perjantai 19. lokakuuta 2018

Tervehdys pitkästä aikaa

Heipparallaa pitkästä aikaa. Enpä oikein tiedä mitä kirjoittaisin. Toisaalta on paljon, mutta toisaalta ei mitään kirjoittamista. Elämä on muuttunut, minä olen muuttanut. Ei ole enää omaa pihaa, ei puutarhaa, ei syystöitä, elämä uusiksi. Eikä tarvitse, eikä saa haravoida :)

Asun nyt kerrostalossa. Hirmuisen paljon kaikkea tavaraa joutui hävittämään, kun muuttaa ok-talosta pois. Ihan järkyttävää. Tärkeimmät olen ostanut, kuten sängyn ja pöydän + tuolit, siivousvälineet ja pesukoneen, kahvinkeittimen. Entisestä ei paljoa tullut mukana tänne, suurin osa tavaroista on vieläkin varastoituna entiselle kotiseudulle. Ehkä  ne sieltä kohta kulkeutuu tänne.

Aikamoista minimalismia on joutunut opettelemaan, yhtäkkiä huomaa ettei ole astioita, kattilaa, juustohöylää. Hupsista, miksi en sitäkään älynnyt pakata matkalaukkuun.
Olevinaan pakkasin kaikista tarvittavimmat asiat ensiksi mukaan. Onneksi on lautanen ja ruokailuvälineet. Toivottavasti tavaraa ei ala kerääntyä taas liikaa, ainakin nyt olen päättänyt olla keräämättä mitään liikaa.
Onneksi sain netin tällä viikolla, kameran laturi on vielä hukassa, enkä ole kuviakaan ottanut kuin kännykällä muutaman.
Ei TV:tä, onneksi nyt netin kautta voi katsella "tärkeimmät" ohjelmat.
Sain kyllä asunnon pian kun tulin tänne, vaikka lähtiessä ei ollut tietoa asunnosta.  Jos olisi tiennyt, niin tietysti olisi kuljetuttanut tavarat mukana heti.
Onhan tässä asunnon laitossa ollut ongelmia, ei kaikki mene niinkuin "strömsöössä". Mutta oli hyvä kun saatiin talo myytyä, ei se olisi sielläkään eläminen ollut helppoa, jo siinä tuli oltua kuitenkin 15 vuotta joista kaksi viimeistä yksin. Nyt voin järjestää elämisen miten itse tykkään, ja kyllä se tästä varmaan alkaa sujua, kunhan alkuhankaluuksista selviän.

En tiedä mitä teen tämän blogin suhteen. Mitä ihmettä kirjoitan, mutta ainakin seuraan teidän blogejanne, ehkä löydän sieltä uusia ideoita.  Ainakin sisustaminen nyt kiinnostaa, vaikka itse en osa sisustaa, joten ei tule sisustusblogia tästä. Käsityöt on ennen kiinnostaneet, tosin saa nähdä miten nyt jatkossa. Sukan neule ainakin on ihan alkutekijöissään. Katkaisin langat ja virkkasin niistäkin isoäidinneliöitä peiton jatkeeksi. Parvekkeelle ei talveksi mitään voi hankkia. 
Mutta katsotaan eteenpäin elämässä, lepään ja rentoudun nyt kun talontyhjennys-, muutto-, yms stressi on helpottunut. Ehkä joskus vielä kamerankin kanssa kuljeskelen.

Oikein hienoa syksyn jatkoa kaikille täällä kävijöille! 



tiistai 18. syyskuuta 2018

Syyskuun kuulumiset

Kirjoitetaanpas edes yksi postaus tänne tässäkin kuussa. On ollut niin paljn touhua ettei ehdi harrastaa oikein mitään.
Tänä syksynä en istuta kukkasipuleita, muutkin puutarhapuuhat on nyt tehty omassa pihassa.

Laitanpas nyt tähän muutamia kuvia menneeltä kesältä, kun käytiin Korkeasaaressa.  Edellisen kerran kävin tuolla 47 v sitten. Voi sanoa, että melkein kuin ensimmäistä kertaa oisin käynyt täällä nyt.

Syksy toi meidänkin taloon sitten oikean ostajan, ja siitähän se härdelli sitten vaan lisääntyi.
Outoa on ettei tavarat lopu sitten millään, vaikka kuinka hävittäis.
Korkea on saari, nimensä veroinen
 Lokoisasti loikoivat kamelit vierekkäin
 Ihme kaviot näillä kiipeilijöillä pitää olla

Talo täytyy tyhjentää nyt melko nopeasti, joten ehkä tulee vielä enemmän taukoa blogissa olemaan.
Vielä en tiedä minne muutan, tietenkin vuokra-asunto sieltä mistä eniten haluaa on taas kiven alla.
Toivossa on hyvä elää (mutta vähän epävarmaa), mutta uskoa pitää että se tästä selkenee.

Amurintiikeri oli vähän levoton

Nämä pusuttelevat karhut
Oikein hienoa syksyn jatkoa kaikille täällä piipahtaville ja kiitokset kommentoijille.
Lähiviikot näyttävät mistä paikasta minä seuraavan kerran kirjoittelen, toivottavasti löytyy mukava ja rauhallinen asunto. Se on selvää että elämä muuttuu, puutarhajutut voi olla nyt kirjoitettu, täytyy keksiä uutta aihetta.
Moi moi vaan!

perjantai 31. elokuuta 2018

Suomenlinnan reissu

Vieläkin pitää ihmetellä näin nopeaa ajan kulumista, joka päivälle on jotain touhua, jos ei muuta niin tavaroiden hävittämistä tai myyntiin laittoa. Sen verran virkistyin myös että kävin töissä muutaman päivän. Talon myyntitouhutkin ovat edenneet, asioita vaan loksahtelee paikoilleen pikkuhiljaa.

Kuukausimansikan ehkä viimeisiä kukkia
Tuli käytyä myös pikaisella viikonloppureissulla Helsingissä, pitkä matka istua mennen tullen bussissa, mutta minkäs teet. Välillä on mukava nähdä muita maisemia, vaikka kotimaassakin. Varsinaisesti en ole käynyt kuin pari vuotta sitten Helsingissä, kuin vain bussin vaihtoaikaan Kampissa. Hyvin harvoin yleensäkään siellä etelä rannikolla tulee käytyä täältä käsin.

Lokinpoikasia riitti Kauppatorilla. Tämä piti vahtia Suomenlinnan lautalla.

Hotelliin mentiin tietysti ensin, (oltiin hotelli Albertissa). Käytiin ensin syömässä ja sitten  lähdettiin Kauppatorilta lautalla Suomenlinnaan. Siellä en ollutkaan käynyt milloinkaan, joten ihan uusi paikka oli mulle.

 Ei varmaan ihan kaikkia polkuja kuljettu, mutta askelia tuli mittarin mukaan yli 20 000, joten kyllä jaloissa ja selässä tuntui kävely monesti mukulakivisillä kaduilla ja poluilla.

Vuosiluvun mukaan tuokin portti rakennus oli rakennettu silloin kun minun isoisäni oli parivuotias.
Ja monet muut rakennukset oli tehty jo paljon aikaisemmin 1700-luvulla. Hyvin paljon ei ehdi yhdellä vierailulla perehtyä historiaan.

 Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkki

Kävelimme pitkin katuja, oikeastaan ei ollut tietoa minne menimme, mutta ainakin Kustaanmiekassa ja  Kuninkaanportin laiturilla käytiin. Oli muuten paljon turisteja, kreikankieltä ainakin kuului puhuttavan.

Yksityisiä puutarhoja näkyi välillä olevan


Merta olisi voinut katsella pitkään, varsinkin jos olisi aurinko paistanut ja ollut eväät ja kahvi mukana, istua tuolla sileillä kallioilla ja oli siellä hiekkarantaakin.

 Salaperäisiä luolia ja kammioita oli paljon, voi vain kuvitella mitä siellä on tapahtunut. Tuli ihan dekkarifiilis kun noihin kurkisteli.

Oli aika harmaa ilma silloin, onneksi ei kuitenkaan satanut. Kuumahan siellä tuli kävellessä kuitenkin, vaikka ei varsinaista hellettä ollut.
Mutta tarpeen oli takkikin tuulen välillä puhaltaessa mereltä. Voi vaan kuvitella kylmyyttä räntäsateen sattuessa-
Olisi toki voinut pistäytyä välillä kahvilaan tai ravintolaan, mutta ei tullut katsottua olisiko ne olleet auki, koska oli ilta ja oltiin käyty syömässä ennen tuonne lähtöä.
Joten paljon jäi vielä näkemättä, joten uudemman kerran pitää tuonne lähteä, todellakin aamupäivällä ja ehkä eväiden kanssa koko päiväksi. Ehkäpä ensi kesänä.  Laivalippu maksoi vain 5 euroa.
Olihan siellä hyvin rauhallinen kissakin, sai pitkään kissitellä ennenkuin hän suostui katsomaan kameraan :)

Tässäpä pieni katsaus Suomenlinnan reissuun. Seuraavalla kerralla kerron lauantain Korkeasaaren reissusta.

Lopuksi nyt kukkivat Jackmanii- kärhö ja kultapallo

tiistai 21. elokuuta 2018

Alkaako olla syksyistä

Kylläpä tuuli taas tuivertaa ulkona. Tänäänkin on satanut useaan otteeseen kaatamalla. Mutta välillä paistoi aurinko.
Yllätys lilja, tämä stargazer kukkimassa!

Eilen sitten alkoi kännykkä reistailla, onhan siinä ollut häikkää ennenkin, mutta olen selvinnyt. Nyt sitten meni niin jumiin ettei näytöstä päässyt eteenpäin eikä taaksepäin. Eli jos kirjoitin viestiä, en päässyt siltä sivulta pois, jos vaikka olisin halunnut soittaa.
Tänään sitten näyttö pimeni kokonaan, eikä auttanut muu kuin lähteä kännykkäkauppaan.  Tarviin puhelinta kuitenkin tällä viikolla, jote ei kerennyt netistä tilata. Kännykässä kun on nykyisin lähes koko elämä (päiväkirja sieltä mulla puuttuu vielä) 😎
Piti kävellä vielä isompaan markettiin, kun ei ollut keskustan kaupassa sitä puhelinta, minkä jälkikasvu neuvoi ostamaan.  Nyt ei voinut ostaa kallista, vaan ihan halvemmasta päästä, kunhan vaan toimii ja kuvia voi ottaa.  Tulipahan liikuntaa tänään ihan mukavasti, ½ tuntia markettiin ja takaisin. Täällähän ei bussien kulku satu siihen aikaan kun on meno.
Puhelimen hankinta sujui hyvin, entisestä sim-kortti ja eikun opettelemaan.

Tässäpä on kolme ensimmäistä kuvaa uudella kännykällä


Kun taas kävelin kaupungissa, tajusin ettei sinne isoon markettiin ollutkaan ihan hirveän pitkä matka.
Itse kaupassa en ole käynyt pitkiin aikoihin ja nyt ensimmäisen kerran yksin, eikä ollut löytyä enää mitä aioin pieniä ruokatavaroita ostaa. Mutta kaikkea kaunista ja ihanaahan siellä olisi ollut tarjolla.

Luin viimeksi Miia Moision kirjan Toivon kirja masennuksesta
Siitä seuraava:
"Todellinen elämisen vapaus syntyy uskalluksesta päästää irti,
ylimääräisestä tavarasta, kontrollista,ja turhista velvotteista, 
ja siitä, 
että uskaltaa unelmoida -isosti."

Moi moi vaan!






maanantai 13. elokuuta 2018

Aurinkoinen ajatus

Mulla on pieni kirjanen; Aurinkoisia ajatuksia Kohti onnellisempaa elämää, josta otan sivun auki sattumanvaraisesti. Tänään avautui tällainen ajatus

" Emme saa antaa sellaisten asioiden, 
joita emme voi saada, 
tai joita meillä ei ole, 
tai joita meidän ei pitäisi saada, 
estää meitä iloitsemasta niistä asioista, 
jotka meillä on, ja jotka voimme saada.

Kun arvioimme onnemme suuruutta, 
älkäämme unohtako tätä, 
sillä eräs vaikeimmista asioista elämässä on
oppia olemaan onnellinen ilman niitä asioita, 
joita emme voi tai meidän ei edes pitäisi saada."
Richard L. Evans

Aikalailla tuulinen ja sateinen päivä tänään, joten mukava olla ilta siistissä kodissa, 
vaikka katsellen TVstä jotain elokuvaa.

Ulkona tuoksuisi tämä kaunotar huumaavasti :)
Puulilja Pretty Woman
Mukavaa viikon alkua teille kaikille!

torstai 9. elokuuta 2018

Elokuun kuulumisia

Kylläpä aika kuluu nopeaan, ihan hämmästyin kun huomasin, että ensi viikolla on jo tämä elokuukin puolessavälissä. Huh, enkä ole saanut mitään oikein aikaan.

Tässä on melkein kasvimaan sato mitä on tullut. Salaattia ja yksi tomaatti on kypsynyt 😄
Salaatit ovat innostuneet kasvamaan ihan kamalasti.
Olen kaivanut myös muutaman perunan ja syönyt niitä. Tulee vaan hurjan rupisia perunoita, varmaan johtuu kuivuudesta.  Mutta minkäs teet.

En tiedä mihin tämä aika menee. Ruohojen leikkaus vie aina pari päivää, kun ei jaksa kerralla leikata. On vielä ollut aika lämmin ilmakin.
Aina vähän olen käynyt metsässä mustikoita etsimässä, mutta tosi vähiin jää tänä vuonna mustikkasaalis ainakin tästä lähimetsästä.  
Se onkin tarjonnut muina vuosina ihan hienot mustikkasaaliit.

Rouge Cardinal kärhö
Taloa on esitelty pari kertaa jo tässäkin kuussa.  Sitä varten on aina siivousta ja järjestelyä tehtävä.  En tiedä miten kaikki tavarat leviää ympäri taloa ihan parissa päivässä, joku levittelee 😉

Jos haluat syyskesällä auttaa mehiläisiä ja perhosia. Istuta nauhuksia. Näissä on pörrännyt paljon hyönteisiä nytkin.


En ole paljoa perhosia nähnyt tai ainakaan kerennyt kuvata niitä.

Voi olla että ei sitten muita perhoskukkia ole, kun punahatut on hävinneet penkistä.
Syysleimut ovat kukkineet jo viime kuun puolella, en vaan muistanut kuvata.

Marjapensaat ovat täällä nyt olleet huonossa kunnossa, niistä ei marjoja paljoa tule. 
Vadelmia olen syötäväksi kerännyt vähän joka päivä. Karviaiset ovat kypsyneet myös.

Syyshortensia on kukkimassa varmaan parhaiten ikinä. Tosin varret ovat hentoja ja vaipuneet maahan.

Nauttinut olen pihasta, on siistiä kun saa nurmikot leikattua ja välillä penkeistä rikkaruohoja kerättyä.  Ei ole mitään uusia suunnitelmia eikä istutuksia, jotenkin ei jaksa enää mitään suunnitella tai laitella uutta.
Jotenkin saamaton olo on, ei huvita oikein mikään. Pysähtynyt vaihe menossa. Ei tiedä mihin ryhtyis. Jotenkin vaan toivoo esittelystä toiseen, että pääsisi talon myynti asioissa eteenpäin.






perjantai 27. heinäkuuta 2018

Heinäkuun helteisiä päiviä

Onpas hurahtanut tämäkin kuukausi hyvin vähällä bloggauksella, vaivainen yksi kirjoitus, enkä ole monesti lukenutkaan täällä teidän kirjoituksia.  En tiedä mihin on aika mennyt. Kai siihen että aamulla ja illalla pysyy vähän pihalla puuhaamaan, edes sen verran että saisi ruohot leikattua. Kaupassakin on käytävä lähinnä iltamyöhään, pyörällä kun ei tuohon auringon paahteeseen oikein tee mieli lähteä.
 Onhan tämä ollut outo kesä, vaikka olen ennen tykännyt lämpimästä. Mutta nyt kun ei pysty päivällä "mitään" tekemään. Itsekin olen ajatellut, että onko vanhuus tullut, kun alkaa hiki valua pelkästä kävelystä pihalla. Ruohonleikkuusta tai kukkapenkkien kitkennästä puhumattakaan.
Sydän melkein vuotaa verta kun näkee tämän pihan rappiotilan entiseen verrattuna. Yksin ei jaksa hoitaa.

Kuviakin olen koettanut ottaa, mutta niiden siirtäminen koneelle ja muokkaus on tuntunut niin...tiedättehän ettei oikein huvita mikään. Ei oikein huvita edes avata läppäriä.

Kuten olen kertonut on ollut tarkoitus luopua tästä talosta ja pihasta, kun vaan ostaja löytyisi.
Ei ole vielä kukaan tullut suoraan ostamaan, mutta on vielä tarjoaja, jonka  asuntoa koetettaan ensin saada kaupaksi.
 Minähän kylvin vain vanhat siemenet keväällä (ostin vain yhden pussin lehtisalaattia). Punaisesta ruiskaunokista tuli vain kaksi tainta, olisivat kyllä hienoja, onneksi edes nämä kukkivat.
Omista siemenistä vuosikausia säilyneet ruusupavut ovat kukassa. 

Vanhatkin siemenet kyllä ovat jossain tapauksessa itäneeet. Salaatit kasvavat ainakin ihan hurjasti, tosin etanat käyvät niitä syömässä ja jättävät rumat jätöksensä niihin.
Kasvimökissä tomaatit kasvavat, luulin niiden olevan Moneymakeriä, mutta kummallisen viiruisilta raakileet näyttää. Ehkä ne onkin Tigerellaa.
Lehtikaalit olivat nättejä pienenä, mutta tulihan niihinkin joku syömään. En tiedä syksyn mittaan häviääkö ne toukat.
Kurkuyrit tarjoaa ruokaa kimalaisille yms.


Eli luopumisen tuskaa olen kokenut, mutta toisaalta, entäs jos ei kukaan osta ja tässä jatkan vaan olemista. Hyvin kaksijakoinen olo! 
Välillä luopumisen tuskaa ja välillä tuskaa siitä etten pääsekään muuttamaan.
Luopumisen tuskassa olen "raatanut" pihalla silloin kun vielä ei ollut niin helle. Tuli terijoensalavien leikkauksesta hirveä määrä risuja, joita ei voinut polttaakaan,  ja hakettanut olen niitä. Marjapensaat siivonnut kuivista oksista, ja todennut että mustaherukat on kaikki poistettava, ei ne enää virkoa.
Välillä ajattelen luopuvani koko toivosta saada muuttaa ja mietin kohta alkavani suunnitella syksyn kukkasipulien istuttamista. 
Kun luopuu, niin saa! tai joku sen tapainen elämän ohje on jossain ollut.

Melkein ainoat kasvit jotka eivät ole kärsineet kuivuudesta on nämä maksaruohot. Ovat koivun kannon vieressä, vai saako ne kosteutta siitä koivun kannosta.

Itse kylväytyneet kehäkukat ovat kukkimassa, pitäisi van vanhat kukat poistaa
Sitäkin olen miettinyt joskus, että miten jatkan tätäkään blogia, kun/jos ei ole edes puutarhaa. Jatkanko kirjoittelua jostain muusta aiheesta sitten. Mutta sen näkee sitten.


Tässä kuvassa näkyy kuinka taustalla kotkansiipisaniaiset ovat kuivuneet. 
Sinikuunlilja taitaa viedä kosteudet.
Ihmeesti nuo vanhat kukat kukkivat kuitenkin, kastellut en ole paljoakaan.
Tuosta keltaisesta liljasta tykkään kyllä paljon.

Tulipa pitkä juttu tästäkin. 
Toivottelen nyt ihanaa heinäkuun viimeistä viikonloppua ja loppupäiviä ennen elokuun alkua.
Ainakin piha ja tienvarret ovat jo valmiiksi täynnä keltaisia lehtiä, kuin syksyä odotellen.