Laa-laa lauantaina

Viikko meni taas hujauksessa, en tiedä mihin se meni. Ainakin olen liikkunut tällä viikolla vähän enemmän ja koettanut syödä "paremmin" ruokaa. Vähän kyllä karkkiakin piti eilen ostaa, mutta totesin ettei ne olleet hyviä. Ennakkoon tuli käytyä äänestämässäkin, kun aattelin että entäs jos "nuha" iskee vaikka sunnuntaina. Kun ei tästä koskaan tiedä...

Ennakkoon äänestäessä saattoi valita vähemmän tungoksisen paikankin, vaikka piti kuitenkin vähän aikaa jonottaa.  Oli vaikeampaa valita nyt ketä äänestää, mitä ennen edellisissä vaaleissa. 

Ei ollut ehdokkaita niin esillä nyt, kun ei tullut postiluukusta mainoksia, ei livenä ketään ehdokkaita nähnyt. Eikä edes lehdessäkään ollut kaikkien mainoksia. Mullehan ei tule tilattuja lehtiä. Vain ne mitä ilmaiseksi tulee. Nettilehtien vaalikoneet oli minusta ärsyttäviä. Siellä ei ollut kaikkia ehdokkaitakaan...

 

Sitten äänestin vain ihan vaan omien fiilisten perusteella, jotain naishenkilöä, jolla oli hoitoalan koulutus ja muutakin kokemusta ja ikää samanverran kuin minulla. Valituksi tulemisesta ei ole mitään takeita. Muutama muukin asia on mikä vaikutti, mutta jääköön sanomatta tässä.

Jaahas. Aloin eilen etsiä kätköistäni niitä Arabian vanhoja astioita. En vielä läheskään kaikkia löytänyt, eikä niitä paljon ole, mutta muutamia. Pitää vielä etsiä niitä jostain ja tehdä sitten postausta. 

Tähän muuttaessani oli periaate etten vie mitään varastoon, mutta ehkä sinne jotain tuli vietyä. Mulla voi olla vanhoissa kuvissakin niitä, kun koetin joitain myydä ennen tänne muuttoa. Täytyy vaan etsiä kuvia. 

Tämä mun läppärihän tyhjennettiin pojan toimesta joululomalla, ja kaikki kuvat ja tiedot pitäisi olla talletettuna muualle.

 

Okei...laitan tähän nyt yhden vanhan mukin, johon liittyy pieni tarina. Olisi mukava tietää onko jollain samantapaisia kuvia joissain astioissa. Tämä on vanha ulkolainen emalimuki.

Vaikuttaisi käsinmaalatulta tuo ajokoiransa kanssa liikkuva kulkija. 

Pohjassa on T kulmallaan seisovan neliön sisällä ja Thale. 

Netistä löysin samantapaisen mukin, jossa oli eri kuva (2 ihmistä ja lammas), jee. (Löytyi tämä sama mukinkuvakin mun blogista)

Asuttiin vanhassa kansakoulussa 1960-luvulla ja vanhemmat kerran vuokrasivat tiloja jollekin koiraharrastaja-metsästys, ajokoirakoe- tms porukalle. Sinne tuli paljon miehiä koirineen yöksi. Minä olin pieni tyttö, eikä minua laskettu sinne edes koiria katsomaan. Tai saatoin olla kipeänäkin, koska pienenä sairastin usein. Tykkäsin koirista ja olisin muuten mennyt varmaan kurkkimaan.

Saattoi tulla niin paljon siivottavaa heidän jälkeensä, ettei he senjälkeen vuokranneet tiloja. Mutta tuon mukin oli joku unohtanut sinne. Eipä tuota ole käytetty, paitsi saattoi olla marjankeruussa mukana, kun käytiin metsämansikoita poimimassa laitumilta. Minusta tuo on ollut koko ajan yhtä huonokuntoinen, joten ei ehkä ollut silloinkaan ihan uusi.

Tiistaina 18. pvä  oli ihan hurjan punainen (pelottava ihan) auringonnousu

Tämä kuva on sitten auringon nousun jälkeen aamupaivältä.

Sitten olikin hurja tuuli ja tuiverrus torstaina 20.tammikuuta. 

Talvimyrsky, koetin mennä rannalle kävelemään, mutta tuuli puhalsi niin kovaa-kuin seinä olisi ollut vastassa-hyvä kun kännykkä pysyi kädessä. Pakko oli kääntyä takaisin.

 

Vielä yksi kuva, nyt viherkasvista. Niitäkin pitäisi alkaa katselemaan ja multia vaihtamaan, kun vaan tuo aurinko alkaisi näkyä vastapäätä olevan kerrostalon katon yli. Monta kasvia on jo heitetty pois ja vielä on joku lempikasvi heitettävä, mutta joskus toiste enemmän niistäkin.

Vuoden on tämä Huiskupullojukka ollut, eipä ole paljoa kasvanut. Muutamia lehtiä on kuivunut kyllä.

Hyvää Tammikuun jatkoa ja eiköhän se aurinkokin ala kohta paistaa enemmän! 

Vaikka en paljoa kasvata mitään, niin kuitenkin ostin muutaman pussin siemeniä Tokmannilta. 

Jos vähän jotain toivoa olisi....

Tammikuun hitaita päiviä

Tammikuu on jo hujahtanut puoleen väliin, vaikka On jotenkin nihkeää ollut.

Katselin tässä vanhoja eri vuosien tammikuiden  postauksia, niin lintuja on tullut kuvattua ja kovia pakkasia on ollut ennen Pohjois-Karjalassa asuessa. Mulla on ollut tammikuu monesti aika vaikea kuukausi.

Onhan tässä ollut aurinkoisia "päiviä", vaikka päivät on vielä lyhyitä.

Oli tänään uutta lunta satanut kävelyteillä olleen jään päälle. Lunta ei ole kovin paljon täällä.

Sorsat kyllä jaksaa kaakattaa ja uiskennella. Pakkasta ei ollut paljoa, mutta tuuli tuiversi

Kelit on olleet kävelylenkeille hyvin huonoja, jäässä tiet ja kun ne sulivat ja jäätyivät, kokkareisiin kuoppiin on ne muutamat soran hiput kerääntyneet.

Viime viikolle ei tullut kävelyä kuin 17 km kännykän sovellukseen, ei se kai mittaa hidasta hiiviskelyä jäisilla poluilla. Askeleita tuli kuitenkin viikossa yli 30 000. Melkeinpä vain kaupassakäyntiä ja hyvin vähän muuta kävelyä, kun ei sitä joka päivä viiti kauppaankaan mennä. Liukkaalla kävely taitaa myös kipeyttää polvia enemmän, kun pitää koko ajan varoa.

Tänään tuli onneksi normaali määrä kävelyä, kun kävin etsimässä monia pikkujuttuja useasta kaupasta. Niinkuin sinitarraa ja kompostipusseja. Mistä löytäisi vielä pullasutin, se on kai sellainen poistuva tuote, kun ei vaan taho löytyä. Eihän se ihan pakko ole olla, mutta sais vähän nätimmät pullat.

Yks päivä teki mieli juustosämpylöitä, niin olihan niitä pyöräytettävä sitten.

Liekö sitten liikunnan puute vai mikä taas kun ei oikein nukuta yöllä. Viime yönäkin heräsin noin klo 3 ja nousin sitten kahvin keittoon  klo 4. sitten koetin nukkua uudelleen ja olin nukkunut noin klo 8aan. Näin vielä jotain painajaista ennen heräämistä.

Ahdistava aika on, kun uhkia tuntuu  olevan joka puolella. Päivät on pitkiä, jos ei pääse 2-3 kertaa ulos kävelemään tai ole mitään muuta esim TV:ssä mukavaa katsomista. Sunnuntai olikin pitkä, ei paljon muuta TV:ssäkään kuin Downton Abbey. 

Jotenkin lukeminenkin on tökkinyt, olen koettanut kolmea kirjaa lukea, mutta ei oikein vedä nekään mukaansa. Jotenkin ihmisten vakavista ongelmista ei jaksa lukea kirjoista, vois olla joku positiivinen ja iloinen, vaikka "hömppä"kirja parempi. No jospa saisin luettua jonkun kirjan loppuunkin.

On kesken joulukuussa aloitetut villasukat, nekin voisi ottaa jatkettavaksi.

Tuiskutti luntakin tuollaisia kinoksia 

Oikeita taideteoksia

Jospa se tästä. Tänään huomasin Viherpiha lehden 2 euroa, niin olihan se ostettava. 

Jos kokeilisi jotain kylvää, kunhan tulisi siemeniä näihin kauppoihin.

Ja tulppaaneita, niitä on ostettava. Huomasin että viime syksy meni ihan ostamatta mitään kukkia maljakkoon. Vanhoista kuvista aina huomaa mitä puuttuu.

 

Mulla on vielä ikkunassa joulun aikoihin tehtyjä "paperilumihiutaleita" . Niin yllättäen huomasin vastapäisen talon ikkunasta heijastuvan auringon pyöreän heijastuksen seinällä. Meni muutamassa sekunnissa ohi. Tähän asuntoonhan ei paista talvella aurinko, kuin vain heijastuksina toisen talon ikkunoista tms.

En ole koskaan huomannut ennen.
 Menispä tääkin talvi tässä, niin sitten voisi vaihdella kukille multia ja kylvää jotain siemeniä. 

Ja jos kevääsen mennessä löytyisi se maapaikka, jonne voisi alkaa tehdä pihahommia ja kasvimaata.

Hyvää Tammikuun jatkoa teille!

PS. Tässäpä oli jotain ongelmaa omaan blogiinkin kommenttien kirjoittamisessa, huh kun taas säikäytti!

Vähän liikunnasta, syömisestä ja lukemisesta

En tee yleensä vuoden alussa mitään lupauksia tai sellaisia, mutta ainahan voi muuttaa toimintaansa johonkin (parempaan) suuntaan tai jatkaa ihan kuten ennenkin.

Täällä on vielä niin pimeää, ettei voi kylvää mitään, vaikka niin olen tänä keväänä ajatellut tehdä.

Paprikaa ja jotain tomaattia, näitä siemeniä on varastossa, saa nyt nähä löytyykö muita siemeniä näistä lähikaupoista. Tämä tautitilanne senverran pelottaa, ettei huvita lähteä kauppoihin enemmän kiertelemään. Kaikenkaikkiaan elämä on supistunut ja tylsistynyt tämän 2:n viime vuoden aikana k-ajan takia moneltakin osalta. Käyntipaikat, perheen ulkopuoliset tapaamiset, elokuvat, teatteri, matkat, näyttelyt, tilaisuudet ovat jääneet pois tai vähemmälle, mitä olisin muuten tehnyt.

Aluksi kuvia toissapäivältä, oli vielä pakkanen ja puut huurteessa

Eilen oli väsynyt päivä, enkä eilen kuvannut mitään. 

Liikunnasta

 

Vuoden alussa päätin jotenkin lisätä liikuntaa kävelyn ja kaupassakäynnin lisäksi, niinpä olen nyt kulkenut portaissa. Varmaan jo viime vuoden lopulla kokeilin portaita alaspäin mennä, että koskeeko/vihlooko polveen, niin olen nyt kulkenut portaat alas ja tullessa ylöspäin, jos vaan jaksan, eikä ole paljon ostoksia. Vähäkin lisä liikuntaan on hyväksi. Polvethan kipeytyi viime vuoden keväällä jo ja olivat lähes koko vuoden kipeät. Voi olla apua jumpparin jumppa-ohjeillakin, jotka sain syksyllä.

Särkylääkkeitä olen kyllä syönyt välillä joka ilta muun jalkakivun takia.

Ostin viime vuonna myös kävelysauvat, mutta kun niitä kokeilin pari kertaa silloin, niin kipeytyi joku lihas vasemmalta puolen rintaa. Se on vähän pelottava kipu, mutta ei se sydämestä varmaan johdu, koska sitä on ollut välillä usein ennenkin. Kun lopetin sauvakävelyn, ei sitä kipua ole ollut. Voisi nyt kokeilla uudelleen, koska nyt on lunta, niin sauva ei niin paljoa tärähdä maahan kävellessä.

Aloitin myös tehdä punttien kanssa käsiliikkeitä. Mulla on vaan kilon puntit ja ne saa riittää, pitää tehdä pitempiä sarjoja jos tuntuu liian kevyeltä. Kuntosalille en uskalla mennä, vaikka pääsisikin.

Kävelyä teen sitten kelin mukaan. Mulla on aika maltillinen kävelytavoite kännykkäsovelluksessa vain 4000 askelta, mutta yleensä se ylittyy reilusti. Siitä tulee noin 2 km:ä ulkoilua. Kännykkää en pidä sisällä mukana koko ajan. 

Pakkanen käy henkeen, mutta liukkauteen auttaa nastakengät. Tänäänkin ne olivat avuksi.

Mulla on myös pojalta lainassa ranteessa oleva kello/mittari, josta näkee kellon lisäksi sykkeen, unen määrän ja sen laadun ja kaikki askeleet, km:t ja portaat. En ole kaikkeen sen toimintaan täysin perehtynyt. Sisälläkin kävelystä tulee askelia lisää kännykkään verrattuna yleensä yli 2000askelta/pvä, ja eilenkin kun siivosin koko asunnon niin yllätyin kun siitä tuli 2 km matkaa :O .

Eihän näihin kaikkeen voi täysin uskoa. Mutta kyllä tämä rannemittari tietää yleensä olenko nukkunut hyvin, hahhaa. Joskus se antaa liian hyviä pisteitä nukkumisestakin.

Eilen läksi mun jouluvieras-poika kotiinsa, miin viime yönä nukuin yllättäen melkein 9 tuntia. Olinkin ihan uupunut huonoista unista ja siivoamisesta, pyykinpesusta ym. Eilen vein vielä sen paksun kirjankin kirjastoon, joten ulkoiluakin tuli.

Ruokailusta

Tänäkin vuonna toteutan ruokailua kuten ennenkin, samalla tavalla. Koetan syödä lämpimän ruuan joka päivä. Teen itse ehkä joka viikko broileria tai jauhelihaa tai kalaa. Vaihdellen. Ainakin kerran viikossa teen tai ostan kunnon vihersalaatin ja kerran ainakin keitän vaan kaurapuuroa. Leipää tulee syötyä liikaakin, ostan vaan ruisleipää. Vaaleat sämpylät ovat liian hyviä, niitä ostan harvoin. Aamupalakin on ollut ”sama” vuosikymmeniä kai, marjoja, ab-jugurttia, raejuustoa, ½ omenaa ja lusikallinen ite tehtyä "kauramysliä". Tämä yleensä riittää pitämään nälkää poissa iltapäivälle asti.

Ruokajuomaa en käytä, muuten juon vettä ja kahvia maidon kanssa. Limpsoja tai alkoholijuomia en käytä.

Ravintolassa on ollut tarkoitus käydä joskus, vaikka kerran viikossa, syömässä. Mutta se nyt on jäänyt pois, kun alkoivat sohlata noiden koronapassiensa kanssa.  Olisi joskus kiva käydä syömässä jotain muuta mitä itse laittelee. 

Muuten kun yksin olen, niin voi syödä sitä mitä mieli tekee, jos ei nyt syö hirveesti suklaata tai muuta sellaista. En yleensä syö karkkia, paitsi jouluna tuli syötyä suklaata liikaa.

Normaaliaikana en leivo juuri mitään. Mulla on ruokaongelma, että jos on jotain keksiä tai vaikka niitä kaurakakkaraleivoksia, niin ne tulee syötyä heti kaikki, eli parempi kun ei ostakaan mitään keksejä tms. Kaupassa ne eivät hyppää koriin, samoin pystyn ohittamaan karkkihyllyt.

Lukemisesta

En oikein tiedä miksi lukeminen nyt ei oikein ole sujunut. En usko että näkökään olisi huonontunut, vaikka lasitkin pitäisi kyllä uusia. Ehkä vaan ei ole löytynyt sopivia kirjoja. Ehkä 7 kirjaa on nyt pinossa odottamassa laina-ajan jatkamista. Epäilen kuitenkin että osa niistä joutuu lukemattomina takaisin.  Hamstrasin niitä syksyllä kun tuli näitä rajoituksien uhkia, vaikka ei sitten kirjastoja suljettukaan tällä kertaa.

Vielä pitääkin palata tuohon viimeksi luettuun kirjaan, Näkijä joka on Syrjästäkatsojan tarinoiden 9. osa. Olen aina pitänyt Enni Mustosen kirjoista, mutta tässä oli jotakin ”liikaa”

Luulisin että olen lukenut hänen kaikki kirjansa, joistakin vanhemmista romaaneista pidin eniten joskus aikoinaan. Etenkin Vasikantanssin olen lukenut monenmonta kertaa. Se oli yhteen aikaan sellainen keväällä ”pakko”luettava kirja, joka kertoo keväästä ja paremman elämän toivosta ja myös maaseutu-elämän ihanuudesta, myös sen yli-ihannoinnista ja romantiikasta. Nyt varmaan sitä kirjaa ei löydy kirjaston hyllystä, van se pitäisi varata. Kirjoja on kirjastossa niin valtavasti, ettei ne kaikki mahdu esille enää.

Tämä viimeinen ”Näkijä” oli jotenkin niin vaikea lukea, koska se oli niin paksu ja vaikka aihe oli mielenkiintoinen, niin oli aikamoista junnaamista. Todellakin sivuja oli liikaa. Mutta sen aikaisiin (-50 --60-luku) historiallisiin tapahtumien kertominen Elokuvastudion puvustajan ja suomalaisen maahanmuuttajan näkökulmasta oli periaatteessa mielenkiintoista. Näin saatiin "tutustua" moniin kuuluisuuksiin Elvis Presleystä Marilyn Monroihin.

 Seuraava 10. osa ilmestyy keväällä -22. Ainakin nettitietojen perusteella se olisi viimeinen kirja tähän sarjaan.

Luistelureitit on sulaneet

Tänään olikin pilvistä ja lämmintä. Taisi vettäkin sataa välillä. Tiet loskassa ja jäässä. Hiekkaa oli kyllä laitettu kävelyteille.
En käynyt kuin kerran kävelyllä, voisi tietysti lähteä vielä kaupassa käymään, jos siltä tuntuu. Olo on ollut muutaman viikon ajan väsyneempi. Tänään olen taas opetellut olemaan yksin kotona, kun jouluvieras läksi eilen, pääsee entisiin rutiineihin takaisin. Pojalla oli erilainen elämänrytmi kuin minulla.

 

 Hyvä kuitenkin kun on saanut olla muuten terve, vielä ainakin. 

Viekö Nuutti tänään loputkin joulun asiat pois? Täältä on joulu hävinnyt, jokunen patterikynttilä on koska niistä haluaisin kuluttaa patterit loppuun. Tähtivalo on vielä ikkunassa myös.

  Hyvää tammikuun jatkoa!

Kiitos kommenteista! 

 

Ps. Fontista tuli jotenkin liian pieni, koska kirjoitin jutun tekstikäsittelyohjelmaan, enkä saanut sitä normaaliksi tähän blogiin.