keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Näissä mietteissä

 Aika lopussa taitaa olla tämänkin vuoden 2024 tammikuu. Pitää ihan pakottaa itsensä tähän läppärin ääreen, jostain syystä ei huvittaisi. Mutta tässä ollaan!

Sorsia värjöttelee jään reunalla 21.1. sunnuntai iltana

Koetin muokata noita kirjasivuja jotta saisin tämän vuoden kirjat mahtumaan tuon blogin kuvan alla olevalle riville. Niinpä poistin vuoden 2014 kirjat sieltä ja siirsin sen sivun etummaiseksi, en vielä onnistunut muuttanmaan sivun otsikkoa oikeaksi, eli Luen v. 2024..mutta ehkä sen vielä saan. Kirjoitukset on talletettu läppärille ja muistitikulle kyllä, mutta vähän sääli poistaa kaikkia 145 kirjaa kyllä sieltä. Se vuosi oli sattumalta viimeinen ns.täysin normaali vuosi minun perheen elämässä, luin paljon vaikka kait kävin töissäkin ja oli elämää omakotitalossakin. Seuraavana vuonna sitten jo mieheni sairastuikin ja elämä muuttui. 

Vuonna 2014 olin lukenut Seppo Jokisen ja Tuomas Liuksen dekkareita ja nyt on taas Tuomas Liuksen järkälemäinen 555 sivua sisältävä dekkari menossa, huhhuh.  Ja joulun seutuun ja tammikuussa olen katsellut Jokisen romaanien mukaan tehtyjä Komisario Koskinen- elokuvia ja dekkareita tallenteina. Ei voisi uskoa että on jo 10 vuotta sitten luettu niitä kirjoja. Minne lie aika mennyt.

Mun piti vaan tammikuusta kirjoittaa, 
on ollut jäisiä, kauniita aurinkoisia ja harmaita kelejä, pakkasta ja "nollakeliä"
Liikkuminen, käveleminen, askeleet ja kilometrit ovat vähentyneet edelliseen kuuhun verrattuna ja myös viime vuoden tammikuuhun verrattuna. Vähän toista sataa kilometriä on kännykkä laskenut tässä kuussa. Ehkä toki voi tulla pari kilometriä lisää jos vielä lähden käymään kaupasta jotain, kun/jos huomenna eivät ole kaupat auki tai muuta.
Kuntosalilla tuli käytyä vain 8 kertaa tässä kuussa, alkukuu meni vielä joulufiiliksissä. Joulukuu meni vielä huonommin kuntoilussa :((
Ilman nastakenkiä ei pääsisi senkään vertaa liikkumaan, vaikka on soraa jään päälle levitetty, on liukkaus, eikä mitenkään haluaisi kaatuilla.
 
Taas tuli uudet tuotteet, Suomalainen Menestysresepti- ohjemasta S-kauppoihin.
Jo heti alussa tuntui että ostan näitä Vöner Köftis tuotteita, niinpä oli vain 1 pakkaus silloin jäljellä, kun kävin kaupassa niitä katselemassa. 

Niinpä tässä maistelin niitä, kun samalla leivoin omia keksejä (en nyt voittajakeksejä ostanut (vielä))

Ohjeen mukaan laitoin ne jäisinä pellille, kolme siis paistoin vain, enkä olisi enempää jaksanut kerralla syödäkään.

Ehkä seuraavan kerran ne 3 vielä pakkasessa olevaa, sulatan ne ennen lämmitystä. Koska tuli aika kova ja sitkeä tuosta kuoresta uunissa tehtynä, mulla ei ole mikroa tai muuta lämmityslaitetta.

Mutta maku oli itämainen (tykkään käydä nepalilaisiessa ja intialaisessa ravintolassa lounaalla) oli sopivan mausteinen, eikä liian tulinen minun makuuni ollut, vaan hyvä. Ihan varma en ole mitä kaikkea tuossa sisuksessa oli. 
Jostain luin että näitä voisi olla jossain valmiiksi paistettuin, jota vielä voisi maistella. Onpahan vielä 3 jäljellä pakkasessa itelläkin.

En ole ihan varma maistelenko muita uusia Menestysresepti-tuotteita. Saa nähdä...viime vuonna tuli maisteltua niitä silloisia useampia, mutta vain vähän on tullut toista kertaa ostetua niitäkään.

Tämä mun askarteluvihko, jota olen täyttänyt jo toista vuotta paperi silpulla ja kirjoittamallakin joulukuussa ja tammikuussa joka päivä, on nyt täynnä. Näin yksin ja eläkkeellä kun olen, kyllä tarvitsen jotain tällaista, johon voi piirtää ja kirjoittaa ja liimailla mitä sattuu tulemaan vastaan ja milloinkin mieleen. 

Kaksi viimeistä aukeamaa
 Toisaalta eihän ne silput vähene liimaamalla, vaan ne vaan siirtyy paikasta toiseen ja sitten on taas lisää säilytettävää. Ite niitä voi katsella joskus, mutta tuskin ketään muuta kiinnostaa...jos ite ei ehdi hävittää niin jälkeläisille jää hävitettävää lisää. 

Tämäpä riittää taas tammikuusta, olen vaan jotenkin koettanut selviytyä ja nauttia enemmän vitamiineja (esim B,C,D ja magnesium) että pysyisi pystyssä jotenkin ja selviäisi jouluisista suklaaövereistä taas vähän vähemmän sokeriseen ruokailuun.

Toivottavasti helmikuu on jo vähän virkeämpi kuukausi ja valoisampi.


9 kommenttia:

  1. Tuo vihkosi on minusta ihan mainio. Tuollaista on varmasti kiva selata aikojen päästä. Arvostan!
    J entäs kuntosali? 8 kertaa on minusta tosi hyvä! Minäkin kävin 7 kertaa ja olen siitä ihan tohkeissani ;)

    VastaaPoista
  2. Ja minä en ole koskaan maistellut yhtään menestysresepti- tai muitakaan tuotteita. Niissä on aina yleensä sellaisia mausteita, joita en voi syödä. Muutenkin valmisruokia voin käyttää todella vähän.
    Askartelut ovat kivoja. Maalaatko mitään? Minua kiinnostaisi alkaa maalata esim. kiviä niillä upeilla akryylitusseilla tai väreillä. Keräilen postimerkkejä, miniä oli hommannut minulle jonkun "jäämistön", iso kasa valmiiksi leikattuja kirjeistä tai korteista. Olipa ihanasti ajateltu :) Nyt pitäisi alkaa niitä liottelemaan pois ja kuivattamaan /painon alle suoristumaan. Se on kiva harrastus. Vanhin lapsenlapsi on innostunut myös, yhdessä laitamme niitä postimerkkien keräilykirjoihin ja vertailemme mitä löytyy. Rauhoittava harrastus nykykiireiselle murkkuikäiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo usein on erikoisia makuja. Minäkin koetan välttää liikaa sokeria, ja makeutusaineita ja natriumglutamaattia. Noissakin oli kyllä sitä (E621) ja rapsiöljyä ja monta muuta mitä vältän, mutta kun kerran maistaa tai 2 niin menee. Olen huomannut että jos paljon saa tuota natriumglutamaattia (E621) nii tulee outo olo, sydän hakkaa yms, niin koetan välttää sitä. Aina ei jaksa vahtia tuoteselosteita.

      Voi postimerkkejä! Kyllä on kiinnostavaa, joskus -90 luvulla keräsin niitä.
      Kävin syksyllä postimerkkinäyttelyssä ja kyselin onko omilla keräyksilläni mitään ns. arvoa. No ei ole, mutta on tosi paljon mielenkiintoa. Kirpputorilta löysin eurolla tai parilla purkillisen postimerkkileikkeitä ja oli paljon ulkomaisia merkkejä, "uusia" ja vanhoja, eripuolilta maailmaa. Liottelin niitä ja kuivasin kirjan välissä. Tosi mukava katsella merkkejä eri maista.

      Poista
  3. Minäkin olen yrittanyt ulkona köpötellä. Pelottaa nämä molemmat titaanilonkat ja varsinkin kun kaaduin pahasti syyskuussa Rustan lattialle (kompastuin semmoiseen puiseen tavaralavaan, joka oli osittain käytävällä. Opin siis katselemaan jalkoihinkin kävellessäni.
    Upea vihko tuli. Ihan paksunaan silpuista.
    Minäkin olen huomannut, ettei silput poistu, ne vain pienenee ja lisääntyy koko ajan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos..niin olen huomannut itsekin. Koetan välttää leikkelemästä niitä lehdistä, ja vaikka kuinka mieli tekisi ostaa jotain, en osta (ihan salaa ostin kyllä taas)
      Maahan tulee katsottua kävellessä kyllä (ja tuntuu että hiihtää vaan kengät jalassa) välillä pitäisi tutkia jo lintujakin, kun alkaa liverrys kuulua puista.

      Poista
  4. Älä yhtään vähättele noin upeita kirjojasi, joita itse askartelet! Ja kierrätysmateriaalin käyttö on aina hatunnoston arvoista. Hienoa jälkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos... kyllä sitä tulee joskus katseltua niitä, ja mitä kaikkea olikaan silloin tapahtumia.

      Poista
  5. Olipas mukavaa kun tänne eksyin... tulen toistenkin lukemaan aiempia, kun nyt ei työt ja kaffekupillinen enempää sallinut!!
    8kertaa kuussa on kaksi kertaa viikossa - ihan huippua!! Ja askartelusivujasi oli pakko oikein zoomailla - monipuolista ihanaa väriterapiaa!!
    Vitamiineja tosi luettelit - mutta tulipa mieleen, että innostuisitko skräppäämään muistoja kaikissa kirjaimissa - vaikkapa tuohon vihkoon tai uuteen.... Vinkkaa, jos yhtään kiinnostaa - niin lähetän tarkemmat ohjeet.
    Haaste löytyy facen Skräppääjät ryhmästä - mutta ei edellytä oloa/liittymistä faceen.... omaksi iloksi näpertelemistä ja yhteinen ilo lisää kenties motivaatiota - saa ideoita jne.

    Mun sivistyksessä oli menestysreseptin kokoinen aukko - google kertoi, että ollut kilpailu ja telkussakin... minä onneton katson niin vähän telkkua - että olen ihan ummikko monessa-monessa asiassa!! Mutta mukavaa kun blogeista sivistyy ja oppii uutta...

    Iloa ja heleän helmeilevää helmikuuta!
    Mutta ei vaadi facessa oloa/liittymistä, voit linkittää kuvat suoraan mulle, tai sitten julkaiset täällä omassa blogissasi...

    VastaaPoista