Menneisyyttä muistellen

Läksin aamulla lenkille tarkoituksena tunnin lenkki kävellä ja kuvata värikkäitä puita eli ruskaa. Mutta oli vähän liian kylmää, eikä paljoa näkynyt puissakaan vielä värejä.

Eikä kuvistakaan saa enää tarkkoja.Vai onko mun näkö heikentynyt, ja kamerakin on jo varmaan viisi vuotta palvellut. Pitäisiköhän hankkia uusi kamera. Vanhat kuvat näyttävät paljon paremmilta.

Eilen koetin etsiä koneelta kuvia Kiihtelysvaarasta. 

Tulee huomenna  vuosi siitä kun Kiihtelysvaaran kirkko paloi tuhopoltossa.

Muistan sen kauhistuksen ja surun tunteen, kun kuulin siitä. Asuin silloin vielä Pohjois-Karjalassa.

Netistä löytyy paljon kuvia tästä katastrofista ja hiiltyneistä hirsistä.

 Tänään sunnuntaina siellä kirkonmäellä vietetään rukoushetkeä näissä maisemissa

Kuva Sanomalehti Karjalaisen nettisivulta.

Sydäntä sykähdyttää myös se, kun Nokian seurakunta on lahjoittanut  flyygelin, jota ei voi sisällä soittaa. Niinpä se on sijoitettu tuonne kirkon raunioille.

Kävin tuolla kylällä viimeksi vuonna 2016, mutta sitä vaan kulkee ohi eikä tule edes kuvattua, ja jälkeenpäin kaduttaa. 

Minähän aloitin työuranikin Kiihtelysvaarassa vuonna 1979 ja kuljin kesällä ja talvella kirkon ohi usein. No silloin ei ollut valokuvaus niin helppoa kuin nykyisin.

Meidät kuulutettiin avioliittoon tuossa kirkossa ja olen siellä ollut myös monissa hautajaisissa.

Jostain varmaan löytyy kuvia sieltä sisältäkin. Jatkan niiden etsimistä!

Ei pidä ikinä olla varma, että ehtii sitä kuvaamaan jotain vielä myöhemminkin, saattaa olla ettei ehdi.

Laitan nyt tähän vielä ne kuvat, jotka eilen löysin koneelta. Osa niistä on ennenkin julkaistu täällä.

Kellotapuli ja sankarihaudat

"Erkki Erosen veistämä nälkään kuolleiden muistomerkki ”Tyhjentynyt kappa” (1974), joka muistuttaa nälkävuodesta 1868, jolloin neljänä kevätkuukautena kuoli 564 Kiihtelysvaaran seurakunnan jäsentä. Lisäksi sakastin vieressä on Pikku Isidorin hautamuistomerkki (s. 20.8.1865, k. 26.4.1868). Isidorin hautajaispäivänä yli 70 vainajaa odotti pääsyä siunattuun maahan."

Lainaus Täältä  Kiihtelysvaara Seuran sivulta. Sieltä voi lukea  paljon muutakin tietoa

Tässä vielä kuva varmaankin rippikuva kirkon seinustalta. 

Kirkkoherrana  Juho Noponen on ollut  v. 1925-1948

Kuva on noin 1930-luvun alkupuolelta

Onko tuttuja kuvassa?

Tunnen tuosta vain 3 henkilöä varmasti.

Tässä menneisyyden muistelot.

ja sitten kukkia kukkia

 sain kaverilta santun :) 

Toivottavasti osaisin hoitaa nyt paremmin kuin viime talvena ostamaani santtua.

Moi moi, aurinkoista sunnuntaita!

Lunta ja aurinkoa tänään

Näytti tulevan niin hieno aurinkoinen päivä, että oli lähdettävä taas kävelylle aamupäivällä. Kävin siinä sitten kirjastossa lukemassa sanomalehdet, paikallisen ja entisen kotiseuden lehden "luen" yleensä. Niin luen mikä kiinnostaa ja pääosin otsikot vain.
Olihan tuo vähän pakkanen, kotiintultua katsoin, että -15 ois ollut. Kieltämättä kyllä sormia paleli, kun paljain käsin kuvailin mm. seuraavia kuvia.

Eteläpuistoon Pyhäjärven rantamaisemiinhan se mun tie vei taas.

 Mun kamera hyytyi tässä kohtaa lopullisesti, kun en muistanut ladata tai pakkanenko lie tehnyt.

Kännykkäkin sitten hyytyi sekin muutaman kuvan jälkeen

Ratinan suvantoa

Vaikka ei kuvista näkyisi, niin oli aivan hurjan kaunista, järvellä leijui sumu.

Virtaavasta vedestä on kohonnut sumu, aivan mahtavia kuvia olisi saanut jos olisi hyvä kamera.

Kuljin Aleksanterin kirkon viereisessä puistossa

 Aleksanterin kirkko 

Rakennettu v.1880-81

Nimensä se on saanut tsaari Aleksanteri II   silloisen 25-vuotis hallintokauden kunniaksi.

Tämä on mulle merkittävä kirkko, koska asuin v.2016 tässä lähellä ja mieheni kuulutettiin täällä ajasta ikuisuuteen

Tämä Pyynikin kirkkopuisto on myös merkittävä paikka minulle. Katselin siihen aikaan ikkunasta puiston muuttumista keväästä, kesään ja syksyiseksi, kun jäin sitten yksin mieheni kuoltua.

 Talvella tämäkään ei näytä kuin lumiselta vanhalta hautausmaalta, 

kesällä tämä on hoidettu puistoalue. 

Tähän on perustettu Tampereen ensimmäinen hautausmaa v.1784 ja hautausmaan käyttö on päättynyt 1880-luvulla.

Kun asuin v 2016 tässä lähellä, kävin esittelytilaisuudessa, jossa opas kertoi tämän paikan historiasta mielenkiintoisia asioita. Esitteli merkkihenkilöitä, jotka oli tänne haudattu. Tähän on myös kaivettu aikoinaan joukkohautoja, joihin on esim. köyhiä haudattu vieriviereen, eikä niitä paikkoja ole merkitty enää. Eli saatamme sananmukaisesti kävellä hautojen päällä, vaikka nykyisen puiston poikki vie aurattuja ja hoidettuja kävelyteitä.

Hautamuistomerkitkin ovat vanhuuttaan rapistuneet, joskus näkee kun niitä on kaatunut. Puiset muistomerkit ovat tietysti hävinneet jo aikoja sitten.

Muistomerkit ovat usein ruotsin-, englannin- tai saksankielisiä, työmiehiä on ollut useista maista silloin tehtailla.

Monella haudalla näkee perheiden karuja kohtaloita nälkävuosina 1866-1868, jolloin on saattanut kuolla perheestä useita henkilöitä.

Puistossa on paljon puita esim. kuusia, todella suuria lehtikuusia, koivuja, lehmuksia ja jalavia. 

Pyynikin kirkkopuistossa on myös tämä Wäinö Aaltosen Suru patsas

Surullisista sitten iloisempiin asioihin. 

Sain ostettua lopulta tulppanit :)

Ja viimeinen amarylliksen vana piti leikata, kun kasvoi niin pitkäksi. 4 kukkaa pitäisi tulla, saa nähä jaksaako kukkia maljakossa.

Mukavia  tammikuisia pakkaspäiviä sinne!

(Sellaisia lieviä pakkasia vain)

Viikko mennä hurahti...

Hupsista jo viikko mennyt taas tästäkin tammikuusta, eli viikko 2 kohta mennyt!
Mulla oli listattu asioita mitä pitäisi hoitaa tässä vuoden alussa, sain aikaseksi 2 hoidella, ehkä vielä kolmannen tässä hutasen.
Voitteko uskoa että 14 minuuttia on päivä jatkunut maanantaista lähtien. Sen kyllä huomaa jo. Mulla vielä yhdet patterivalot syttymässä parvekkeella klo 15 maissa ja on vielä valoisaa!
Laitan tähän alkuun vielä kuvan amarylliksestä, alkaa olla lopuillaan, mutta uusi kukkavana tulossa.
Mun piti laittaa puikot tukikepeiksi, kun ei ollut muita keppeja :)

Sitten vakavampiin asioihin

Kiihtelysvaaran kirkko, joka oli rakennettu v.1770  paloi syyskuussa tuhopolton seurauksena täysin. 

Tästä on uutisoitu vähän väliä, ja nyt ensi sunnuntaina 13 pvä on kutsuttu seurakuntalaiset ideoimaan uutta kirkkoa sinne seurakuntatalolle. On hieno juttu kun vanha Kiihteysvaaran kirkonkylä saa uuden kirkon. Äitini oli siellä syntynyt ja itsekin asuin siellä jonkin aikaa 70-80-lukujen vaihteessa.

Tämä yhden kuvan  digikuvana löysin tuosta Kiihtelysvaaran kirkosta. Kävimme mieheni kanssa tuolla silloin, sisäkuvia saattaa olla paperikuvina jossain.

Kirkon pihalla oleva nälkään kuolleiden muistomerkki.

Tuo kiinnosti, kun isän isä oli syntynyt v. 1866 jolloin oli nälänhätä.

Kirkon pihalla olevalla sankarihautausmaalla on enoni hautakivi

Enostani kirjoitin itsenäisyyspäivänä 2017 täällä

Mitä sitä tuli tällä viikolla puuhailtua. Maanatainahan läksi minun jouluvieras (oma poika) ja sitten tietysti meni vähän siivotessa ja pyykinpesussa. 

Kirjastosta kävin virkkausohjekirjoja, kun tuli hinku virkata mandaloita, Hih. On vielä joutavia erilaisia lankoja jotka joutaa johonkin. Olen virkannut sitten mandalaa, saa nähä miten isoksi sen teen ja mitä minä sillä pyörylällä sitten teen. Kirjoja olen lukenut, mutta jostain syystä jumii lukeminen. Kun pitäisi lukea ensin Camilla Läckbergin Noita. En ymmärrä miten sen järkälemäisen kirjan lukeminen on sitten niin nihkeää. Olen kaikki hänen kirjoittamat kirjat lukenut ja pitänyt niistä, tämä jumii. Olen jo jatkanut sen lainausaikaakin.

Tänään oli hieno aurinkoinen ilma ja kävin kävelyllä. Kirkkoja täälläkin matkan varrella oli.

Finlaysonin kirkko, rakennettu v.1879 Finlaysonin tehtaan työntekijöiden hartaustilaksi ja nykyisin toimii Lasten katedraalina ja konserttejakin tuolla pidetään. Kävimme tuollakin miehen kanssa useita vuosia sitten ja tutustuttiin siellä von Nottbeckien historiaan. He olivat Finlaysonin tehtaan johtajina 1800-luvulla.

 

Peter von Nottbeck rakennutti myös tämän Näsinlinnan palatsimaisen huvilan v.1898 Näsinkalliolle.

Nyt täällä on Museo Milavida, jossa saa tutustua von Nottbeckien historiaan ja muihinkin näyttelyihin. Käytiin sielläkin miehen kanssa siloin kun se avattiin remontin jälkeen. 

Mun mies oli todella kiinnostunut tästäkin paikasta.

Siellä on myös Ravintola Milavida ja kahvila Cafe Milavida, jossa on varmasti mielenkiintoista käydä. 

Särkänniemi nukkuu talviunta tuolla alhaalla

Täällä on kyllä mukava lenkkeillä ja maisemat olivat hienot Näsijärvelle. (paitsi mun kuvat eivät ole niin hienoja)

Kuljin vielä yhden kirkon ohi, täällähän niitä riittää monia.

Tampereen Tuomiokirkko on hieno ulkoakin ja sisällä käynti on ollut mielessä usein. 

Kerran kävin siellä sisällä pari kesää sitten ja istuin siellä häikäistyneenä sen kauneudesta. 

Tänään minun isäni olisi täyttänyt 120 v.

Olen poltellut illalla  kynttilää nyt kun yksin olen, ettei tarvitse sitäkin säilytellä.

Mukavaa viikonloppua!

Hei vaan taas!

Syksyä pukkaa

Syksy tulee välillä myrskyäväna ja sitten taas sataa. Miten mulla on taas sellainen tunne, että on kyllä satanut koko kesänkin. Mutta onhan mulla ollutkin täysin erilainen kesä kuin mitä aikaisemmin.

Kuvauspäivänä oli kyllä vaihteeksi hyvin kaunista ja aurinkoista...myrskyn jälkeen.

Jotenkin alkoi jo vähän helpottaa monikin asia tässä elämässä, kun sai hoideltua miehen kuoleman jälkeisia asioita. Saatiin myytyä osa ylimääräisistä tavaroista, perunkirjoitukset ja hautaus yms. Pääsin sitten "lepäämään" siitä hyrskynmyrskystä tänne kaupunkiin, mutta sitten tuli uusi ongelma. Hammas hajosi ja hyvästi kaikki ajatukset "ylimääräisestä" rahantulosta, kampaajasta yms ja sinne menivät nekin hammaslääkärille. Hampaan juuri revittiin irti ja on ollut kipeä, ettei juuri ole pystynyt syömään, mitä nyt varovasti smoothieta (ja kaurapuuroa) nieleksimään. Vaikka ruoka yököttää, niin nälkä on kumminkin tullut. Vasta tänään söin oikeata kunnon ruokaa.
 Nonniin, se siitä, toivottavasti tämäkin tästä paranee.

Eilen  Rauli myrskyn jälkeen oli todella hieno keli ja läksin pyöräilemään kaupungille, koska sunnuntaina on hyvin rauhallista pyöräteillä, ainakin aamulla.

Hyvin monessa paikassa tuli vastaan näitä puiden revenneitä oksia, tosi vaarallisen näköistä, hyvä kun ei kukaan jäänyt alle. Tässäkin oli puistokirppis juuri niihin myrskyisiin aikoihin. Tänään tuota lahonnutta puuta sitten sahailtiin pois, varmaan muuallakin puistojen puita pitää tarkastella, jottei satu vahinkoja.

Kävin tutustumassa kirkkoihin. Tuomiokirkko pienempänä oli esittelyssä Finlaysonilla Galleria Nottbeckissä muiden ihastuttavien lasitöiden kanssa (nämä näin jo lauantaina). Upeita!

Kylläpä tämä on isommassakin koossa aivan upea.

Tuomiokirkko on tehnyt mieli nähdä ja kyllä tämä oli huippu kaunis kirkko sisältäkin. En voinut sitä joka paikasta ihailla, koska oli jumalanpalvelus menossa, mutta hienot maalaukset oli siellä kyllä. Harvoin näin kaunista kirkkoa näkee muualla.

Sitten ajelin Kalevan kirkolle, jossa on vietetty 50-vuotis juhlaviikkoa viime viikolla. Tämäkin on tehnyt mieli nähdä sisältäkin, onhan se näyttänyt aika erikoiselta ulkoapäinkin. Kirkon suunnittelijat ovat  Raili ja Reima Pietilä ja on vihitty käyttöön 21.8.1966.
Aikaisemmin olen käynyt heidän suunnittelemassaan Lieksan kirkossa, jossa samantapainen, joskin matalampi, avara kirkkosali avautuu kävijälle. Siellä alttaritaulun asemasta näkyy kellotapuli ja kirkkopuisto.

Avara kirkkosali ja mäntypuiset penkit ja alttariveistos nimeltä "Särkynyt ruoko". Aika vaikuttava. Miltähän kuullostaisi Kauneimmat joululaulut täällä.

Kun oli hieno ilma ja pyöräily tuntui nyt tosi hyvältä, ajelin vielä Hatanpäälle ruusuja katselemaan.
Yritin laittaa kuvia myös ruusujen nimistä.  Ei niitä muuten muista. Oli jossain paljon kukkia ja jotkut näyttivän kärsineen sateista ja tuulista (ja viime talven pakkasista). Mutta oli paljon ihania ruusuja ja paljon muitakin kuin nämä.

Planten un Blomen

Screaming Neon Red

Abigaile

Näihin ruusuisiin tunnelmiin. Heippa!