Aurinkoista helmikuun loppua

 Paljon, paljon Kiitoksia kommenteistanne edelliseen 💖💕💖💗😍 postaukseen!

Helmikuu alkaa olla lopuillaan, aurinko kutsuu ulos, mutta vielä eilen oli paljon liukkaita paikkoja tuolla, kun olin kävelyllä. Aurinko on sulattanut kaltevilta tienpinnolta vettä, joka sitten jäätyy ihan luistelukuntoon... Kun tulin kotiin, huomasin että oli taas mun kenkien jääpiikeistä irronnut monta pois. Eipä niistä enää ole paljon apua liukkaalla. Pitäisi jostain löytää uudet kenkiin laitettavat jääpiikit...

Tässä on parin päivän kävelyreissu-kuvat, jäät alkavat sulaa järvissä

Eilen lauantaina paistoi aurinko upeasti ja olikin monia ihmisiä liikkumassa. Oikea alakuva kyllä laimensi liiat menohalut. Ei oikein haluttanut tuolla rämpiä, joko liukasta tai sitten nilkkaan asti sohjoa.

Helmikuussa on tullut neulottua nyt jotain ihan turhaa

Lainasin kirjojakin lisää, jos joku muukin ohjekin kiinnostaisi....

Tämä viiru on vähän jumittunut jo keskeneräiseksi

On sillä jo pää ja korvat ja mekkokin valmiina, mutta Silmät ja suu :( on vaikeat tehdä

Pakkohan on ulos päästä, tai muuten kokonaan tähän pieneen asuntoon mökkiytyy. Aamulla sain aikaiseksi käydä puntarissa, niin on tässä tullut pari kiloa lisää painoakin taas. Parin viikon aikana liikkuminen on entisestään vähentynyt (pakkanen, liukkaus) ja leipominenkin on lisääntynyt, kääk.

Kaurakakkaroitakin on tullut tehtyä tosin vähemmällä sokerilla ja rasvalla. Onkohan sama syödä kaurapuuronsa tässä muodossa :D

Kirjoja olen helmikuussa käynyt monesti kirjastosta, ja lukenut myös niistä osan, esim alarivissä olevat

Apteekissa käydessä ostin myös voidetta, kun on niin tajuttoman kuiva ilma asunnossa ja nahkakin kuivunut korpuksi. 

Kokeilen nyt tätä

Tässäpä sitten Helmikuun kollaasi lopuksi. 

On ollut kukkia, kirjoja ja käsitöitä. Pakkasta, kauniita jäätäviä maisemia, 

lapsuuden muisteluita ja vähän herkutteluakin.

Huolimatta uhkakuvista ja koronan leviämisuutisista...

Oikein hyvää huomenna alkavaa Maaliskuuta!

Viikonlopun kuvia

Ohhoh, on jo viikko pitkällä, ja minä vaan mietiskelen viikonlopun aurinkoisia päiviä.  Pakkaset meni ja aurinkokin jo jäi jonnekin pilvien taakse. Äsken kurkistin ikkunasta, niin lunta satoi. 

 

Vesi vaan höyrysi, vaikka oli pakkanen lauantaina

Tänään jäi kävelylenkki tekemättä, kävin vaan kaupassa ja sitten innostuin leipomaan pitkästä aikaa... Jäi viimeksi lukemastani kirjasta...tuoreen leivän tuoksua, se mieleen. Mutta ei siitä leivästä niin herkullista tullut kuitenkaan, kuin mitä siinä kirjassa kerrottiin. No eipä se mitään, kyllä syön ne mitä leivoinkin :)

osa Pyhäjärveä oli jäässä.

 

Sunnuntaina ei enää sormet jäätyneet ihan niin paljon kuvia ottaessa

Kaunista ja huuruista oli vielä

Vaikka on kylmä, sorsilla on kuitenkin sulaa vettä missä uiskentelevat

Eilen oli vielä puut hienosti huurteessa kun kävelin Pyhäjärven rannalla

linnut kököttivät vain jään reunalla täällä.

Ei niin turvallisen näköinen järven jää vielä

 

Tästä kun kävelin, oli tunnelma kuin sokerihuurrutetussa satumetsässä :)

Viikonloppuna tuli myös suru-uutinen taas

nimittäin Pave Maijasen kuolemasta.

Mun mies tykkäsi Pavesta ja osteli levyjäkin. Meillä oli myös ilo nähdä Pave & kumppanit esiintymässä Joensuun Ilosaaressa 11.7. 2014  Ilovaarirokissa

 

Vain tämän kuvan nyt löysin, jossa Heikki Silvennoinen ja Pave Maijanen kumppaneinen esiintyi. 

Kova meno oli silloin.  Jossain voi olla myös muita kuvia siitä konsertista. 

Olihan hänen sairautensa jo tiedossa, mutta kuitenkin tämä tieto pysäytti.

 

Pienen tauon jälkeen tämä amaryllis taas aloitti kukinnan

(Eipä enää tule mitään. Ärsyttää minuakin vaihteeksi, kun en saa kuvien väliä lisättyä millään tuonne yhteen väliin).

 

Ihanaa kun on tulppaneita jo tullut kaupoihin,  alkaa jo jotain väriäkin kaivata elämään (muutakin kuin punaista, sinistä ja valkeaa) vaihteeksi.

Alkaa olla tammikuu jo paremmalla puolella, hienoa. Pitää minunkin kohta alkaa haalia kukille multia, koska suureen osaan niistä on mullat vaihdettava kunhan kevät tulee ja valoa enemmän.  En jaksa kovin suurissa pusseissa ostaa multia, eikä niitä tosin mahdu missään säilyttämään, joten monta pientä pussia ostettava.

Heippa vaan ja hyvää tammikuun jatkoa!

Jäistä on

Jäätyy...Kun pakkanen lauhtui vähän alle -25:een, niin alkoi jo tuntua lämpimältä :) Ja läksin fillarilla käymään kaupassa ja kirjastossa. Etenkin kirjasto houkuteli pitkästä aikaa. Olen liikaa lukenut imeliä rakkausromaaneita joulun aikoina. Löysin  Nyt Mari Jungstedtin kirjan Viimeinen näytös.
No kyllähän se pyöräily sujui, mutta kotiin tultua on vilustanut, vaikka sisällä on lämmin. Nautin sitten pakuriteetä, jossa oli lisäksi inkivääriä ja kanelia, johan lämpisi :)

Tässä kuvia puiden- ja postinhakureissulta -28 astetta aamulla En vielä uskaltanut kauemmas lähteä kameran kanssa. Ainakin sormet jäätyy kuvatessa.

 Kasvimökin seinämuovista jääkukkia

Eipä tässä muuta.

Savuja nousee useammankin talon piipusta ja sähkömittari pyörähtää näinä päivinä.

Jäiden ääntä

Viime yönä olikin pitkästä aikaa mittari lämpimän puolella. Jospa tämä kevääksi muuttuis ja lumet pakenis meidänkin pihalta. Vielä jos aurinko pilkahtaisi, voisi kukatkin puhjeta kunnolla kukkaan, ainakin nuo edellisessä postauksessa olleet kukat.

Eilen kävin tuossa rannalla kuuntelemassa jäiden ulinaa ja hiljaista loisketta mitä kuului veden liikkeestä. Jos olisi jossain tuolla ulapalla ja kuulisi sen äänen ihan pelottaisi. On niin kummallinen ääni.

Aurinko oli pilvien takana, tuuli oli aikamoinen. Jäät kilisi hiljalleen tuossa railossa.
Ja jäiden vonkuna kuului välillä enemmän ja välillä vähemmän. Eipä tosiaan huvittanut enää lähteä jäälle.

Kaksi joutsenta tai kurkea lensi, olivat ihan hiljaa nekin, enkä saanut niitä osumaan kuvaan. Paitsi nuo kaksi tummaa roskaa tuossa taivaalla, kuvan keskellä :)

Viime vuonna jäät läksivät vappuna. Luulis nyt vähän aikaistuvan jäiden lähtö, niin sitten lämpiäisi maatkin.

Pihalla oli eilen vielä lunta ja jäätä. Jospa nyt alkaisi jo sulaa maat senverran, että voisi alkaa kukkapenkeistä raivata vanhoja varsia pois. Jonkinverran olen haravoinut nurmikkoa ja kerännyt pudonneita koivujen kuivia oksia pois.

Hyvin värittömiä ovat eiliset kuvat.

Kuukauden (tai vähän yli) kun jaksaa vielä niin on jo vihreää.

Vaahtera sitten jo kukkii....

♥Oikein hyvää palmusunnuntai-viikonloppua teille kaikille! ♥

Eipä ole keväistä täällä

Tänään aurinko paistoi pitkästä aikaa, ja minähän riensin tietysti pihalle kameran kanssa :)
Ensin kuitenkin viimeinen kuva (!) tulppaaneistani, nyt alkavat olla finaalissa nämäkin.

Piha on todellakin Jäässä, tässä ei pääse käppäsemään muuten kuin jääpiikikengissään. Hiekat loppui, eikä tänään voinut käydä ostoksilla.

Talventörröttäjiä!

Katohan kun menikin nuo kuvat rinnakkain. Mut tuota viimeistä en enää saanut tähän mahtumaan. Näyttää tässä kirjoittaessa tämä asettelu aika oudolta ;))

Eipä näistä kuvista näy yhtään auringonpaistetta. Eikäpä muutenkaan keväista ilmaa.












Meille tänään tuli (käytiin hakemassa) uusi astianpesukone. Olen pessyt käsin astiat jo monta vuotta, nyt sattui kaupassa olemaan hyviä tarjouksia, ja tuli sitten kone ostettua.

Lueskelin ohjekirjaa, ja mitä ihmettä, koneeseen pitäisi laittaa Suolaa ! max kilo suolaa, ei oo totta!

Sitä aina kuvittelee, että eihän se ole kuin tökätä paikoilleeen, kun on entinen paikka siinä. Mut eipähän se niin vain onnistu!

Eihän se toinen putkenpää ollutkaan sopiva. Mies sepitti sitä liitintä loppupäivän, jos  olisi löytänyt varastoistaan sopivaa, eikä se pitänyt, vaan vesi tippui.

Paikat on ahtaat ja hermoon käy. Piti irrottaa hajulukot Ja saihan ne siinä putsattua "samalla", mutta lopulta jäi kasaamatta koko viemärit, kun hajos yksi ruuvi.

Että pitikin ruveta koko hommaan, paras olis vaan pestä käsin astiat. Montakohan päivää siinä asennuksessa vielä meneekään ja pitääkö miten paljon ostaa uutta osaa. Vai pitääkö hankkia koko asentaja. Kunhan huomenna käy putkiliikkeessä....Mie romahan....

Kerkisi paras auringolaskukin mennä hurahtaa, kun vilkaisin ikkunasta, jotta jotain punerrusta näkyi.

No jospa huomenna kaikki on jo paremmin (kunnossa) :)

Aurinkoa pitkästä aikaa

Ihmeellinen valoilmiö oli tänään taivaalla, pitkästä aikaa. Aurinko.. Pitikin pyöräillä taas rannalle katsomaan onko järvi jo jäässä. Tuuli kävi ja oli pakkasta -13 astetta.

Rannassa oli vähän jäätä, mutta kauempana lainehti "höyryävä" vesi, näytti ihan höyryävän. Hrr...kyllä tuntui kylmältä. Miten ihmeessä sitä tarkenee -30 asteen pakkasella, kun nyt jo vähän yli -10;ssä meinaa jäätyä.
Lunta ei vielä satanut täälläpäin, eikä paljoa ole tuullutkaan.

Päivällä aloin tehdä taas "perinneruokaa", nimittäin lanttukukkoa.

En mittaa aineksia, vaan teen "näppituntumalla", noi 3 dl vettä, vähän suolaa, loraus öljyä ja vajaa ½ palaa hiivaa. Jauhoista noin 1/3 vehnäjauhoja ja 2/3 ruisjauhoja, sekoitetaan taikinaksi.

Kun taikina on vähän aikaa kohonnut, se ajellaan soikeaksi levyksi. Päälle laitetaan ohuita lanttusiivuja, joihin laitan aina vähän merisuolaa sekaan ja siivutettua sianlihaa, mieluiten saa olla siinä läskiä. Näitä laitetaan kerroksittain, Päällimmäiseksi rasvaiset lihanpalat. Suolaa pitää muistaa ripotella vähän joka lihakerrokseen.

Taikina käännetään lanttujen ja lihojen päälle, taikinan liitoskohdat kostutetaan vedellä ja taputetaan kiinni, jotta kukko ei vuoda. Paloja joita siinä jää voi säästää vähän aikaa, jos kukko alkaa vuotaa ja paikata palasilla sitä.
Laitan kukon teräsvuokaan, ensin alumiinifolio, sitten leivinpaperi ja kukko siihen päälle. Kierrän folion kukon päälle, kun ensin paistan kukkoa ilman foliota noin ½ tuntia, jotta se saa väriä. Folion alle laitan kyllä leivin- tai voipalapaperia, kun en halua alumiinifoliota suoraan kukon päälle laittaa. (joku alumiinikammo mulla) :)

Kun kukko on paistunut jonkinaikaa, voitelen kukon vedellä ja käännän folion kukon päälle, niin se kypsyy hyvin, eikä kuori kovetu liikaa. Paistan ainakin 2,5 tuntia, riippuen kukon koosta tai uunin kuumuudesta. Mulla leivinuunissa ei ollut nyt hyvin kuuma lämpö (200 astetta), joten kukko oli uunissa 3 tuntia ja sitten hautumassa kiedottuna paperiin (pöydällä)tunnin.

Tämännäköinen se oli, ennenkuin alettiin syömään ja nyt se on jo paremmissa suissa, eli meni melkein kaikki :)

Tämä on sitä slow foodia, vajaa 6 tuntia meni valmistuksessa. 3 tuntia uunissa, jolloin käänsin sitä välillä ja vaihdoin paikkaa uunissa, jotta paistuisi tasaisesti.


Hyväähän se oli, kuitenkin aika harvoin tulee tehtyä, joten sallin tällaisen perinneruokaherkun itselleni, vaikka vatsassa vaivaa aiheuttaakin nämä viljatuotteet.

Syönnin jälkeen sain aikaiseksi alkaa tekemään (lopultakin) joulukalenteria. Ehkä saan sen huomenna seinälle valmiiksi viimetipassa.