Olihan tuo vähän pakkanen, kotiintultua katsoin, että -15 ois ollut. Kieltämättä kyllä sormia paleli, kun paljain käsin kuvailin mm. seuraavia kuvia.
Eteläpuistoon Pyhäjärven rantamaisemiinhan se mun tie vei taas.
Kännykkäkin sitten hyytyi sekin muutaman kuvan jälkeen
![]() |
| Ratinan suvantoa |
Vaikka ei kuvista näkyisi, niin oli aivan hurjan kaunista, järvellä leijui sumu.
Virtaavasta vedestä on kohonnut sumu, aivan mahtavia kuvia olisi saanut jos olisi hyvä kamera.
Kuljin Aleksanterin kirkon viereisessä puistossa
Aleksanterin kirkko
Rakennettu v.1880-81
Nimensä se on saanut tsaari Aleksanteri II silloisen 25-vuotis hallintokauden kunniaksi.
Tämä on mulle merkittävä kirkko, koska asuin v.2016 tässä lähellä ja mieheni kuulutettiin täällä ajasta ikuisuuteen
Tämä Pyynikin kirkkopuisto on myös merkittävä paikka minulle. Katselin siihen aikaan ikkunasta puiston muuttumista keväästä, kesään ja syksyiseksi, kun jäin sitten yksin mieheni kuoltua.
Talvella tämäkään ei näytä kuin lumiselta vanhalta hautausmaalta,
kesällä tämä on hoidettu puistoalue.
Tähän on perustettu Tampereen ensimmäinen hautausmaa v.1784 ja hautausmaan käyttö on päättynyt 1880-luvulla.
Kun asuin v 2016 tässä lähellä, kävin esittelytilaisuudessa, jossa opas kertoi tämän paikan historiasta mielenkiintoisia asioita. Esitteli merkkihenkilöitä, jotka oli tänne haudattu. Tähän on myös kaivettu aikoinaan joukkohautoja, joihin on esim. köyhiä haudattu vieriviereen, eikä niitä paikkoja ole merkitty enää. Eli saatamme sananmukaisesti kävellä hautojen päällä, vaikka nykyisen puiston poikki vie aurattuja ja hoidettuja kävelyteitä.
Hautamuistomerkitkin ovat vanhuuttaan rapistuneet, joskus näkee kun niitä on kaatunut. Puiset muistomerkit ovat tietysti hävinneet jo aikoja sitten.
Muistomerkit ovat usein ruotsin-, englannin- tai saksankielisiä, työmiehiä on ollut useista maista silloin tehtailla.
Monella haudalla näkee perheiden karuja kohtaloita nälkävuosina 1866-1868, jolloin on saattanut kuolla perheestä useita henkilöitä.
Puistossa on paljon puita esim. kuusia, todella suuria lehtikuusia, koivuja, lehmuksia ja jalavia.
Pyynikin kirkkopuistossa on myös tämä Wäinö Aaltosen Suru patsas
Surullisista sitten iloisempiin asioihin.
Sain ostettua lopulta tulppanit :)
Ja viimeinen amarylliksen vana piti leikata, kun kasvoi niin pitkäksi. 4 kukkaa pitäisi tulla, saa nähä jaksaako kukkia maljakossa.
Mukavia tammikuisia pakkaspäiviä sinne!
(Sellaisia lieviä pakkasia vain)



















