Jatkoa Helsingin museokäynteihin

 

Aurinkoista Töölönlahden maisemissa 11.1.

..sitten loput museokäynneistä Helsingissä viime viikolta.

Kiasmassa oli kaksi kerrosta suljettuna, ja päästiin vain ylimpään ja neljänteen kerrokseen

Koko viides kerros oli Etelä-Afrikasta kotoisin olevan Dineo Seshee Raisibe Bopapen töitä. Näyttely on avoinna 25.2.24 asti

Hän on viettänyt Hämeenkyrössä Frantsilan luomuyrttitilalla aikaa näyttelyä valmistellessaan. Sieltä on peräisin heidän unta edistävä yrttiteesekoitus, jota on Kiasman kaupassa myynnissä. Raisiben teoksissa on käytetty erilaisia luonnonmateriaaleja, kuten savea, multaa, tuhkaa ja kasveja. Teokset sisältävät runsaasti symboliikkaa ja viittaavat historiaan ja maantieteellisiin paikkohin...(tiedot Kiasman oppaasta)
 

"Bopapen työssä ajatus naisesta elämän synnyttäjänä ja uuden luojana on tärkeässä osassa. Hänen työskentelynsä perustana toimivat henkilökohtaiset kokemukset kotimaastaan Etelä-Afrikasta ja sen historiasta, joka ylittää valtioiden rajoja. Uudella teoskokonaisuudella hän jatkaa työskentelyä maa-aineksella, joka tarjoaa välineitä muistamiselle ja muistoille.

Bopape on syntynyt v. 1981 ja hänen töitään on ollut esillä mm New Yorkissa, Milanossa, Venetsian biennaalissa, hänelle on myönnetty mm Future Generation Art Prize vuonna 2017" (tiedot Kiasman oppaasta)

Itse voin sanoa, että veti vähän hiljaiseksi tämä näyttely, käsitys taiteesta laajeni taas entisestään.

 

Neljännessä kerroksessa esiteltiin Ars Fennica ehdokkaiden teoksia

Niistä sai äänestää mieluisinta yleisötunnustuksen saajaa

Varsin vaikeaa oli näitä kuvata, monet olivat video, valo- ja ääniteoksia, yhdessä oli tauluja. Saa nähdä tuleeko mun veikkaus voittamaan. 

12.1. 2024 olisi avautuneet  uudet näyttelyt, pieni maistiainen niihin

torni vanhoja radioita...

 

Sitten oli aikaa vielä käydä Amos Rexissä, 

Ryoji Ikedan data-verse 2- näyttely on avoinna 25.2. 2024 asti

 

 

Amos Rexiin oli sijoitettu pimeyden keskelle iso kaksipuoleinen valoteos, jossa vaihtui valot ja kuviot erilaisten äänten kuuluessa kovaa

Näin jälkeenpäin tietää, että olisi pitänyt katsoa tarkemmin minne menee, ottaa ainakin tarjolla olevat kuulosuojaimet päähän. Jälkeenpäin oma puhe kuullosti oudolta omissa korvissa, onneksi ei tullut migreeniä kuitenkaan.

Minulle tämä näyttely ei sopinut ollenkaan, pimeys (hyvä kun näki mennä pois merkityistä ovista), välkkyvät valot, kovat äänet. Kaikkia nämä ei näyttänyt haittaavan,vaan poikakin piti tätä mielenkiintoisena. Jotkut istuivat siellä ja katsoivat teoksia. Onneksi oli museokortti, joten rahaa ei mennyt hukkaan.

Helsingistä juna kulki sitten hyvin takaisin Tampereelle, oli kiva palata kotiin takaisin.