Alkaako olla syksyistä

Kylläpä tuuli taas tuivertaa ulkona. Tänäänkin on satanut useaan otteeseen kaatamalla. Mutta välillä paistoi aurinko.

Yllätys lilja, tämä stargazer kukkimassa!

Eilen sitten alkoi kännykkä reistailla, onhan siinä ollut häikkää ennenkin, mutta olen selvinnyt. Nyt sitten meni niin jumiin ettei näytöstä päässyt eteenpäin eikä taaksepäin. Eli jos kirjoitin viestiä, en päässyt siltä sivulta pois, jos vaikka olisin halunnut soittaa.
Tänään sitten näyttö pimeni kokonaan, eikä auttanut muu kuin lähteä kännykkäkauppaan.  Tarviin puhelinta kuitenkin tällä viikolla, jote ei kerennyt netistä tilata. Kännykässä kun on nykyisin lähes koko elämä (päiväkirja sieltä mulla puuttuu vielä) 😎
Piti kävellä vielä isompaan markettiin, kun ei ollut keskustan kaupassa sitä puhelinta, minkä jälkikasvu neuvoi ostamaan.  Nyt ei voinut ostaa kallista, vaan ihan halvemmasta päästä, kunhan vaan toimii ja kuvia voi ottaa.  Tulipahan liikuntaa tänään ihan mukavasti, ½ tuntia markettiin ja takaisin. Täällähän ei bussien kulku satu siihen aikaan kun on meno.
Puhelimen hankinta sujui hyvin, entisestä sim-kortti ja eikun opettelemaan.

Tässäpä on kolme ensimmäistä kuvaa uudella kännykällä

Kun taas kävelin kaupungissa, tajusin ettei sinne isoon markettiin ollutkaan ihan hirveän pitkä matka.

Itse kaupassa en ole käynyt pitkiin aikoihin ja nyt ensimmäisen kerran yksin, eikä ollut löytyä enää mitä aioin pieniä ruokatavaroita ostaa. Mutta kaikkea kaunista ja ihanaahan siellä olisi ollut tarjolla.

Luin viimeksi Miia Moision kirjan Toivon kirja masennuksesta

Siitä seuraava:

"Todellinen elämisen vapaus syntyy uskalluksesta päästää irti,

ylimääräisestä tavarasta, kontrollista,ja turhista velvotteista, 

ja siitä, 

että uskaltaa unelmoida -isosti."

Moi moi vaan!