keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Auringonlaskun fiiliksiä

Onhan tämäkin kuukausi mennyt taas nopeasti, välillä ihmettelen mitä lienen tehnytkään, kun en ole paljoa lueskellut täälläkään netissä, enkä edes kuvia ottanut paljoa. Joitakin kuvia olen tänne kuitenkin ajatellut laittaa.

Kauniita auringonlaskuja olen ihaillut

Olen nyt nauttinut olostani täällä kaupungin "rauhassa", kun ei tarvitse lämmitellä asuntoa, postit tiputetaan oven luukusta ja kaupatkin on lähellä piipahtaa vaikka monesti päivässä. 
Eikä ole tarvinnut huolestua puutarhan voinnista. Siis ensimmäistä kertaa varmaan yli kolmeenkymmeneen vuoteen ei mikään mulla ole paleltunut, kun en ole mitään kasvattanut. 
On jotenkin vapauttavaa ollut seurata halla-varoituksia säätiedotuksista. 

 Bussista kuvattuja auringonlaskuja

Kävin tässä alkukuusta siellä kotona maalla pitämässä pihakirppistä. 
Sattui vaan taas vaihteeksi vähän sateinen päivä, joten ei ollut niin vilkasta, kuin vuosi sitten.

Piha oli kyllä täynnä paljon tavaraa ja vaatteitakin "tuulettumassa" :) Saivatpahan raitista ilmaa, vaikkeivat menneetkään kaupaksi.
Siitä niitä sitten tiputtelen kierrätyslaatikoihin vähitellen tässä syksyn ja talven mittaan. Tai laitan roskiinkin, joistakin on vaan päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä.

Kesän loppuakin on "juhlittu" ilotulituksin, mutta onneksi on senkin jälkeen ollut vallan hienoja ja aurinkoisia päiviä.
Ja kukkia on vielä paljon kukkimassa täällä ihasteltavana

Ja ruskan värejä

Olen nyt usein käynyt ihastelemassa kaunista kaupunkia, onhan tämä asuminen täällä nyt loppumassa ja muutan takaisin sinne kotiin maalle. Ei ole järkeä pitää siellä taloa tyjillään ja maksaa kaupungissa vuokraa. Pääseehän tänne joskus toivottavasti takaisin.


 Ikävä jää näitä maisemia

Tässä tavaroiden vähentämisbuumissa olen huomannut myös uusia mielenkiinnon kohteita.
Kun tarpeeksi vähentää, niin alkaa tehdä mieli uudelleen sisustamaan. Minähän en ole yhtään ollut kiinnostunut sisustamisesta, jokohan sitten hurahdan siihen, en tiedä. Saa nähdä.
Ainakin vois välillä vaihtaa huonekalujen paikkoja.

Vähän pitää herkutellakin :) kookospallosilla
Onhan siinä maalle takaisin muutossakin hyvät puolensa. 
Voin kai vielä lokakuussakin istuttaa kukkasipuleita ja sitten talven tullen alkaa syöttää pikkulintuja.
Nämä harrastukset täällä kaupungissa eivät kävisi.
Ja virkkailen tuohon isoäidinneliöpeittoon lisää kerroksia ja kääriydyn siihen ja murjotan :)

Hyvää syksyä teille kaikille ja kiitokset kommenteista
Sitten lokakuussa taas jatkuu



maanantai 29. elokuuta 2016

Syksyä pukkaa

Syksy tulee välillä myrskyäväna ja sitten taas sataa. Miten mulla on taas sellainen tunne, että on kyllä satanut koko kesänkin. Mutta onhan mulla ollutkin täysin erilainen kesä kuin mitä aikaisemmin.
Kuvauspäivänä oli kyllä vaihteeksi hyvin kaunista ja aurinkoista...myrskyn jälkeen.

Jotenkin alkoi jo vähän helpottaa monikin asia tässä elämässä, kun sai hoideltua miehen kuoleman jälkeisia asioita. Saatiin myytyä osa ylimääräisistä tavaroista, perunkirjoitukset ja hautaus yms. Pääsin sitten "lepäämään" siitä hyrskynmyrskystä tänne kaupunkiin, mutta sitten tuli uusi ongelma. Hammas hajosi ja hyvästi kaikki ajatukset "ylimääräisestä" rahantulosta, kampaajasta yms ja sinne menivät nekin hammaslääkärille. Hampaan juuri revittiin irti ja on ollut kipeä, ettei juuri ole pystynyt syömään, mitä nyt varovasti smoothieta (ja kaurapuuroa) nieleksimään. Vaikka ruoka yököttää, niin nälkä on kumminkin tullut. Vasta tänään söin oikeata kunnon ruokaa.
 Nonniin, se siitä, toivottavasti tämäkin tästä paranee.

Eilen  Rauli myrskyn jälkeen oli todella hieno keli ja läksin pyöräilemään kaupungille, koska sunnuntaina on hyvin rauhallista pyöräteillä, ainakin aamulla.

Hyvin monessa paikassa tuli vastaan näitä puiden revenneitä oksia, tosi vaarallisen näköistä, hyvä kun ei kukaan jäänyt alle. Tässäkin oli puistokirppis juuri niihin myrskyisiin aikoihin. Tänään tuota lahonnutta puuta sitten sahailtiin pois, varmaan muuallakin puistojen puita pitää tarkastella, jottei satu vahinkoja.

Kävin tutustumassa kirkkoihin. Tuomiokirkko pienempänä oli esittelyssä Finlaysonilla Galleria Nottbeckissä muiden ihastuttavien lasitöiden kanssa (nämä näin jo lauantaina). Upeita!

Kylläpä tämä on isommassakin koossa aivan upea.

Tuomiokirkko on tehnyt mieli nähdä ja kyllä tämä oli huippu kaunis kirkko sisältäkin. En voinut sitä joka paikasta ihailla, koska oli jumalanpalvelus menossa, mutta hienot maalaukset oli siellä kyllä. Harvoin näin kaunista kirkkoa näkee muualla.

Sitten ajelin Kalevan kirkolle, jossa on vietetty 50-vuotis juhlaviikkoa viime viikolla. Tämäkin on tehnyt mieli nähdä sisältäkin, onhan se näyttänyt aika erikoiselta ulkoapäinkin. Kirkon suunnittelijat ovat  Raili ja Reima Pietilä ja on vihitty käyttöön 21.8.1966.
Aikaisemmin olen käynyt heidän suunnittelemassaan Lieksan kirkossa, jossa samantapainen, joskin matalampi, avara kirkkosali avautuu kävijälle. Siellä alttaritaulun asemasta näkyy kellotapuli ja kirkkopuisto.

Avara kirkkosali ja mäntypuiset penkit ja alttariveistos nimeltä "Särkynyt ruoko". Aika vaikuttava. Miltähän kuullostaisi Kauneimmat joululaulut täällä.

Kun oli hieno ilma ja pyöräily tuntui nyt tosi hyvältä, ajelin vielä Hatanpäälle ruusuja katselemaan.
Yritin laittaa kuvia myös ruusujen nimistä.  Ei niitä muuten muista. Oli jossain paljon kukkia ja jotkut näyttivän kärsineen sateista ja tuulista (ja viime talven pakkasista). Mutta oli paljon ihania ruusuja ja paljon muitakin kuin nämä.


Planten un Blomen
Screaming Neon Red

Abigaile
Näihin ruusuisiin tunnelmiin. Heippa!

perjantai 26. elokuuta 2016

Kuka tietäisi..

tästä seinävaatteesta/gobeliinista jotain. Olen etsinyt vaikka millä hakusanalla tästä jotain tietoa, mutta ei löydy mitään. Tämä aika kookas gobeliini on erään kaverini seinällä.


Kiitos!

lauantai 20. elokuuta 2016

Tervehdys teille kaikille

Onkin aika jo virkistäytyä täällä bloginkin puolella. 
Kesä alkaa olla lopuillaan jo. 
Jotkut kukat ovat jaksaneet kukkia ilman hoitoakin ja nurmikko on saanut olla leikkaamatta, koska lähes joka päivä on satanut.

Pretty Woman
Jotenkin nyt on tympinyt koko puutarhanhoito, tai hoitamattomuus. Mutta kai se on tarpeen pitääkin taukoa, jospa sitä vielä innostuisi johonkin.

Toivottavasti jonain päivänä vielä aurinko paistaisi.
Paljon kiitoksia kommenteista ja tervetuloa uusille lukijoille.
Ehkä tässä jaksan useammin kirjoitella.


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Pihahommissa

Nytpä ollaan taas täällä maaseudun rauhassa :)
No tämä rauha pitää sisällään tietysti ahkeraa puurtamista pihalla, joka on villiintynyt ihan tämän kevään ja kesän aikana täysin karmeaan kuntoon. Kaukana on viime kesäinen siisteys.
 
Muutamat kukat vielä urheasti penkeistä on noussut kukkimaan. 

Liljoista on varmaan liljakukko nauttinut, sen näköisen kärsineitä on nuo alemmat liljat ainakin.

Kahdesti olen tänä vuonna ajellut nurmikot, ja lähden tästä kohta jatkamaan. Kerran olen käynyt suurinpiirtein kukkapenkeistä pois yli kukkien kasvaneet rikkaruohot ja nokkoset.
Muuten saavat kasvaa itsekseen.

Harjaneilikat ovat kiva väriläiskä.

Kasvimaa on yli metrin korkuisen heinäja muun rikkaruohon valtaama. Ei ole enää tietoakaan hakkeella peitetyistä käytävistä. Jonkun polun sain sentään ajettua ruohonleikkurilla sinne. 
Sain vielä punkinkin iholleni siitä hommasta, toivottavasti oli terve maalaispunkki :D

Kylvänyt en mitään kasveja tänä vuonna, paitsi vähäsen salaattina juhannuksen tienoilla.
Kasvihuone on tyrmäävä, kun olen vilkaissut ovesta, aivan täynnä korkeaa vesiheinää ja vadelman varsia.

Sormustinkukat pitivät tänä kesänä taukoa, vain tämän bongasin.
Kultahelokki sentään kukkii.

Ritarinkannukset alkavat nyt jo uhkaavasti kaatua.

 Unikoita on itsestään kylväytyneinä kukkimassa siellä ja täällä.
Vadelmapuskat etsin heinikon seasta ja alkaisi olla vadelmaa kerättäväksi. Säilömisen ajatuskaan ei nyt vaan huvita, entisiäkin marjoja on pakkasessa.

Kaikenlaista tavaroiden järjestelyä ja hävittämistä on riittänyt ja papereiden "kalastamista" sieltä ja täältä perunkirjoitusta varten. Virkatodistuksia saa odotella viikkokaupalla. Toivottavasti olen muistanut pyytää niitä joka paikasta missä ollaan asuttu.
Usein tuntuu että pää vaan surisee, eikä muista mitään. Joten välillä on mukava käydä rikkaruohojen kimppuun, saa kiskoa niitä ihan sydämen kyllyydestä.

Lähdenpä ajelemaan nurmikoita, eilen illalla aloitin kolmannen kerran niittämisen. 
Moi vaan!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Tervehdys...

Laitan nyt tänne sen postauksen minkä ajattelin jo viime kuussa laittaa. Sitten tulikin mutkia matkaan ja muuta ajateltavaa. 
Hienoa, olen saanut uuden lukijankin, tervetuloa Marja-Terttu!
Mulla on nyt tänä kesää vähentynyt täällä teidän hienojen kirjoitusten ja puutarhajuttujen  lukeminen ja katselu. Vääntää niin sielua kun katselee vanhojakin kuvia omasta pihasta, aiai. On nyt puutarhailu jäänyt niin vähälle tänä kesänä.
Ei salli mun laittaa omaa tekelettä ensimmäiseksi kuvaksi, niinpä tähän kuva yleisestä kukkalaitteesta täältäpäin.
Sitten niihin mun tekeleisiin. Olen vääntänyt (melkein kuin rautalangasta) koko kevään ja kesän ATC kortteja. En ole ollenkaan taiteellinen tyyppi, mutta tulkoot taas esiteltyä, jos joku haluaisi vaikka vaihtaa näitä itselleen. Tyylini on aikamoisen yksinkertainen, mutta jospa sitä tässä kehittyisi, kun tarpeeksi harjoittelen.

Ensimmäiset perustuvat aika paljon nyt omaan mielialaan. Mieli tekisi mennä "piiloon", mietin pilven päälle siirtynyttä puolisoa ja aika mustia mietteitä on välillä mielessä ja tekisi mieli karjua kuin tiikeri....Mutta näitä väkertäessä voi purkaa monenlaisia tunteita. Terapiaa, terapiaa...

Hiding

Soittelee pilven päällä

Miete
Amurin tiikeri
Näissä on kotelo jokaisessa, jotenkin tyyliin sopiva. Eikä kuvat anna näille oikeutta.

Sittenpä löysin nättejä enkelikiiltokuvia ja nämä syntyivät niistä. Muutama jäi vielä niistä jäljelle.
Eivät nämäkään värit näytä ihan samalta näissä kuvissa kuin luonnossa. 

Suojelusenkeli 1

Suojelusenkeli 2

Suojelusenkeli 3
Suojelusenkeli 4

Suojelusenkeli 5
Eli kortit ovat atc-kortin kokoisia jonkinlaisissa pahvikoteloissaan. Maalattu osa akryyliväreillä ja käytetty lehti- yms kuvia, vähän kimallusta ja tarroja.

Koetetaan pärjäillä!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Lopullista...

....luopumista


Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.
Martti Lindqvist 
Olimme mieheni kanssa yhdessä 35 vuotta. 
Avioliitossa 34 vuotta olisi tullut täyteen 23.6.

Vakava sairaus vei hänet kuitenkin yli viikko sitten.
Siitä seuraa Suru, kunhan kaiken edes tajuaa

Wäinö Aaltonen; Suru

Lämmin kiitos myötäelämisestä ja avunannosta tämän vaikean alkuvuoden aikana!