Marraskuu on mennyt...

 Marraskuu on mennyt maristessa harmaudesta, nyt sitten alkaa olla liukastakin. Polkupyörän siirrän parvekkeelle, jotta ei sen tarvitsisi edellisten talvien tapaan seisoa jäätyneessä vesilammikossa. Täytyy vaan sitten kävellä kauppareissut, ei voi mitään. Nastakengät on mulla, mutta pitää myös irroitettavat nasta-pohjalliset ehkä hankkia, kun on nastojen kanssa keljumaista kävellä kaupassa sisällä.

Pitää alkaa miettiä jotain jouluista kuvaa tännekin blogipostauksiin, ei taida olla intoa tehdä joulukalentereitakaan enää. 

Kuvasin joku päivä sitten pikkukuusen tuolla kävelyreitin varrella, isompaa pitää sitten mennä katsomaan kaupunkiin. (valoja ei tuossa kuusessa ollut, vaan ite laitoin ne kuvaan :)

Tänä vuonna päätin tehdä joulukortteja ja viedä ne keräykseen jaettavaksi. On ollut säilytyksessä jotain tarvikkeita vuosikausia, mutta piti vielä ostaa lisääkin. Laitan kuvia sitten myöhemmin niistä. Oli jotenkin nihkeää niidenkin valmistuminen. Mutta pakko sekin tehdä, kun on vielävä ne jo hyvissä ajoin jaettavaksi. Sitten on aikaa tehdä jokunen postissa lähetettävä kortti vielä.

On tapana ollut tehdä kuukauden lopussa kollaasi, ja nyt se onkin aika tylsä ja harmaa...

Kuun alussa kukki valkea marraskuun kaktus ja kukki vielä parvekkeella krassia ja kehäkukkia alkukuusta- Nyt ovat jo rupsahtaneet ja on ne raivattava pois, joku päivä pitäisi siihenkin tormistautua.

Leivoin kolme kertaa ja vain kolmena päivänä marraskuussa oli aurinkoista keliä. Alkaa olla tarvetta aurinkoon. 

Vain kerran käytiin ravintolassa ja yhtenä päivänä tuli vuosi lisää ja söin kääretorttua. Ehkä paras päivä oli se kun kävin kässämessuilla. 

Kävellyt olen joka päivä ja vielä toissapäivään asti kulkenut pyörällä kaupassa, mutta nyt kun on lunta ja liukkautta, en enää pyöräile. Kuntosalilla kävin vain 7 kertaa...

Kuvien ottaminen on vähentynyt, kun ei näytä olevan mitään kuvattavaa. Olen miettinyt että otan samasta kohtaa kuvan joka viikko tms. Eipä voi olla muuta muutosta kuin lumen lisääntyminen tai vähentyminen...

Sitten kirjavinkki, näin jostain nettilehdestä esikoiskirjailijan kirjasta vinkin ja kas..oli täälläkin kirjastossa ja varasin sen sunnuntaina, niin sain jo maanantaina sen. IHME.

 

Ihan vähän aloitin jo, tämä kertoo 1930- luvun keuhkotautiparantolan tapahtumista Kontioniemestä Joensuun läheltä. Kertojina ovat äiti ja tytär, jotka kertovat omista tuntemuksistaan ja muistoistaan. 

Kun aloitin apuhoitajakoulun, olin tuolla entisessä parantolassa työharjoittelussa. Siellä oli silloin Keskussairaalan osastoja, taisin olla sisätautien jaksolla siellä. Niinpä kiinnostaa ehdottomasti lukea kirja, ja alkulehtien perusteella on teksti sellaista jota on mukava lukea. Sitten lisää kun olen lukenut...

🎄🎍Hyvää joulukuun alkua teille kaikille!🎄