Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. elokuuta 2020

Sielun ja silmän ruokaa

Hei vaan taas maanantai päivänä, uusi viikko on hyvä aloittaa toiveikkaana!

"Tänään on maailman tähän mennessä paras päivä. 

Huomisesta tulee parempi."  R.A Campbell

(Tään päivän Aurinkoinen ajatus)

Kävin taas marjassa pari tuntia, poika oli oppaana. 

Puolukkaa näkyi muutamia varsia. Ei ihan kypsiä vielä olleet.
 

Metsässä on vaan niin rauhallista, rentouttavaa, ja sopivan lämmintä. Mustikoita saatiin ihan tarpeeksi n.700g, vielä ovat puhdistamatta. Puhdistaminen on se ikävin homma näissä marjoissa. Ei ole mitään laitteita, eikä näin pientä määrää varten kannata hankkia muuta. Lautanen ja lusikka vain on puhdistamisen apuna.

Lepäsin vähän aikaa ja kävin sitten Lidlissä ostamassa pyöräilyhanskat ja... huomasin tämän. 

 

Oli edullinen, kotimainen,ja olen jo ajatellut ostaa toisen, erivärisen, entinen Saintpaulia on vaalean sininen. Nyt on etsittävä tälle päällysruukku, koska olen entistäkin kastellut vain alusruukun kautta ja se on hyvin menestynyt toistaiseksi.Se lopettelee välillä kukintaa, kuten nyt, ja sitten taas alkaa kukkia. En ole edes vaihtanut uuteen multaan sitä entistä santtua (sain sen viime syksynä) ja kevällä kukki niin hienosti, niin jäi vaihtamatta uuteen ruukkuun. Noin kerran viikossa olen kastellut alusruukkuun. Santtukin ilmoittelee jos liikaa kuivuu, reunimmaiset lehdet alkaa roikkua silloin. Sälekaihdinten välistä se kai saa riittävästi valoa, ei tykkää suorasta auringonpaisteesta varsinkaan kesällä.

Hyvää päivän ja uuden viikon jatkoa!


tiistai 11. elokuuta 2020

Tänään...

 oli niin "kiirettä" etten ole ehtinyt aikasemmin tänne 😎

Oli ennen tapana aina laittaa tänne yksi kukkakuva, se on nyt tässä.

Kirjaston edessä kumarruin kukkia kuvaamaan.

Eilen tosiaan selkä kipeni niin, että hyvä kun pysyin pystyssä kun läksin ruokapaikasta. (Ei tullut juotua paljon, edes vettä) Tänä aamuna ei enää tuntunut kipeältä, niinpä läksin mustikkaan sinne tuttuun metsään, koska kivut ei parane sohvalla, ainakaan mun sohvalla istuessa.

Löytyi marjojakin, senverran mikä mahtui astiaan. Ylemmässä kuvassa on tarkoitus kuvata hämähäkin seittiä.

Tänne oli joku heittänyt pallon

Metsässä on vaan niin hyvä olla, niin hiljaista, vain omat korvat soi.

Ei nyt ollut linnunlauluakaan.Läksin pois kun en jaksanut enää kumarrella, mutta juuri ennen sitä löytyi taas isoja marjoja. Pakkohan ne on kerätä.

Vink,vink. Jos ei ole marjoja ajattele tai sano, että lähden pois metsästä, niin kas, jopa löytyy taas marjat.

Joo, kävin lukemassa kirjastossa nettilehtiä, kun sattui olemaan tietokone vapaana. 

Vielä käytiin  illemmalla Museossakin, kun tuli mieleen ja on vielä Museokorttikin voimassa

Aina kiinnostaa tsaarinajan esineistö ja muukin taide

Museo on tämän herran kotitalossa

Monta mielenkiintoista esinettä, taulua yms siellä on nähtävänä.

Moi taas tältä päivältä!

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Heinäkuun viimeinen päivä

Hei vaan! 
Heinäkuun viimeinen postaus tulee tässä. 
Eilen...ja tänäänkin läksin metsään. 
Pyörällä sinne on muutama kilometri.

Lähinnä vaan opetellakseni löytämään metsän ja jos hyvinkin siellä olisi sieniä tai marjoja.
En tietysti tuota kärpässientä liikuttanut, enkä kyllä muitakaan sieniä, vaikka tatteja siellä olisi ollutkin. En vaan ole oikein tottunut tatteja syömään. Voisihan niitä taas joskus maistella!

Ihania sammalia

Ja näitä kääpiä tai mitä lie
Oisko ketunkääpä, punakääpä?  Koetin etsiä netistä nimeä...
 
Tarkemmin ei tullut tutkittua
Jotenkin metsässä käynnin jälkeen alkoi väsyttää paljon enemmän, piti tänään ihan pienet ettoneet ottaa, vaikka yleensä en nuku päivällä.

Vähän mustikoita löytyi, hyvin vähän. Tänään olin yksin metsässä ja koetin katsella minne kannattaisi mennä, en tiedä...

Paimenpoika patsas Verkatehtaan puistossa, vuodesta 1947 asti ollut, ratikan rakentamisen jaloissa nyt.

Tässä tämän kesänkin yleinen näkymä Tampereen kadulla. Vielä voi kestää pitkään.

Tähän voi nykyjään laittaa vain yhden kuvan kerrallaaan, koneelta voi kyllä ladata useamman, mutta ne häviää sitten jonnekkin siitä lisää kuva kohdasta.

Keskustorilla kukkapylväs kukkii. 

Koetan vielä katsella heinäkuusta kollaasin, vaikka mitään erikoista ei tässä ollut, sateista on ollut ja pyörällä olen joka viikko ajellut.

Hei vaan blogiystävät! 
Saa nähdä milloin tämä bloggeri muuttuu ja miten sitten täällä kirjoittelun käy.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Sunnuntain puuhia

Tulihan sitä puuhailtua tänäänkin jotain. Ensin maalailin eilen hiomani tuolin (laitan sitten kuvaa kun saan sen valmiiksi joskus hamassa tulevaisuudessa :)
On tullut sellainen uudistamisen tarve, jotta muutosta on huusholliin koetettava tehdä. Huonekaluja olen siirrellyt olohuoneessa, mutta ei ole kuitenkaan esittelykelpoista. ( Olen katsellut netistä upeita olohuoneita niin paljon että huimaa, ei ilkeä omia romuja esitellä :D )

Aamupäivällä alkoi myös aurinko paistaa joten uloshan sitä piti lähteä. Raivailin pihaa risuista, kun eräs tuttava kävi alkuviikolla kaatamassa liikoja puita pihalta. Parina päivänä sitten sain tehdä pilkkeita niistä puista. Risut ovat saaneet rauhassa pötköttää pihalla, ei sitten yhtään huvita pihahommat enää. Saa nähdä kerkiänkö nuo kerätä pois ennen talven tuloa.


Kävin sitten katselemassa metsääkin ja koetin etsiä kuvattavaa pihalta.
Kannoista jostainsyystä tykkään, vaikka puut on kaadettu, niissä on elämää jäljellä. 
Puolukat söin pois :)


Suopursu tuoksui vaikka ei kukikaan
Huomasin että jotain outoa rutinaa mun kamera pitää, eikä oikein tarkenna enää. Voi voi, jokohan tämä uskollinen ystävä alkaa olla lopussaan, johan taitaa olla 3 vuotta ollut. Vai oisko ollut 4.

vähän kuin hämähäkki

Kukaan ei halunnut ostaa kesällä myynnissä olleita vihreitä lasipulloja,  nyt otin ne sisälle ja katselen välillä vihreyttä. Vein myös sinisiä laseja vaihteeksi varastoon (ei nekään kellekään kelvanneet)



Kaappeja on tullut taas katseltua sillä silmällä, jotta nämä eivät enää mahdu sinne. Mihin ihmeeseen nämä voisi laittaa? Kuka enää tarvii VHS-nauhoja.


Mukavaa lokakuun viimeistä kokonaista viikkoa teille kaikille ja 
oikein paljon kiitoksia kommenteista.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Metsässä

Ensiksi oikein paljon kiitoksia kaikkille kommentoijille edelliseen postaukseen! Tervetuloa Ariel lukijaksi!

Kävin yhtenä päivänä metsässä "katselemassa" puolukoita.  Eipä tuolla hirveitä kasoja ollut puolukkaa, mutta keräsin kuitenkin muutaman litran, ja tärkeintä oli kokea metsän ihanuus, värit,  tuoksut, äänet. Siellä kun liikkuisi enemmän ja nauttisi, pysyisi terveempänäkin. Metsän tervehdyttävästä vaikutuksesta oli juttua yhtenä iltana Puoli 7 ohjelmassakin.


Joku asia minua kiehtoo noissa kannoissa, kun haluan niitä kuvata joka kerta kun näen :)


Vanhasta kannosta tunkee uutta elämää....

Jäkälät ovat myös lempijuttujani metsässä

Olisi ollut kiva jos noita puolukoitakin olisi ollut enemmän



Nämä ovat kännykällä otettuja kuvia, eikä tämä kännykkä ole ihan "viimeistä huutoa", joten kuvat ovat mitä ovat, ainakin omituisen kokoisia :)

Viimeviikolla laitoin roposeni tähän Suomen kansantalouden kohottamiseen, vaikka yleensä en osta mitään "ylimääräistä".  :))

On tätä mietitty ja hyväksi havaittu jo toisessa huushollissa, pitihän se sitten tilata tännekin.

wilfa JuiceMasterTuoremehupuristin
Mitään hyötyä itselle en saa tästä "mainostuksesta"
Nyt olen kokeillut muutaman kerran tällä tehdä tuoremehua, lantusta, porkkanasta, punajuuresta, kurkusta, marjoista ja viinirypäleistä. Erikseen ollaan maisteltu ja yhdessäkin.
Kätevä on puhdistaa, hiljainen ja nopeakin, pari lasillista tulee äkkiä mehua. 

Tuota puristettua mössöä tulee kyllä, eli vihannesten kuidut jää syömättä. Kokeilen tehdä tänään porkkanajätteestä sämpylöitä. Niitä voi myös käyttää esim lihapullataikinaan.
Sen verran tuota mursketta jää noihin laitteen osiin, joten ensi huuhtelu kannattaa tehdä vaikka pesuvatiin, jotta ei tiskipöydän viemäri tukkeudu.

Mehuhan on niin hyvää kuin mitä siihen laittaa. Ite en erityisemmin tykkää punajuuresta enkä punaherukasta, mutta viinirypäleet antoi tähänkin makeutta. 

Jos ei muuten tule syötyä  tarpeeksi kasviksia, ainakin helpommin saa juotuna niiden ravintoaineet. Esim. mun "puolisko" ei ikinä söisi puolikasta lanttua raakana, eikä porkkanoita.

Unohdin tänään laittaa tyrniä joukkoon, kokeilen miten se maistuu tällaisena mehuna. 
Punaherukat meni hyvin porkkanan kanssa.



Eilen olen jotenkin varmaan ite soheltanut tämän koneen kanssa ja hävittänyt kokonaisen kansion, jossa oli kaikki tämän vuoden kuvat. Voi että kärsin.....
Syyskuun kuvia ei ainakaan ole tallennettu, aikaisemmat olen kyllä tallettanut kuukausittain ja kamerassa on osa kuvista, mutta "parhaat" olen siirtänyt koneelle. Joku viisaampi saattaisi löytää kuvat jostain...mut ei nyt ole täällä...Ei voi kun odottaa...

Mutta tuon lopultakin avautuneen auringonkukan myötä toivotan teille
Hyvää viikonloppua!


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Sateen jälkeen toivottavasti paistaa aurinko

Teen nyt tällaisen pikapostauksen äkkiä :)
Pihahommia olen tehnyt, kaivellut multia ja lisännyt niitä yhteen penkkiin. Nyt se on muhimassa kunnes saan siirreltyä kukkia.

Tampereen messuilta ostamani pelargonissa alkaa nyt kukat aueta. Tässä Nikolai, sain selvitettyä näiden nimet. On tää kyllä aika herkullisen värinen, hieman punertavan valkoinen.
Vieläköhän minä näihinkin ihastun:)


Maanantaina oli surkea näky kukkapenkeissä, tai niiden laitamilla, kun kukat olivat rankkasateesta laonneet. Kukat ja herneet ja kaikki. Kaikkiin pitäisi laittaa tuet, jotta vähänkin pysyisivät pystyssä. Pionit ovat menneet, tässä viimeinen kuva. Toiset kukat ovat märkänä mössönä.


Unikoita on kyllä auennut, vaikka ovat on vielä nurmikolla pitkällään.

Mulla ei pioniunikot vielä kunnolla kuki.

Yllättäviä värejä on tullut ruusupapuun, kukat ovat aluksi kellertäviä ja auenneina vaalenevat.
Muut ruusupavut ovat normaalin oranssinpunaisia.

Kehäkukassakin on kahta väriä terälehdissä

Mustikassa ollaan käyty ihan ahkerasti. 
Metsässä on niin hienoa, ja vähän helpottaa tätä kesän kaipuun ahdistavaa oloa. 

Kännykkäkuvia ovat. Tämä pieni metsätilkku on antanut meille monena vuonna mustikat ja puolukat ja rutkasti hyviä hetkiä, linnunlaulua ja metsän tuoksua ja itikan ininää sekä kutisevia paukamia...
mutta kyllä sinne tekee aina mieli mennä piipahtamaan ja mustikoiden kanssa pois.

Heinäkuu on lopuillaan, siitäköhän tämä olo, jota en osaa kuvata, apatia?alakulo?masennus?lamaannus?

Kiitos Anneli vierailusta! Se piristi eilen illalla.