torstai 22. helmikuuta 2018

Lapasia ja vertaistukea

Näyttää kerrankin lumisade hyvältä. Aamulla tuntui kipakalta pakkanen taas vaikka oli vain -18. Jospa tu nyt lauhtuis kun näkyy lunta hiljakseen tulevan.

Eilen sain valmiiksi lapaset, vaikka näkyyhän noita lapasia olevan entisiäkin. Mutta kun yhdet reikäiset laitoin roskiin, niin piti uusia värkätä.

Meinasin etsiä lapaseen mallia netistä, mut sitten muistin että ostin joskus tuon Pirkanmaan paikkakuntalapaset-vihkosen niin sellaisen helpon mallin vinkiksi sieltä löysin. Hyvin vapaasti soveltaen katsoin vinkkiä Kangasalan lapasista. Ihan erinäköiset tulivat valepalmikkoresorilla punaisen sävyisistä langoista.

Sain muuten lahjaksikin lapaset 💙Ammattiliittoni Super lahjoitti oikein merinovillalapaset 40 vuotta liittoon kuuluneelle jäsenelle. Kiitos vaan! Ovat lämpimät, muutaman kerran olen käyttänyt niitäkin.



Ystävänpäiväkukka
sama kukka nyt
Sitten olen miettinyt elämääni, miettinyt mikä tässä mättää oikein kun ei tunnu mikään luistavan.
Sitten ajattelin, että on ollut vielä kesken surutyön käsittely ja etsin kirjastosta sitä käsitteleviä kirjoja.
Löysin ainakin kaksi hyvää vertaistuki-kirjaa.

Hanna Ekolan; Leskenlehti ja Maijaliisa Dieckmannin; Kun toinen on poissa, yksin jääneen selviytymisen keinot olen lukenut. Ja kylläpä niistä selvisi että siihen menee aikaa, eikä ole rajaa milloin surutyön pitäisi olla ohi. Voi mennä yksi, kaksi, kolme tai viisikin vuotta ennenkuin olo tasoittuu. Se on yksilöllistä ja ihan luvallista ja normaalia.
Viime vuonna kun pääsin töihin, jäi vertaistukiryhmässäkin käynnit kesken. En lukenut silloin tästä aiheesta mitään, enkä varsinaisesti ole puhunutkaan siitä, en ainakaan tarpeeksi. Suru piti laittaa "piiloon hyllylle" töissä oloajaksi, kai se sitten sieltä tippui niskaan kun työpätkä oli tehty. Talvi on minulle ollut ennenkin vaikeata aikaa, kun en pidä lumesta enkä pakkasesta. Nyt sitten vielä pitää kaikesta selviytyä yksin.  Tästäkin aiheesta voisi tehdä ihan oman postauksen...

Tuo keskimmäinen kirja on tehty oppaaksi vapaaehtoistyön tekijöille. Sellaiseen hakeutuminenkin on ollut mielessä.
Kirjoitan tunne Mitä luen- sivuille näistä vielä tarkemmin, kunhan ehdin. Nyt tuntuu ettei ajatus luista :)
Jatkan sitten joskus.
Kun oon vähän sellanen kuuhullu ollut, niin yksi kuva eilisestä kuusta :)
Kuunsirppi se kyllä oli, vaikka ei siltä näytä
 


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Aurinkoinen sunnuntaipäivä

Tänään sunnuntaina olikin aamulla aika pakkanen, vaikka aurinko paistoi niin loistavasti.

 Noin -17 pakkasta
Hain puita liiteristä ja kun sain senjälkeen sormeni sulaksi, kävin pienen lenkin kävelemässä.

 Näiden kuvien ottamisen aikana enää noin -13 pakkasta


Perjantaina lenkkeilin Joensuussa, nämä kuvat Siltakadulta Pielisjoelle

Bussia odottaessa huomasin, että vanha Pienteollisuustalo (PT-talo) on vielä pystyssä Kirkkokadulla, vaikka olihan sitä alettu purkaa. 


Se oli Joensuun vanhin "ostoskeskus" rakennettu v.1957. Purkamista on yli kaksi vuotta sitten alettu suunnitella ja tontille onkin jo rakennettu uusia rakennuksia (takapuolelle). Ohikulkija kertoi että tähänkin tulee opiskelija-asuntoja.
Ensimmäisiä muistoja kaupunkireissuista on tämän talon aulassa olevassa kahvilassa käynti joskus 1960-luvulla. Muistan että siinä oli jonkinlainen suihkulähde lorisemassa.

 
Tuli siellä käytyä viime vuosinakin, kun siinä oli Leppäsen leipomon kahvila.
En löytänyt sisäkuvia netistä, mutta varmasti niitä jostain löytyy.
Nyt on liikkeet poistuneet tuostakin talosta.

Tulipas monta sinistä kuvaa, tähän loppuun vähän muitakin

Hyvää sunnuntai iltaa ja ensi viikkoa!

tiistai 13. helmikuuta 2018

Ukkoja ja ystävyyttä

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen postaukseen...Juu, pääsin kuitenkin ihan kivasti sinne Ultra-tutkimukseen 2.2. , aamuauto kulki kuitenkin ja oli Terveyskeskuksen ovet auki jo klo 7, lunta tuli taivaan täydeltä, mutta onneksi tien auraajat eivät olleet lakossa.
Poiskin pääsin sitten mukavasti kun kyselin toisilta odottajilta oisko meille päin kellä matka. Niin kas, sattuipas sopivasti olemaan. Ultrauksen tulos oli ennalta arvattu, eli onneksi ei vakavaa.
Mutta sen poistoon ei sitten aikaa enää irronnut. Saamattomuus on iskenyt ja olen vaan mietiskellyt , että jaksanko odottaa vielä (jo 4 kk olen odottanut) vai Jokohan olis aika tilata aika yksityiseltä. Eli helmi-maaliskuussa ei ollut aikoja ja sitten parin viikon päästä voisi soittaa olisiko aikoja huhtikuulle. Luottamus on mennyt tähän meidän sairaanhoitoon, puhumattakaan olemattomasta terveyden hoidosta. Vähärahaisella ei ole enää mitään Toivoa! Muuta kuin yrittää omin avuin pysyä terveenä.

 Sitten ihan muihin juttuihin. Eilen kävin kaupungissa ja ostin tämän vuoden ensimmäiset tulppaanit. Bussien välillä on aikaa tunti kaupassakäyntiin ja ihan hyvin se riittää useampaakin liikkeeseen, aamupäivällä ei ole kaupoissa edes ruuhkia.

Kun aikaa jäi niin kävelin Joensuun Ystävyydenpuistossa olevia lumiukkoja katselemassa.

"Suomen Latu täyttää 80 vuotta 2018. Juhlimme koko sydäntalven ajan rakentamalla lumiukkoja erilaisissa tapahtumissa, puistoissa ja kotipihoilla. Haastamme lumiukkotalkoisiin mukaan kaikki: koululuokat, kaveriporukat, päiväkodit, yhdistykset... Paras syntymäpäivälahja meille on rakkaudella rakennettu lumiukko.

#UlkonaKuinLumiukko-kampanja alkaa 28.1. ja päättyy 11.3. Osallistu kuvakisaan näillä sivuilla tai instgramissa tunnisteilla #ulkonakuinlumiukko ja #suomenlatu. Ja pysy ulkona – kuin lumiukko."Teksti lainattu täältä


Hihhih, olivat nämä ukkelit ja mummelit jo vähän reissussa rähjääntyneitä...



Monenlaista kaulaliinaa oli ja harrastusta he olivat harrastaneet ja yöllinen lumikerros jo vähän peitti.

Tässä oli vissiin ollut jotain erimielisyyttä "herralla"

Ystävyyden puistosta ystävänpäiväkortteihin . 
Tilasin nyt kortit tulipakortista
Mulla ei hyvin monta ole kelle laitan, mutta kyllä osa näistä lähti jo sunnuntaina postilaatikkoon
joillekin ystäville. Eilen kävi pari heistä kylässä ja toi nätin kukan.

Saamatonta on tämä alkuvuosi ollut, en ole matkustellut 10 km:ä kauemmaksi, enkä mitään saa aikaiseksi. Lumityöt, puiden haku ja uunien lämmitys, lukeminen ja neule ovat  olleet harrastuksena.
Eilen ostin kyllä herneitä ja liottelin niitä ja laitoin multaan. Jonakin päivänä pitäs lähteä isompaan kauppaan, jos olisi jo jotain siemeniä tullut ja innostuis jotain kylvämään. 
Vaikka ei näytä kiirettä olevan koska koko ajan tulee lunta lisää.
Ps. Olin niin saamaton että ostin pari laskiaispullaakin valmiina :)

Ajattelin ostaa ne mantelimassalla, mut kotona huomasin että mansikkahillolla tuli ostettua.
Hyvää oli, nautin tämän toisen kohta :D

Hyvää ja Suloista laskiaistiistaita tänään
ja
Hyvää Ystävänpäivää huomenna!




torstai 1. helmikuuta 2018

Tervetuloa helmikuu

Oikein hienoa kun vuosi on kierähtänyt jo toiselle kuukaudelle.

Eilen oli jo tosi hieno ilma ja rannallehan piti lähteä katsomaan näkyykö kuuta. Mutta kuu nousi jossain toisella suunnalla.

Tammikuusta kokosin ihan pikaisesti kollaasin, jostain vaan tuli sellainen ajatus.
Ei ole mitenkään hienoja kuvia, vaan ihan mitä sattui. 

Lunta tuli tammikuussa täälläpäin ihan tarpeeksi ja paljon liikaakin. 
Tuntuu nyt ihmeeltä jos juhannukseen mennessä sulavat. 
Kämmenen leikkaushaava on juuri mennyt umpeen, mutta on ollut arka ja vaikeuttanut vielä kaikkea tekemistä. Ja voi hyvä tavaton sitä kutinaa, mikä iskee välillä. Tekis mieli raastaa raastinraudalla.

100 vuotis-vuosipäivien, äidin syntymän muistoksi ja muutenkin, olen kaivellut vanhoja valokuvia ja miettinyt millaista on ollut elämä silloin kun äiti syntyi ja isä oli jo 19 v. nuori mies. 
Kirjastosta olen löytänyt pitäjäkirjoista jotain tietoja.
Alkaa olla aika julkaista jotakin vanhoja kuvia, jos jollain teistä sattuis niistä löytymään tuttuja.

Työttömyysasioiden kiristykset ovat jo aiheuttaneet ahdistusta. Pitäisi olla reipas, iloinen ja pirteä, kun lukee noita työpaikka ilmoituksia, joihin pitäisi hakea. Eikä tunnu itsestä löytyvän noita ominaisuuksia. Sain kuitenkin tehtyä yhden työpaikka-hakemuksen. 
Sen verran olen jo aktivoitunut 😀
Kukapa ottaisi 60;stä töihin?

Odottamistahan tämä tammikuu on ollut, lääkäriin pääsyä (3 kk odottanut aikaa) sitten tutkimukseen pääsyä. Huomenna nyt ois ultra, sekin sattui juuri AKT:n lakon aikaan. Hankalaa kulkea tai sitten pitää vähät rahat laittaa taksiin. Mutta kiusahan se on pienikin kiusa, minkä vaan voi ihmiselle joku aiheuttaa! En ole aktiivimallin kannattaja, mutta tuo työnseisaus oli kyllä ylimitoitettu mielenilmaus.

Lintujen bongausta ja ruokintaa olen harrastanut ja yrittänyt kuvata. Uusi kamera olisi vaan hankittava, tuo on varmaan jotenkin pölyyntynyt.
Kirjoja olen lukenut tammikuussa 10 kpl. Niistä Teemu Keskisarjan kirja Viipuri 1918 vei järisyttävään menneisyyteen sekin omalta osaltaan.

Nyt alkaa vasta valitun presidentin virkaanastujaiset televisiossa.
Eli tv:n  ääreen nyt! 

💖 Kiitokset kaikille seuraajille ja kommentoijille!




sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Talvinen viikonloppu

Tämä toinenkin Lintujen Pihabongaus-päivä alkaa hämärtyä.  Ainahan se on niin, että silloin niitä lintuja ei olekaan niin paljoa kuin muulloin. Itseasiassa ruokatarjoilukin väheni, kun pähkinät loppuivat, enkä muistanut ostaa. Mutta vielähän nuo jotkut linnut ovat vierailleet kuitenkin. Keltasirkkuja, pikkuvarpusia, sini-ja talitiaisia, käpytikka ja eilen pölähti ensimmäistä kertaa tänä talvena iso parvi tilhiä tuohon puskaan.

Eihän niitä mitenkään saa kuvattua



Sää onkin ollut lauhaa, katolta ovat lumet taas pudonneet, 
eikä oikein kunnolla enää näe ulos mistään ikkunasta

Siinä on mun ainoa pelargoni, joka alkoi kasvattaa ohuita versoja. En oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä, valo on mikä on ja mullat kyllä vaihdoin eilen. Meni syteen tai saveen :)

Lumitöitähän tässä on saanut tehdä monta tuntia päivässä, raskasta lunta lapioida, kun on pakko päästä uloskin. Pitäisi kulkureitit olla jotenkin kulkukunnossa. Ei ole ollut tällaista lumikaaosta muita talvina. Monestikohan olen taas päättänyt muuttaa kaupunkiin ennen seuraavaa talvea, Hyvin monesti!

Siinä sitten väli/lepoaikojen  tekemistä. 
Muutama kirja luettavaksi, hain loppuviikolla kirjastosta.
Tuntemattoman naisista olen jo lukenut melkein loppuun. Aika rankkaa luettavaa on, mutta näinä aikoina muutenkin muistellaan menneitä aikoja 100 vuotta sitten.

Tammikuu on lopuillaan ja hyvä niin.
Kuuta olen viimeaikoina kuvailut tosi vähän, kun en ole nähnytkään. Paitsi tämän, nyt jo tuosta kasvaneen kuun jonakin pakkaspäivänä näin.

Tänä iltana sitten selviää lopullisesti kuka valitaan Suomen presidentiksi seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Itseasiassa  nuo vaali-haastattelut aamusta iltaan ovat jo alkaneet tympiä. Silloin loppui kiinnostus kun kävin ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä piirtämässä numeron.
Tään illan jälkeen sitten alkaa se jälkipuinti, toivottavasti se ei kestä lopputalvea.
Hei, hei ja koettakaa pysyä liukkailla keleillä pystyssä!


maanantai 22. tammikuuta 2018

Hrr...kylmää

Tänä aamuna olikin pakkasta, taitaa olla pakkasennätys -22. Linnuistakin sen huomaa...

Vilskettä on ollut ruokintapaikalla, saman läskinpalan kimpussa monia tinttejä on ollut.

Eilen aamulla oli taas tullut lisää lunta, joten pihalle "pääsi" kolan kanssa touhuamaan.
 

Lunta on ikkuinoiden alla jo niin paljon, että ikkunat peittyy kai kun seuraavan kerra katolta putoavat.



Tänään aurinkokin paistaa taas vaihteeksi, toisin kuin noissa kuvissa.

Mulla ei ole vielä mitään tietoa tuleeko kylvettyä mitään siemeniä.
Täällä olen niin lumihankien keskellä, ettei tiedä sulavatko ne ikinä.

Jokohan on Prismoihin tulleet siemenet myyntiin? 
Jos katselis niitä, jos kuitenkin innostuisi jotain kylvämään. 
Kuitenkin mulla on niin pieni tarve niistä, etten ala tilaamaan niitä mistään.
Mutta parempi kuitenkin kai odotella vielä muutama kuukausi. 

Ainoa vihreä pilkku on näissä kasveissa.
Vuosi sitten ostin ja ovat vieläkin hengissä :)
Alkaisi olla aika ostaa joku viherkasvi, on vaan lehtiä kasvattavia hyasintteja ja amarylliksiä. 
En raaski niitäkään heittää pois.



perjantai 19. tammikuuta 2018

Virkkausta vaihteeksi

Innostuin virkkaamaan joutavista langoista suojuksen uuninpellin avaaja-kepille. Eipähän niin helposti mene tikkuja kämmeneen :) Yllättävän mukava oli virkata, 15 pylvästä ja 1,85 metriä. Sitten ompelin sen reunat yhteen.
Toinen pienempi keppi on hiilikoukku.  Ensin tein siihen kokeeksi virkkauksen.


Lintuja olen koettanut kuvata vaan ei oikein onnistu.
Nyt pitäisi olla linnuille ruokia useammanlaisia varattu, lintujen Pihabongaus viikonloppu on sitten viikon päästä. Läskiä, siemeniä monenlaisia, pähkinöitä ja rasvatankoja.  Saa nähä tuleeko lintuja.

Viikko meni siinä kun odottelin lääkärillä käyntejä. Eli kahtena päivänä kävin eri paikassa. Eikä oikein kummastakaan ollut muuta hyötyä kuin ehkä vähätkin rahat saa kulumaan.

Mukavaa tammikuista viikonloppua!