sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Aurinkoa ja katoavaa kauneutta

Oli niin hieno auringonpaiste taas tänään, niin oli ihan pakko lähteä lenkille. 
Varsinkin kun sain ladattua askelmittarin kännykkään, pitihän sitä kokeilla :)

 Minnekäs muualle kuin Pyhäjärven rantaan Eteläpuistoon 

 Tuossa olis voinut nauttia eväskahvit, jos olisi ollut mukana. 
Ehkä seuraavan kerran muistais ottaa termospullon mukaan.

Osa linnuista nökötti jään reunalla, osa oli uimassa


Osa oli vaan kuopsuttelemassa höyheniään

Tuolla rannalla oli hurjan liukasta, vaikka mulla oli kengissä jääpiikitkin.  Mutta monia ihmisiä oli siellä lenkkeilemässä. Olisi hienoa jos tuo puisto saisi rauhassa olla ihmisten ulkoilupaikkana, jottei siihen alettaisi rakentaa. 
Jostain lehdestä luin, että sen annettaisi olla rauhassa vielä joitakin vuosia ennen rakentamisia.

vajaan viikon kestivät nämä  tulppaanit, eräänä aamuna olivat ihan lupsahtaneet :) 
Olin unohtanut lisätä vettä. 
Onneksi sain elvytettyä ne, kun kiersin sanomalehteen ja liottelin varsien leikkauksen jälkeen vedessä.
Huomenna lähtevät kompostiin nämä ja uusia haettava. 
Nyt on leikkotulppaanien aika
Kohta on myös ikkunanpesun aika :)))




keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Jäistä kauneutta

Kävinpä lopultakin katsomassa Jääveistoksia Tampereen keskustorin lähellä, Laikun piha-alueella olevassa teltassa.

Jäähdytettävässä teltassa on hämyinen, viileä, sininen, mystisen äänimaailman täyttämä tunnelma. Veistokset on tehty Näsijärven jäästä ja ne ovat kahdeksan haltiahahmoa veistokselta toiselle johdattavan polun varrella.

Koljonselän koukkunokka

Näsinselän näkki

Sielusaattue 

Teoksilla on tarina kirjoitettuna viereen ja tarina antaa niille paikan ja merkityksen ja kun niitä katsoo eripuolilta, ne ovat erivärisiä ja erinäköisiä. Taustoina on maisemakuvia Näsijärveltä. Kuvissa ei tosiaan näe näitä kunnolla. Tässä on vain muutama niistä teoksista ja nämä ovat kookkaita.
Veistokset on valmisteltu paikanpäällä, yksityiskohtaisesti. Näiden lisäksi on muitakin veistoksia ja  lasimaisia jääseiniä kaloineen ja kukkasineen.
Idean isä on Ylen tv- kuvaaja Kari Manninen ja toteutettu Kulttuuritalo Laikun ja Suomen Jouluvalo Oy:n  yhteistyönä.
Teltan ulkopuolella voi nauttia kahvia istuen taljojen päällä ja lapsille on jääliukumäki. Näyttelyyn on pieni pääsymaksu ja se on säiden salliessa auki vielä kuukauden.

Olipa tämäkin käynti hieno kokemus, en ole nähnyt näin paljon jääveistoksia missään. Eikä tällaista ympäristöä ole luotu veistoksien ympärille. Kannattaa käydä katsomassa!

torstai 7. helmikuuta 2019

Auringon noususta auringonlaskuun

Helmikuu pääsi ihan huomaamatta jo 1/4 eteenpäin. 
Kuun alkupäivät menivät äkkiä kun oli ensin lauantaina Tamperetalossa K50 messut, jossa käytiin kaverin kanssa katsomassa. Olihan siellä kaikenlaista esittelyä, lähinnä karkkia tuli kerättyä ja osallistuttua arvontoihin. 
 Oli myyntiesittelyitä, mutta ei nyt kumpikaan tuntunut tarvitsevan mitään. 
Vähän on ollut meillä kummallakin viimeaikoina liikojen tavaroiden hävitystalkoita.

Sunnuntaina läksin käymään Joensuussa. Reissu alkoi vähän oudosti, kun junan veturi hajosi ratapihalle, yritti se lähteä pariin kertaan, mutta joutui peruuttamaan takaisin kahdesti. Sitten vaihtoivat veturin kokonaan, myöhästyi 2 tuntia. Loppumatkaa kuljettiin sitten bussilla. Hyvin bussi kulki, ei haitanuut lumi eikä pakkanen.
Kerrankin ajattelin mennä junalla, kun ei tiedä keleistä miten liukkaat ovat, mutta eipä auttanut yhtään Junat eivät enää ole niin varmoja kulkemaan.
Joensuussa oli paljon lunta.
Tiistaina sattui aurinko nousemaan juuri silloin kun kuljin ohi. Olipa hieno valoilmiö.


Ei ollut kunnollisia näkymiä, mutta tuo ilmiö menee niin äkkiä ohi ettei voi odotella ja etsiä aukeaa paikkaa. Tuolta rautatieaseman takaa se nousi ja oli hetkessä ohitse.

Kaivinkone purkaa siinä loppuja Kulttuurikahvila Laiturin rakennuksen pohjia.
Toinenkin vanha rakennus saa näköjään lähteä siitä läheltä.

Muistaakseni tässäkin talossa oli joskus kahvila. Kuten näkyy lunta on!

 Kuljin joka päivä jollain sillalla, ei vaan olleet ensin kelit ihan antoisat kuvaamiseen,
oli harmaata ja välillä satoi lunta. Oiskohan ylläoleva kuvattu Sirkkalan sillalta
 Länsisillalta Ilosaaren päin

Kävin tervehtimässä tuttuja ja sukulaisia ja kiersin kaupunkia kavereiden kanssa. 

 Tämän uusimman kiertoliittymän taideteoksen nimi on #Tuohi, tieto löytyi ihan kuuklaamalla
.  Jotain sellaista ajattelinkin, toi mieleen tuohisormuksen tuo teos.  Joo, onhan se...
ainakin lumen peitossa nyt. 

Torin uusi esiintymislava
 Joensuun torin päälle oli valmistunut kansi, joka oli nyt lumen peitossa. Mutta ehkä siihen sitten joskus tulee markkinat yms toimintaa, kuten ennenkin.
Joensuun toria kaupungintalolle päin

Joensuun toria, Taidemuseo Onni

Pyöräkatoksia oli tullut torin ympärille useita

Osa pyöristä oli vielä jäänyt lumihangen alle

Onhan tämä torin seutu nyt avara, kun pitkään on ollut yhtenä rakennustyömaana tämä kaupungin keskusta.
Luin Karjalan Heili lehdestä, että tuosta kaupungintalon ympärillä olevasta Vapaudenpuistosta aiotaan kaataa puut pois. Aiotaan tehdä siitä "edustuspuisto" eli 64 puuta pois ja tilalle istutetaan 24 uutta. Tietysti menee aikaa ennenkuin ne kasvavat yhtä isoiksi. Voi olla että kohta tuo kaupungintalo ja vapaudenpatsas ovat  ainoat näkymät tuonne päin.

Tässä kuvassa kyllä kieltämättä voisi olla joku poistettavakin puu, eikä minulla ole tässä asiassa mielipidettä. Kieltämättä tuon puiston läpi kun kesällä kävelee on kyllä hienot isot puut antamassa varjoa. Voi kun eivät ihan vielä kaikkia kaataisi.

Käytiin tiistaipäivänä kahvilla, nauttimassa oikeita Runebergin torttuja. Ilkeänkö tunnustaa etten ole syönyt oikeita torttuja kuin ehkä kerran kaupasta ostettuja. Ne ei olleet kovin kummoisia. Mutta tämä oli ihanan pehmeä, sopivan kostea ja maistuva leivonnainen. Siinä kävelykadulla on tämä kahvila.

Jotain outoa näkyy pilvien takana

Keskiviikkona sitten alkoi ihana auringonpaiste

Keskiviikkona läksin sitten pois, voi kai jo sanoa kotiin päin. 
Vaikka kyllä jotenkin kotoisaa vielä on olla Joensuussakin, mutta jotenkin oudolta tuntui kuljeskella siellä. Koska ei ollut siellä oikeaa kotia, kuten ennen bussimatkan päässä, nyt olin siellä pojan kotona.

 Junan ikkunasta kuvattua auringonlaskua
 Tuossa Kuorinka-järven rannassa olisi ollut hienot kuvauspaikat auringon laskiessa.

Kiitokset kommenteista edelliseen ja hyvää helmikuun jatkoa!



torstai 31. tammikuuta 2019

Tammikuu alkaa olla tallattu

Hip hei kuukausi meni jotta heilahti. Mulle on Aina ennen ollut tammikuu yksi vaikeimmista kuukausista, onhan ollut ennen lumi- ja pakkaskaaos kestettävänä. Nyt kun asun kerrostalossa, en ole tarvinnut näistä välittää entisenlaisesti.

Ajattelin nyt tänä vuonna tehdä joka kuukaudesta kollaasin kuvista, näkee sitten vuoden lopussa helposti mitä kuului.

Tammikuussa luin 8 kirjaa. Sekä selailin kahta virkkauskirjaa, joista sitten virkkasin joitain mandaloita jämälangoista.
Kävelin ulkona melkein joka päivä nauttien auringonpaisteesta, kauniista maisemista ja kuuraisista puista.
Pakkasiakin oli, kädet jäätyivät muutamia kertoja kun piti kuvata kameralla ja kännykällä, kun ei vaan voi olla kuvaamatta :)
Kävin tutustumassa kahteen kirkkoon, Tuomiokirkkoon ja Aleksanterinkirkkoon, vaikka olisi voinut tietysti paremminkin tutustua niihin.
Jouluinen valkea kerrottu amaryllis kukki vielä pitkään tammikuussa ja ostin yhden tulppaanikimpun, se kyllä kuihtui viikossa sitten.
Ruokavaliota rukkasin vähän "paremmaksi", koska vatsaan sattui. Leivän syöntiä olen vähentänyt, koska luulen sen lisäävän vaivaa, mutta en ole siitä ihan varma. Sain tilattua terveystarkastuksen ja labrakokeet osoittivat, että kolesteroli on kohonnut. Niinpä lopetin voilla läträämisen ja rasvaiset jugurtit ja siirryin vähempirasvaisiin. Kasvisten syöntiä olen lisännyt ja myös hedelmiä syön monipuolisemmin nyt. Lihaa olen syönyt paljon vähemmän kuin ennen.

Olisi kyllä hyvä kirjata syömiset vaikka vihkoon, jotta oikeasti muistaisi mitä syö. Siinä yksi tavoite ensi kuulle.
Kolme kertaa kävin ulkona syömässä, vaikka olen ajatellut kerran viikossa "ansaita" käynnin lounaalla jossain, jotta saa vähän vaihtelua.
Teatterissa kävin ensimmäistä kertaa täällä, eikä muulloinkaan ole hyvin usein tullut käytyä. Oli hyvä tarjous joulukuussa teatterilipuissa joten olihan se pakko käyttää tilaisuus hyväkseen.
Onhan ne kaikki normihommat olleet lisäksi, ja työnhaku!


Alkutalvesta hankin muutamia kukkia ja tässä tulos. Melkein kaikki ovat kuolleet.  Alarivissä olevat ovat jo kompostissa. Ja muutkin mehikasvit kuolivat jo aikaisemmin.

Onneksi eräältä sukulaiselta oksana saatu malakanlaikkuvehka on elossa. Siitä pidän kovasti. Lehtikaktuksista toinen tiputti varsiaan, mutta tuo vaaleampi ei ole kuihtunut ja siihen on Yksi pieni lehti tullut.
Sentään herneenversot kasvaa.
Ei pitäisi hankkia uusia kukkia syksypimeällä, kun ei ole valoa, ja patteri paahtaa koko ajan. Huoneilma on tosi kuiva, vaikka mitä tekis. Olevinaan en ole kastellut yläkautta, enkä tiputellut vesia lehtiruusukkeen sisään.

Eilen kävin ohjatulla kävelyretkellä, jonka nimi oli Tampereen Likat. Se on yksi Tampereen kulttuuriraiteista.
"Tutustu Tampereeseen kulttuuriraiteilla! Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt 24 osaa, joista kukin esittelee Tamperetta omasta näkökulmastaan. Kulttuuriraiteille voi lähteä silloin, kun itselle sopii, ja ne voi käydä läpi kävellen, pyöräillen, autolla tai paikoillaan pysyen."
 
Tutustuttiin naisaiheisiin veistoksiin :)
 Ei ollut kova pakkanen ja ihan vähän aurinkoakin näkyi.


Kuru laivan haaksirikon muistomerkki, aikaisemmin kuvattu
Vapaaehtoisia ohjaajia oli kertomassa veistoksista, ja he kertoivat paljon muutakin aiheeseen liittyvää. Tallailtiin Näsinpuistosta Hämeenpuistoon, kirjastoon, Pyynikin kirkkopuistoon ja Marianpuistoon.
Uusia asioita tuli esille, esim. Näsinpuistossa oleva Tiitiäisen Satupuisto, josta en ollut kuullut ja siinä puistossa olevat Haitulat, eli pienet Kirsi Kunnaksen kirjojen mukaan tehdyt pienet satuhahmot. Niitä olen kyllä nähnyt mutta en ole tiennyt tarinaa.  Etsittiin ne, mutta lumen sisässähän ne nyt olivat.

yksi Haitula
Olen kesällä kuvannut joitain niistä, mutta eihän ne nyt löydy nekään kuvat, jos löytyy niin lisään tähän niiden kuvia!

Yksi veistos, jota katseltiin on Pääkirjasto Metson sisäänkäynnin vierassä olevassa vitriinissä oleva Eila Hiltusen Veden alla. Sitä en ole ennen huomannut ollenkaan! 
Nytkin olin niin jäässä siinä kohtaa etten kuvannut, koska sormet olivat ihan valkeina, oli liian vähän vaatetta päällä. Ja pysähdeltiin katselemaan ja kuuntelemaan tarinoita.

Marianpuiston Atlas-tyttö
Lumihanki haittasi patsaiden katselua ja kuvaamista

Lisää tietoa tästä linkistä Tampereen kulttuuriraiteista
joita on todella monenlaisia, kävellen ja pyöräillen tehtäviä.
Kiitoksia jos jaksoit lukea tänne asti.
Hienoa Helmikuun alkua ja viikonloppua!


tiistai 29. tammikuuta 2019

Viimeinen viikko tammikuuta jo menee

Meni taas viikko kuin siivillä. Kuluuko aika nopeammin  kun vanhenee. Viime viikolla olikin kalenterissa tavallista enemmän merkintöjä jo etukäteen. Kuten kerroin jo edellisessä, oli terveystarkastus, ja jostain syystä joku siinä vaan jännittää...joten verenpaineet nousee. Vaikka Aina ne ovat olleet sopivan alhaalla. Löysin kuitenkin oman verenpainemittarin, joten voi mittailla kaikessa rauhassa.
Pakkasiakin on pidellyt, ja joka blogissa on voinut käydä ihailemassa kauniita pakkaskuvia. Tässä ei nyt tule ihan niin hienoja kuvia nyt.

Sunnuntaina oli niin kylmä, että piti vaan pieniä kävelylenkkejä tehdä





Vesi höyryä pakkasessa



Tässä vähän vanhempia kuvia

Jäätä syntyy

Jämälankoja olen kuluttanut niin, että alkavat käydä vähiin. Virkannut olen pyörylöitä, erikokoisia.  Saas nähä mitä minä niistä keksin tehä.

Tammikuun käsityöt jäivät vähiin. Vain kahdet sukat ja pyörylöitä, joita on tullut monta lisääkin

Melkein ovat jo käytetty nämäkin jämät

Ruokavaliosta sen verran, että olen melkein viikon pysynyt voittomana. Kun leipää syö vähän, se menee ilman voitakin. Vatsakipu on vähentynyt, paitsi tänään se taas tuli. Onneksi meni ohi.
Lääkärille on aika varattuna, mutta siihen menee aikaa. Koska ei ole akuutti vaiva.

Harjoittelin viime viikolla myös gluteenitonta leivontaa.
Olenhan minä ennenkin leiponut gluteenitonta, perunajauhoilla ja kaurajauhoilla. Mutta nyt ostin ensimmäisen paketin valmiiksi sekoitettuja jauhoja.

Tuli ihan positiivinen kuva tuosta jauhosta, ei tarttunut käsiin (hiiva)taikina, mammanmarjapiiras oli ihan hyvänmakuinen. Opettelua on vielä, eka (gluteeniton)hiivataikina oli tuo :)
Monenlaisia jauhoseoksia on, mutta niissä on monissa monia E koodeja ja kaikenlaista varmaan jauhonparannetta. Tuossa jauhossa ei ollut näitä.

Yhtenä iltana kävin  teatterissa.



Anna Kareninan näin nyt jo viidettä kertaa. Kolme dvd elokuvaa ja Joensuun teatterissa.
Oli hyvät näyttelijät, kauniit puvut, hyvin koskettava tarinahan se on. Nimiroolissa Pia Piltz. 
Levinin roolissa Lari Halme teki huikean roolin.
Hyvin yksinkertainen lavastus toimi hyvin. Oli vain muutama laatikko, muutama tuoli, taustaverhoja ja valoja.  
ensimmäinen kerta oli käydä tässä teatterissa. 
Eiköhän tämä löpinä riitäkin jo. Pitäisi kirjoitella useammin, että ei ois koko viikkoa välissä. 
Oikein paljon kiitoksia kommenteista edelliseen ja 
Hienoja tammikuun viimeisiä päiviä!