Lokakuu on lopussa

 Tänään vielä huomasin nämä keltaiset ruusut Hatanpään arboretumissa kävellessäni, alkaa olla ruusut kukkineet ja puutkin paljaana. Viimeiset lehdet ovat lentäneet viimeistään tänään olleessa tuulessa. 

Epätarkka kuva kun tuuli heilutti kukkiakin. 

Tuuli heilutti myös minuakin, kun kävin pyörällä kaupoilla keskustassa, lehdetkin lenteli päin naamaa. Oli tänään muuten aurinkoinen päivä.

Tänään oli auennut ensimmäinen marraskuun kaktuksen kukka. Viime vuonna ne avautuivat jo aikaisemmin lokakuussa.

Tämän kuukauden neuleet

Tästä parista on tämä sukka jo valmis, ja toisesta kantapääkin on tehty. Jotenkin vaan ei osaa olla tekemättä mitään, vaikka ei huvittaisikaan neuloa ja ehkä tuo lankapöly aivastuttaakin. Teen vaan ihan tavallisia perussukkia, koska ei ole ketään kelle erikoisesti neuloa, niin en viiti väkertää kuvioita. Koetin harjoitella tähän alempaan sukanvarteen kerrosrivinousua, mutta ei se ihan noin mene, mutta vähän tasasta raitaa sekottaa se kuitenkin. Raitalanka on Novitan Muumia ja tuo harmaalta näyttävä on vihertävää Kotikultaa, joka on hieman paksumpaa kuin Muumi. Ehkä sais aikaiseksi ottaa kirpputoripaikkaa tai jos ei, annan johonkin keräykseen villasukkani, kuten monesti ennenkin.

Viime viikonloppuna oli taidetapahtuma Ruudun takaa, eli ikkunoihin pitkin kaupunkia oli tehty valaistuja asioita, muutamia käytiin katsomassa. Oli suorastaan ihmisiä ruuhkaksi asti ikkunoita katsomassa.

Täällä on myös Valoviikot ja Tanssivat vedet, jossa Koskipuistossa näkyy musiikin tahtiin nousevat ja laskevat vesisuihkut, näitä voi nähdä vielä 3.11.24 asti iltaisin noin tunnin välein 9-12 minuutin ajan kerrallaan. Pitihän se tietysti käydä katsomassa tänäkin vuonna.  

Mutta kyllä oli sitten kävely tuskaa poistullessa (käveltiin mennessäkin pojan kanssa), joku kipu on taas kylmempien ilmojen tultua tullut toiseen lonkkaan. Hieman auttaa venyttely, mutta kun sitä ei tule tehtyä jos kipua ei tunnu ja kipua tuntuu kävellessä. Tätä on ollut jo vuosikausia yleensä keväällä ja syksyllä.

Alkaapa sienetkin olla kadonneet kun pakkasia alkaa olla.

Luonnonkukka päivänkakkaroita on sentään vielä

Vieläkin olen kuin jäässä, vaikka vaatetta pitää etsiä päälle jo enemmän. Asunto on ehkä hieman lämminnyt, vaikka liikaa tulee kylvää viimaa ilmastointiaukoista. Talohuoltoa ei ole vieläkään näkynyt, joten alkaa toivo mennä niistä. Kai niillä on liikaa tekemistä, joten ei pikkuasioihin puututa. Ei nyt vielä kuitenkaan jaksa muuttaa poiskaan, pitää vaan käydä lisää vaatetta.

Toivon todella että marraskuu olisi  parempi kuukausi kuin tämä lokakuu on ollut, vaikka yleensä se on kyllä vuoden pahimmasta päästä monissa asioissa. Lunta ja liukkautta tulee varmaan.Mutta saa nähdä.

Moi moi taas!

Vielä jossain värejä

 Vielä vähän väriä löytyy kävelyreittien varrelta, mutta  viimepäivien tuulet ovat pudottaneet paljon lehtiä puista. Kohta ei ole enää mitään värejä kuvattavaa, mutta nyt tähän laitan vielä viikonlopun kuvia.

Hopeavaahterat 17.10.

Tänään on jo hopeavaahterastakin lehtiä pudonnut paljon lisää

Muistaakseni paprika niminen ruusu 17.10.

Syyskuun lopussa kun kävin Ruotsissa pienellä reissulla, saatiin ravintolassa Raggmunk nimisiä perunalettuja. Niinpä niitä piti nyt kokeilla itekkin tehdä. Ohjeita niihin löytyy esim tuolla nimella tai ruotsalainen perunalettu-nimellä. Ne siis paistetaan pekonin paistosta irtoavassa rasvassa, mikä ei tietty itellä riittänyt, vaan voita piti lisätä myös. Jokainen voi tietty käyttää mitä tahansa rasvaa. Kyllä se pekoni lisää makua, vaikka hyviä varmaan tulee ilmankin. Ja ne nautitaan sitten puolukkahillon kanssa.  Onhan sitä tullut tehtyä perunalettuja ennenkin niinkuin porkkanalettujakin, hyviä ovat.

Nämä syyshortensiat ovat kyllä olleet erikoisen värisiä. Näitä on siellä isossa penkissä monia eri värejä.

aurinko lisää kultaista väriä lisää.

Kivikkoalueella on vielä väriä

Tuurenpihlajassa on eniten väriä tällä alueella

 

Tänään satoikin vettä päivällä ja koska on tuulista ja sähkö halpaa, niin leivottiin ja paistettiin. Minä tein sämpylöitä ja poika teki ite juustokakun. Sämpylät onnistuivat ihan poikkeuksellisen hyvin, en tiedä miksi. Tein kyllä lesepaketin ohjesta (vähän katoin mallia), eihän mulla ollut ihan kaikkia aineita laittaa. Siinä oli mm 1 dl hunajaa, eikän mulla ollut kuin ehkä vajaa lusikallinen. Eipä tarvi ollakaan hyvin makeita. Juustokakkua ei ole vielä maistettukaan.

Ehdin vielä ennen iltaa kävellä ja pitihän nämä viimeiset kukat, krassi ja kehäkukka kuvata. Taustalla on kuva lehtien peittämästä Arboretumista.

Kesän jäähyväisiä

 Tervehdys taas

Viimeisiä ruusuja kuvasin 11.10. Hatanpäällä, joitakin siellä voi vielä löytyä, mutta vähissä ovat jo. Nyt siellä pörräävät lähinnä lehtien kerääjä koneet, yksivuotisten kukkien penkit on jo laitettu talvikuntoon.

Jotenkin vaan on ollut ihan suru puserossa koko tämän lokakuun, kun pitää jättää kesälle jäähyväiset. Ihan niinkuin   

"fall= lasku, syksy, putoaminen, kaatuminen, tuho, aleneminen" kertoo guukle kääntäjä. 

 

Olo on ollut sellainen koko tämän kuukauden ajan, en tiedä mistä johtuu. Ehkä sekin kun tämän asunnon kanssa on ollut enemmän nyt vaikeuksia ja en ole syönyt kunnolla, enkä ole käynyt syömässä muualla. 

 

Oikeastaan käveleminen, oravat ja maisemat on olleet ainoita ilonaiheita, toki joskus voi nauraa tv-ohjelmille. Muuten ei mikään maistu, lukeminenkin on "jäässä"ollut, mutta tänään kävin kirjastosta pari ehkä kivaa kirjaa, joita huvittaisi lukea. Sain joskus yhdet sukat valmiiksi, kuva on jossain.

Piti ottaa kirpputoripaikkakin ja hävittää tavaroita, mutta kaikki on tallella, ehkä mietinnässä on muuttaa pois tästä.

 

Asunto on kylmä, kun ei patterit lämpiä ja ilmanvaihto vie vähätkin lämmöt pois. Valitettu on, mutta minne bittiavaruuteen lie menneet ilmoitukset. Yhden huoneen katosta tippui vettä, sitä alkoivat onneksi selvittää ja kattoa korjataan (jo). Ei ole tarvinnut näin paljoa tehdä ilmoituksia edellisistä asunnoista ja jos piti jostain ilmoittaa niin heti tuli huoltomies katsomaan ja asia korjattiin. Tässä vaikuttaa olevan kaikki hyvin nihkeää.

Hopeavaahterat ovat kellastuneet myöhemmin kuin tavalliset

tämä orava antautui kuvattavaksi

Punatammen huomasin vasta äsken, isommat lehdet kuin tavallisessa tammessa

Keltaisesta lehdistä olen saanut nauttia kävellessä Arboretumissa. Paljon on ollut maassa keltaista ja vielä nytkin on puissakin.

Keltakoivu on nyt nimensä veroinen

Näissä puissa on siis nimilaput, muuten en muista niiden lajeja, en vaikka katson lappuja kuinka monta kertaa.

Auringonlaskuja voisi useinkin käydä ihailemassa, Aurinko laskee jo heti klo 18 jälkeen täällä ja vielä se vaan aikaisemmin tulee laskemaan.

14.10. oli hieno keli myös ja tyyni Pyhäjärven pinta.

Jospa se tästä vielä vähän paremmaksi muuttuisi. Sauna on nyt lämmin, joten sinne menen lämmittelemään.

Moi, moi taas!

Sataa ja tuulee

 Aamulla ehdin käydä kävelyllä jo ennen sateita onneksi, päivällä alkoi sitten tuulla ja sataa ihan reippaasti. Tuulesta sinänsä tykkään, koska sähkö on silloin halvempaa.

Pikkulehtikatsuran keltaisia sydämellisiä lehtiä

Erilaisia muotoja Hatanpään arboretumin kivikkopenkissä, silmään "pisti" tuo pikkulehtikatsura

Erilaisia pihlajia

Arnoldinpihlaja, ei vielä siinä näy värejä lehdissä

ei myöskään tässä sitruunapihlajassa

Tuurenpihlajassa kyllä alkaa olla lehdissäkin väriä, tavallisista pihlajista on lehdet jo pudonneetkin

vaahteroissa ja maassa on keltaista väriä, mutta saa nähdä joko se tämä tuuli ja sade repii lehdet maahan

 Keskellä nuo kaksi keltaista lehteä on sen kynäjalavan lehdet, toinen on tuo reikäinen. Pitkään pähkäilin mikä puu se on, mutta kerran kävellessä Hatanpäällä saavuin puun luo jossa oli myös nimilappu, joten se on kynäjalava. Aikaisemmin en ole niitä nähnytkään muualla,

 

Keräsin taas erilaisia lehtiä itselle, ja koetin niillä värjätä paperillakin jotain. Tuolla hapsullisella lehdellä sain aika kivoja lehtiä Distress Oxide väreillä (väriä paletista muoville, suihkepullolla vähän vettä siihen ja sitten siinä taputellaan lehteä)

Tämä lehti on ehkä hapsuharmaaleppä tai sulkaharmaaleppä, juuri siinä puussa ei ole nimilappua ja olen kyllä hurjasti tykästynyt tähän lehtimuotoon :) Joskus tulee vastaan niistä sellainen nimilapullinenkin puu. 

 

Pari päivää sitten vielä paistoi aurinko vielä

Aika vasta istutetuissa pienissä vaahteroissa vain yhdessä on punaiset lehdet.

taitaa olla kesän viimeinen auringonkukka

Tässä mulla on nyt joku lama-aika, en oikein saa mitään aikaiseksi, enkä keksi mitä haluaisi tehdä. Olen koettanut neuloa sukkaa, joista toinen on nyt valmis, mutta aivastuttaa, ehkä se neulominen tekee sitä. Lukeminen ei oikein suju, vaikka vasta sain luettua kirjan; Maahan viilletty raja. 

Yksi kirja tässä odottaa pöydällä vielä, jospa se olisi vähän piristävämpi.

Pitää nyt taas odottaa että nämä sateet menevät ohitse, ei oikein huvita ulos mennä.

Moi moi taas!

Syksyn värejä

 Jonakin päivänä on ollut aurinkoista, raikasta ja viileää ilmaa yllinkyllin kävelyllä käydessä.

Kauniita värejä on ilmestynyt paikkapaikoin, mutta alkaa myös lehdet pudota maahan.

Haluaisin kerätä kaikki lehdet ja laittaa niitä kuivumaan kirjan väliin, mutta ei voi, kun ei ole kirjoja tarpeeksi. Hahhah...jo on kuivumassa niitä tarpeeksi kyllä...

Minullahan ei ole omia kasveja, pihaa eikä puutarhaa, joten nämä kaikki kuvat ovat yleisestä Hatanpään arboretumista tai muualta kuvattuja.

 

Torstai aamuna olikin vielä kuuraa lehdillä kun olin kävelyllä,

 On jotenkin olo nyt ollut hyvin maassa, kun on kesä mennyt  enkä ole koskaan tykännyt talven tulosta, ihan puistattaa nähdä tv:ssä lumista ja jäistä kulkemista kaduilla. Syksy vielä menee kunhan on tällaista ilmaa, ettei sada koko ajan ja on missä kävellä ja yleensä kykenee vielä kävelemään. 

 

Tämä asuntokaan ei ole osoittautunut oikein hyväksi, ikkunoista tuulee, eikä patterit lämpiä. Ilmanvaihtoventtiilien huoltajia on tulossa, mutta saa nähä auttaako se, kummallista vinkunaa kuuluu välillä. Hissikin hajoilee välillä, vinkuu ja kolisee.

Aloitin neulomistakin kokeeksi, kun ei oikein tiedä mitä tekisi. On  kaksi sukanpuolikasta neulottu, mutta niskassa tuntuu alkuun sekin kipeästi. 

Aloitin joutessani askartelua, eli värjäsin lehtiä akryylimaalilla ja painoin niillä kuvia paperille. 

 

Kävin viikolla maistelemassa  kahvilassa (joka kohta suljetaan) tamperelaista perinneruokaa jota sanotaan pärämätsiksi. 

Olen senverran utelias että marssin Siilinkarin kahvilaan.

"Pärämäts, pärämätsi tai peremec on öljyssä paistettava pyöreä piiras, jonka täytteenä on voimakkaasti maustettu naudan jauheliha. Tyypillisesti reunat käännetään rypyttäen täytteen päälle niin, että piirakka jää keskeltä avoimeksi. Pärämäts on perinneruoka volgantataarien ja baškiirien keskuudessa. Wikipedia"  

No jaa. Ehkä se kertamaistelu riittääkin.

Toisena päivänä maistelin sitten Hatsapuria( Lidlistä), mutta sekin kertamaistelu riittää kyllä 

En tiedä mikä tätä oloa piristäisi, vitamiineja olen nauttinut ja syönyt muutakin ruokaa välillä. Yleensä kunnollinen syöminen auttaakin. 

Sieniä en ole syönyt, olen vaan kuvannut koska kuvauskohteetkin ovat vähissä välillä

Eilen kävin Mältinrannan taidegalleriassa katsomassa Paula Puoskarin taidetta ja oli toinenkin näyttely siellä. Paula Puoskari on maalannut työnsä papereille akryylimaaleilla, uskomattomia töitä jotka täytyy nähdä itse. Kookkaita, koko seinän levyisiä hienoja maalauksia. Tämä näyttely on vielä noin viikon verran nähtävillä.

Aspirin Rose vielä kukki Hatanpään Arboretumissa

PS. Meni nyt tämä Firefox sellaiseksi, ettei anna mun itekään kirjoittaa omaan blogiini kommentteja eikä vastauksia. Joku virhe tiedotus on, että ei pääse, koska on sivu upotettu? en tajua.  Nyt olen vastannut toisella selaimella nämä vastaukset. Voi voi, kun olen niin tottunut Firefoxiin ollut.

"Firefox ei voi avata tätä sivua

Turvallisuutesi suojaamiseksi accounts.google.com ei salli, että Firefox näyttää sivun, jos se on upotettu toiselle sivulle. Jotta voit nähdä tämän sivun, sinun tulee avata se uudessa ikkunassa."

 

Tällainen teksti on tullut kommenttikenttään. Onneksi kuitenkin antaa kirjoittaa blogia