautui oikeastaan kolmeen erilaiseen osaan, ensin olin töissä, sitten olin ihan hurahtanut pihan hoitoon ja loppuvuonna innostus oli täysin loppu.

Tammikuussa oli ainakin lunta, niin että puut ja pensaat kärsivät. Monta terijoensalavaa ollaan saatu polttaa uunissa kun katkeilivat niin pahoin

 Alkuvuoden olin töissä ja sain seisoa monessa pakkasessa bussipysäkeillä ja odotella.
Uuvuin kovasti, sain jopa kuumeisen flunssan pitkästä aikaa.

Kännykkäkuva kovalla pakkasella

Kesä mulla oikeastaan alkoi Tampereen puutarhamessuilta. Olin innosta pinkeenä kun sain kerrankin käydä jossain katselemassa ja kuvaamassa ihan rauhassa :)

Aika vähän kuitenkin sain toteutettua ideoita joita siellä näin

Sammaleesta pyörittelin pallon ja nämä roikkuivat koko kesän puussa. Hernekin siellä kasvoi mutta katosi hyvin äkkiä :)

Pöllin päälle laitoin myös sammalta kasvamaan sankon kannen päälle. Oli niin kostea kesä jotta hyvin ne menestyivät.

Tulihan ne sinivuokot lopulta toukokuussa

Siirsin niiden alkuja tähän uuteen penkkiin. Tästä otettiin pois resuinen vuorimänty ja leikeltiin paljon katkenneita unkarinsyreeneitä pois. Mun Piti katkaista niitä lisääkin mutta se jäi tekemättä.
Sitten piti laittaa sammalta tuolin päälle, mutta yllättäen ei löytynyt sopivaa tuolia. Tuohon metallisen päälle sitten jäi tekemättä. Kirjan sisuksen kaiversin pois ja laitoin siihenkin sammalta, eipä oikein menestynyt sekään idea. 

Laitoin tähän penkkiin paljon kasveja ja sipuleita. Osa niistä kasvoi ihan hyvin. Keväällä pitäisi nousta tästä vuokkoja ja sipulikukkia.

Näyttää nyt hyvin vähältä nämä mun saavutukset viime kesältä, mutta ainakin touhusin paljon, toki levensin kaikkia penkkejä ja kaivelin yhden penkin kokonaan ylös ja uusin mullat.

Tässä kuvia samasta penkistä myöhemmin kesällä

Piti ihan miettiä mistä kohtaa tää kuva olikaan :)

 Kesä-apulainen kävi myös "auttamassa"

Jonkin verran hankin lisää kukkia, muutamia.

Minusta kesän paras ostos oli tämä kukka, tupastiarella. Yhden ostin ensin ja sitten vielä sain alennusmyynnistä lisää. Kaipa tämä leviääkin.

 Kukkivat käytännössä koko kesän, talveen asti ja tuoksuivat ihanalle.

Kasvatin siemenestä ensikertaa pelargoneja ja ostin puutarhamessuilta valkeita pelakuun taimia. Myöhään ne kukkivat, kuten nämäkin siemenestä kasvatetut.

Taimena ostettu valkea Mary, näkyy kukkivan vieläkin tuossa vieressä, vaikka on kyllä aika raasu :)

Messuilta ostin myös ihmekukan juuria. Olin niihin aika pettynyt. Yksittäinen kukka oli toki kaunis, niitä oli punaista keltaista ja vaaleata liilaa. Mutta kokonaisuutena eivät näyttäneet juuri miltään, kuin vihreiltä perunanvarsilta.Tässä olivat sormustinkukkapenkin reunassa.
Ja sinne jäivät talveksi.

Kesäni alkoi ja oikeastaan päättyikin Tampereen reissuun.

Kävimme tutustumassa Milavida museoon Näsilinnassa
Oli hieno kokemus tutustua Nottbeckien elämään

Mutta pettymys oli tämä Tampereen "hienoin" hotelli, jo sen sisäänkäynnin ilme ihmetytti

sitten vielä Tuurin kautta kotiin.

Oli liian rankka tämä ajomatka ja mies sai sitten kotona sairauskohtauksen ja siten muuttui koko elämä. Vaikka sairaus ei näytä "pahalta", aiheuttaa se kuitenkin monenlaista ongelmaa.
Miehethän eivät ole yleensäkään mitenkään hoitomyönteisiä.
Minun puutarhanhoito-into loppui kokonaan ja piti ihan pakottaa tekemään loppukesälle ajatellut hommat.
Marjassa kyllä kävin ja tulikin paljon mustikoita ja vähän puolukoita. Metsä on hyvä rentoutus paikka ja ajatukset puhdistuu kun kuulee puiden huminaa.

 Edelleen on voimistunut ajatus omakotitalosta luopumisesta. Olisi paljon helpompi asua kerrostalossa ja kauppojen lähellä. Miehellä on nyt vaikeutunut autolla ajaminen, eikä sitä ennen ajatellut miten se vaikeuttaa koko elämää, kun kauppat yms ovat matkan päässä.

Tämä talvi on ollut kuitenkin helpompi, kun ei ole tullut (vielä) paljon lunta. Eikä hirveitä liukkauksiakaan ole ollut, eikä pakkasia. Sitä vaan miettii miten hankkii hiekoitushiekkaa, kun ei jaksa säkkiä kantaa, eikä autolla pääse kauppaan :)

Joulu on mennyt hyvin kun on lapset täällä ja ajamassa autoa. Fillarillakin olen päässyt vielä ajelemaan, pyörätiet eivät ole kokonaan jäässä.
Harvinaisesta joulun kuuta en saanut kuvattua kunnolla, mutta kyllä se kuu kuitenkin pääsi valvottamaan.

Eipä sitä aina tiedä mitä elämä tuo tullessaan, ei voi kuin toivoa että kaikki menee hyvin.
Päivä ja hetki kerrallaan.  Eikä tietysti pidä liikaa synkistelläkään.
Toivotaan kuitenkin monin tavoin parempaa ensi vuotta.

Tavataan ensi vuonna :)