Lunta ja aurinkoa tänään

Näytti tulevan niin hieno aurinkoinen päivä, että oli lähdettävä taas kävelylle aamupäivällä. Kävin siinä sitten kirjastossa lukemassa sanomalehdet, paikallisen ja entisen kotiseuden lehden "luen" yleensä. Niin luen mikä kiinnostaa ja pääosin otsikot vain.
Olihan tuo vähän pakkanen, kotiintultua katsoin, että -15 ois ollut. Kieltämättä kyllä sormia paleli, kun paljain käsin kuvailin mm. seuraavia kuvia.

Eteläpuistoon Pyhäjärven rantamaisemiinhan se mun tie vei taas.

 Mun kamera hyytyi tässä kohtaa lopullisesti, kun en muistanut ladata tai pakkanenko lie tehnyt.

Kännykkäkin sitten hyytyi sekin muutaman kuvan jälkeen

Ratinan suvantoa

Vaikka ei kuvista näkyisi, niin oli aivan hurjan kaunista, järvellä leijui sumu.

Virtaavasta vedestä on kohonnut sumu, aivan mahtavia kuvia olisi saanut jos olisi hyvä kamera.

Kuljin Aleksanterin kirkon viereisessä puistossa

 Aleksanterin kirkko 

Rakennettu v.1880-81

Nimensä se on saanut tsaari Aleksanteri II   silloisen 25-vuotis hallintokauden kunniaksi.

Tämä on mulle merkittävä kirkko, koska asuin v.2016 tässä lähellä ja mieheni kuulutettiin täällä ajasta ikuisuuteen

Tämä Pyynikin kirkkopuisto on myös merkittävä paikka minulle. Katselin siihen aikaan ikkunasta puiston muuttumista keväästä, kesään ja syksyiseksi, kun jäin sitten yksin mieheni kuoltua.

 Talvella tämäkään ei näytä kuin lumiselta vanhalta hautausmaalta, 

kesällä tämä on hoidettu puistoalue. 

Tähän on perustettu Tampereen ensimmäinen hautausmaa v.1784 ja hautausmaan käyttö on päättynyt 1880-luvulla.

Kun asuin v 2016 tässä lähellä, kävin esittelytilaisuudessa, jossa opas kertoi tämän paikan historiasta mielenkiintoisia asioita. Esitteli merkkihenkilöitä, jotka oli tänne haudattu. Tähän on myös kaivettu aikoinaan joukkohautoja, joihin on esim. köyhiä haudattu vieriviereen, eikä niitä paikkoja ole merkitty enää. Eli saatamme sananmukaisesti kävellä hautojen päällä, vaikka nykyisen puiston poikki vie aurattuja ja hoidettuja kävelyteitä.

Hautamuistomerkitkin ovat vanhuuttaan rapistuneet, joskus näkee kun niitä on kaatunut. Puiset muistomerkit ovat tietysti hävinneet jo aikoja sitten.

Muistomerkit ovat usein ruotsin-, englannin- tai saksankielisiä, työmiehiä on ollut useista maista silloin tehtailla.

Monella haudalla näkee perheiden karuja kohtaloita nälkävuosina 1866-1868, jolloin on saattanut kuolla perheestä useita henkilöitä.

Puistossa on paljon puita esim. kuusia, todella suuria lehtikuusia, koivuja, lehmuksia ja jalavia. 

Pyynikin kirkkopuistossa on myös tämä Wäinö Aaltosen Suru patsas

Surullisista sitten iloisempiin asioihin. 

Sain ostettua lopulta tulppanit :)

Ja viimeinen amarylliksen vana piti leikata, kun kasvoi niin pitkäksi. 4 kukkaa pitäisi tulla, saa nähä jaksaako kukkia maljakossa.

Mukavia  tammikuisia pakkaspäiviä sinne!

(Sellaisia lieviä pakkasia vain)