tiistai 21. elokuuta 2018

Alkaako olla syksyistä

Kylläpä tuuli taas tuivertaa ulkona. Tänäänkin on satanut useaan otteeseen kaatamalla. Mutta välillä paistoi aurinko.
Yllätys lilja, tämä stargazer kukkimassa!

Eilen sitten alkoi kännykkä reistailla, onhan siinä ollut häikkää ennenkin, mutta olen selvinnyt. Nyt sitten meni niin jumiin ettei näytöstä päässyt eteenpäin eikä taaksepäin. Eli jos kirjoitin viestiä, en päässyt siltä sivulta pois, jos vaikka olisin halunnut soittaa.
Tänään sitten näyttö pimeni kokonaan, eikä auttanut muu kuin lähteä kännykkäkauppaan.  Tarviin puhelinta kuitenkin tällä viikolla, jote ei kerennyt netistä tilata. Kännykässä kun on nykyisin lähes koko elämä (päiväkirja sieltä mulla puuttuu vielä) 😎
Piti kävellä vielä isompaan markettiin, kun ei ollut keskustan kaupassa sitä puhelinta, minkä jälkikasvu neuvoi ostamaan.  Nyt ei voinut ostaa kallista, vaan ihan halvemmasta päästä, kunhan vaan toimii ja kuvia voi ottaa.  Tulipahan liikuntaa tänään ihan mukavasti, ½ tuntia markettiin ja takaisin. Täällähän ei bussien kulku satu siihen aikaan kun on meno.
Puhelimen hankinta sujui hyvin, entisestä sim-kortti ja eikun opettelemaan.

Tässäpä on kolme ensimmäistä kuvaa uudella kännykällä


Kun taas kävelin kaupungissa, tajusin ettei sinne isoon markettiin ollutkaan ihan hirveän pitkä matka.
Itse kaupassa en ole käynyt pitkiin aikoihin ja nyt ensimmäisen kerran yksin, eikä ollut löytyä enää mitä aioin pieniä ruokatavaroita ostaa. Mutta kaikkea kaunista ja ihanaahan siellä olisi ollut tarjolla.

Luin viimeksi Miia Moision kirjan Toivon kirja masennuksesta
Siitä seuraava:
"Todellinen elämisen vapaus syntyy uskalluksesta päästää irti,
ylimääräisestä tavarasta, kontrollista,ja turhista velvotteista, 
ja siitä, 
että uskaltaa unelmoida -isosti."

Moi moi vaan!






maanantai 13. elokuuta 2018

Aurinkoinen ajatus

Mulla on pieni kirjanen; Aurinkoisia ajatuksia Kohti onnellisempaa elämää, josta otan sivun auki sattumanvaraisesti. Tänään avautui tällainen ajatus

" Emme saa antaa sellaisten asioiden, 
joita emme voi saada, 
tai joita meillä ei ole, 
tai joita meidän ei pitäisi saada, 
estää meitä iloitsemasta niistä asioista, 
jotka meillä on, ja jotka voimme saada.

Kun arvioimme onnemme suuruutta, 
älkäämme unohtako tätä, 
sillä eräs vaikeimmista asioista elämässä on
oppia olemaan onnellinen ilman niitä asioita, 
joita emme voi tai meidän ei edes pitäisi saada."
Richard L. Evans

Aikalailla tuulinen ja sateinen päivä tänään, joten mukava olla ilta siistissä kodissa, 
vaikka katsellen TVstä jotain elokuvaa.

Ulkona tuoksuisi tämä kaunotar huumaavasti :)
Puulilja Pretty Woman
Mukavaa viikon alkua teille kaikille!

torstai 9. elokuuta 2018

Elokuun kuulumisia

Kylläpä aika kuluu nopeaan, ihan hämmästyin kun huomasin, että ensi viikolla on jo tämä elokuukin puolessavälissä. Huh, enkä ole saanut mitään oikein aikaan.

Tässä on melkein kasvimaan sato mitä on tullut. Salaattia ja yksi tomaatti on kypsynyt 😄
Salaatit ovat innostuneet kasvamaan ihan kamalasti.
Olen kaivanut myös muutaman perunan ja syönyt niitä. Tulee vaan hurjan rupisia perunoita, varmaan johtuu kuivuudesta.  Mutta minkäs teet.

En tiedä mihin tämä aika menee. Ruohojen leikkaus vie aina pari päivää, kun ei jaksa kerralla leikata. On vielä ollut aika lämmin ilmakin.
Aina vähän olen käynyt metsässä mustikoita etsimässä, mutta tosi vähiin jää tänä vuonna mustikkasaalis ainakin tästä lähimetsästä.  
Se onkin tarjonnut muina vuosina ihan hienot mustikkasaaliit.

Rouge Cardinal kärhö
Taloa on esitelty pari kertaa jo tässäkin kuussa.  Sitä varten on aina siivousta ja järjestelyä tehtävä.  En tiedä miten kaikki tavarat leviää ympäri taloa ihan parissa päivässä, joku levittelee 😉

Jos haluat syyskesällä auttaa mehiläisiä ja perhosia. Istuta nauhuksia. Näissä on pörrännyt paljon hyönteisiä nytkin.


En ole paljoa perhosia nähnyt tai ainakaan kerennyt kuvata niitä.

Voi olla että ei sitten muita perhoskukkia ole, kun punahatut on hävinneet penkistä.
Syysleimut ovat kukkineet jo viime kuun puolella, en vaan muistanut kuvata.

Marjapensaat ovat täällä nyt olleet huonossa kunnossa, niistä ei marjoja paljoa tule. 
Vadelmia olen syötäväksi kerännyt vähän joka päivä. Karviaiset ovat kypsyneet myös.

Syyshortensia on kukkimassa varmaan parhaiten ikinä. Tosin varret ovat hentoja ja vaipuneet maahan.

Nauttinut olen pihasta, on siistiä kun saa nurmikot leikattua ja välillä penkeistä rikkaruohoja kerättyä.  Ei ole mitään uusia suunnitelmia eikä istutuksia, jotenkin ei jaksa enää mitään suunnitella tai laitella uutta.
Jotenkin saamaton olo on, ei huvita oikein mikään. Pysähtynyt vaihe menossa. Ei tiedä mihin ryhtyis. Jotenkin vaan toivoo esittelystä toiseen, että pääsisi talon myynti asioissa eteenpäin.






perjantai 27. heinäkuuta 2018

Heinäkuun helteisiä päiviä

Onpas hurahtanut tämäkin kuukausi hyvin vähällä bloggauksella, vaivainen yksi kirjoitus, enkä ole monesti lukenutkaan täällä teidän kirjoituksia.  En tiedä mihin on aika mennyt. Kai siihen että aamulla ja illalla pysyy vähän pihalla puuhaamaan, edes sen verran että saisi ruohot leikattua. Kaupassakin on käytävä lähinnä iltamyöhään, pyörällä kun ei tuohon auringon paahteeseen oikein tee mieli lähteä.
 Onhan tämä ollut outo kesä, vaikka olen ennen tykännyt lämpimästä. Mutta nyt kun ei pysty päivällä "mitään" tekemään. Itsekin olen ajatellut, että onko vanhuus tullut, kun alkaa hiki valua pelkästä kävelystä pihalla. Ruohonleikkuusta tai kukkapenkkien kitkennästä puhumattakaan.
Sydän melkein vuotaa verta kun näkee tämän pihan rappiotilan entiseen verrattuna. Yksin ei jaksa hoitaa.

Kuviakin olen koettanut ottaa, mutta niiden siirtäminen koneelle ja muokkaus on tuntunut niin...tiedättehän ettei oikein huvita mikään. Ei oikein huvita edes avata läppäriä.

Kuten olen kertonut on ollut tarkoitus luopua tästä talosta ja pihasta, kun vaan ostaja löytyisi.
Ei ole vielä kukaan tullut suoraan ostamaan, mutta on vielä tarjoaja, jonka  asuntoa koetettaan ensin saada kaupaksi.
 Minähän kylvin vain vanhat siemenet keväällä (ostin vain yhden pussin lehtisalaattia). Punaisesta ruiskaunokista tuli vain kaksi tainta, olisivat kyllä hienoja, onneksi edes nämä kukkivat.
Omista siemenistä vuosikausia säilyneet ruusupavut ovat kukassa. 

Vanhatkin siemenet kyllä ovat jossain tapauksessa itäneeet. Salaatit kasvavat ainakin ihan hurjasti, tosin etanat käyvät niitä syömässä ja jättävät rumat jätöksensä niihin.
Kasvimökissä tomaatit kasvavat, luulin niiden olevan Moneymakeriä, mutta kummallisen viiruisilta raakileet näyttää. Ehkä ne onkin Tigerellaa.
Lehtikaalit olivat nättejä pienenä, mutta tulihan niihinkin joku syömään. En tiedä syksyn mittaan häviääkö ne toukat.
Kurkuyrit tarjoaa ruokaa kimalaisille yms.


Eli luopumisen tuskaa olen kokenut, mutta toisaalta, entäs jos ei kukaan osta ja tässä jatkan vaan olemista. Hyvin kaksijakoinen olo! 
Välillä luopumisen tuskaa ja välillä tuskaa siitä etten pääsekään muuttamaan.
Luopumisen tuskassa olen "raatanut" pihalla silloin kun vielä ei ollut niin helle. Tuli terijoensalavien leikkauksesta hirveä määrä risuja, joita ei voinut polttaakaan,  ja hakettanut olen niitä. Marjapensaat siivonnut kuivista oksista, ja todennut että mustaherukat on kaikki poistettava, ei ne enää virkoa.
Välillä ajattelen luopuvani koko toivosta saada muuttaa ja mietin kohta alkavani suunnitella syksyn kukkasipulien istuttamista. 
Kun luopuu, niin saa! tai joku sen tapainen elämän ohje on jossain ollut.

Melkein ainoat kasvit jotka eivät ole kärsineet kuivuudesta on nämä maksaruohot. Ovat koivun kannon vieressä, vai saako ne kosteutta siitä koivun kannosta.

Itse kylväytyneet kehäkukat ovat kukkimassa, pitäisi van vanhat kukat poistaa
Sitäkin olen miettinyt joskus, että miten jatkan tätäkään blogia, kun/jos ei ole edes puutarhaa. Jatkanko kirjoittelua jostain muusta aiheesta sitten. Mutta sen näkee sitten.


Tässä kuvassa näkyy kuinka taustalla kotkansiipisaniaiset ovat kuivuneet. 
Sinikuunlilja taitaa viedä kosteudet.
Ihmeesti nuo vanhat kukat kukkivat kuitenkin, kastellut en ole paljoakaan.
Tuosta keltaisesta liljasta tykkään kyllä paljon.

Tulipa pitkä juttu tästäkin. 
Toivottelen nyt ihanaa heinäkuun viimeistä viikonloppua ja loppupäiviä ennen elokuun alkua.
Ainakin piha ja tienvarret ovat jo valmiiksi täynnä keltaisia lehtiä, kuin syksyä odotellen.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Tänä aamuna...

Tänä aamuna kun menin ulos juomaan aamukahvia, oli jotenkin aivan ihana tuoksu ja sellainen ihana sateen jälkeen tuntuma  pihalla. Aurinkokin paistoi.

Mun lempikukka


Oli ihan pakko koettaa kuvata pisaroita, vaikka eihän se mun kamera ihan siinä onnistu :)

 Harjaneilikat aloittelevat kukintaa. Huonosti ovat säilyneet ja kaatuilevat nurmikolle päin. 
Pitää varoa ruohoja leikatessa.
 Jopas atlasunikkokin avasi kukkiaan heti kun vähänkin aurinko paistaa.  Pörriäiset tykkää.
Sinikuunliljat ovat kasvaneet hurjan reheviksi ja kohta kukkii...

Hosta Multasormi

Läksin sitten Joensuuhun, koska kirjastoon oli tullut varaamani kirjat...
Ja piti käydä katsomassa Suomalaisessa kirjakaupassa muistikirjavalikoimaa. Mukaan läksi nyt tämä pistesivuinen Viktorias Journals muistikirja, kooltaan 145 mmx200 mm. Minusta koko tuntuu kivalta, ei ole liian iso eikä pieni. Eikä ollut hinnaltaan kalleimmasta päästä.
Ihana samettinen pinta siinä, ja iloinen väri. Vähän kellertävät sivut siinä on.
Pinnan värejä oli useita valittavana, keltainen miellytti eniten.


Kultainen reunakin viehätti minua.
Piirsin siihen nyt heti heinäkuun kuukausiaukeaman, saa nähdä kuinka sen käyttö sujuu. vai kirjoittelenko vaan päiväkirjaa siihen sitten. Edellinen päiväkirja alkaa olla "loppumetreillä".

Bujon pitoa en ole ennen kokeillut, enkä todellakaan osaa piirrellä mitään, mutta sitähän voi tehdä ihan niinkuin haluaa. 

Kirjastosta hain pari kirjaa. Tämän ihanan Tsemppikirjan (Sanna Wikström&Jutta Gustafsberg) sain luettavaksi.
Juuri tätä vailla olen ollut taas monennäköisissä ahdistuksissa pyöriessäni. 
Lueskelen tätä nyt rauhassa niin kauan kuin laina-aikaa riittää. On aivan ihana, kaunis, värikäs kirja. "Kuin Ystävä, joka muistuttaa elämän valoisamasta puolesta. Se kannustaa, antaa voimaa ja kannattelee niinä hetkinä, kun oma usko meinaa loppua". Ai että, juuri nuo 52 tsemppaavaa sivua haluaisin laittaa vaikka seinälle, jotta niitä näkisi aina ohikulkiessa. Varmasti päiväkirja täyttyy näistäkin tsemppilauseista.

Kotiin tultua aloin taas kitkemään marjapensaan alustoja ja leikkelin ruohoja. Marjapensaat kun ovat olleet kaksi vuotta melkein omissa oloissaan, niin kyllä on aika hoidella niitäkin. Paljon kuivia oksia ja muutenkin menneet huonoiksi. Pitäisi uusia nekin.

Sitten huomasin tuon toisen pionin joka nyt kukkii ensimmäistä kertaa. Mulla oli muistikuva että sen piti olla valkoinen, ei ollut nimetty mitenkään tuota. Oli sitten vaaleanpunainen, mutta aivan ihana kuitenkin.
Kuin mansikkajäätelöä!
Mukavaa kesää!



perjantai 29. kesäkuuta 2018

Lepopäivänä

Tuli tänä perjantaina lepopäivä. Ei meinaan tuolla ulkona saa nyt mitään tehdyksi, kun sataa ja tuulee taas vaihteeksi. Kyllä se sade sinänsä on tarpeenkin, kun maa on niin kuiva.
Onneksi kuvasin tämän atlasunikon jo toissapäivänä, eilen kaikki terälehdet oli pudonneet. Kukka kestää vain päivän. 

Muut kuvasin eilen, ihan sen takia kun oli tämä sade ja myrsky tulossa täksi päiväksi.

"pitsimyssy"
Ihanat akileijat olisivat niin söpöja, mutta onnettomat kaatuivat jo aikaisemmin. Kukat roikkuvat maassa, kuvatessa pitää mennä mahalleen maahan  melkein :)
Sain siemeniä jostain vuosia sitten ja ovat oikeastaan vasta nyt kukintakunnossa.

Valamonruusu kärsi talvesta, on vain muutama kukka. Se entinen kuivui ja uudet versot ovat levinneet ympäriinsä.

Jalopähkämöt alkavat kukki, kuivuudesta kärsineet nämäkin

Lännenheisiangervo
Yhteenkasvaneet 
Varjolilja

Lopuksi tämä pioni vielä. 
On vain tämä yksi pioni kukassa. Toiseen vaaleanpunaiseen ei näytä tulevan yhtään kukkaa. Kolmannessa on vain yksi nuppu. 
Sen ostin valkeana, eikä se ole yhtään kertaa vielä kukkinut. Toivottavasti aukaiseen kukkansa sekin.

Huomenna on taas kuukauden viimeinen päivä. Tämä kuukausi meni tosi nopeaan.
Nyt myrskyää niin kovasti, että löpinät sikseen ja 
Hyvää viikonloppua ja heinäkuun alkua.


maanantai 25. kesäkuuta 2018

Pisimmän päivän kukat

Vaikka päivät olivat pisimmillään ei ne riittäneet sittenkään kaikkeen. Liekö vanhuus tullut, kun ei juhannuksenakaan ole tarpeeksi aikaa.
Mutta tässä on kuitenkin pisimmän päivän kukat, sen seitsemän juhannuskukkaa, vain kuvina. En laittanut tyynyn alle :) Eikä haittaa vaikka eivät ole kaikki luonnonkukkia, ihan sama.








Vihatut lupiinit ovat minusta niin kauniita
nuppukin piti ottaa mukaan






Nämä eivät ole Millään tavalla hienosti kuvattuja, kävin vaan illalla syöttämässä itikoita. 😁