sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Hiljaista on

Tässä tää sunnuntaikin meni, olen "hyggeillyt" käpertyneenä sohvalle. Ihmetellyt ja kauhistellut ulos katsoessa, kun lunta tulee taas. Eli sitä sohjoa on tiet täynnä taas, ja kun se aurataan ja jäätyy niin uskaltaakohan fillarilla lähtee taas mihinkään.

 Harmaata vaan

Kynttilöitä polttanut ja syönyt pakastimesta lämmitettyjä ruokia ja..jäätelöä.  Ja netissä surffaillut.

Koivun oksiin sisälle olen ripustellut ensimmäiset joulupallot.


Onneksi on villasukkia, joita voi vetää jalkaan. 
Sain sentään aloitettua toisen lapasen neulomisen, se kun on jo viikon päivät odottanut inspiraatiota.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Lumista

Aamulla puunhaku- ja kompostipurkinvientireissulla ajattelin, että nyt pitää käydä rannalla kuvaamassa lumisia puita. Sitten kun kerkisin kolata pihalta sen 5 cm lunta ja lämmittelin uunin, aikaa kului ja puista lumet karisivat.

Muutamia harmaita kuvia sitten kuitenkin sain, kun oli kamera mukana puunhakureissullakin :)


Norjanangervo

Harmaan sävyinen palsternakka-törröttäjä kuva

Kävin kuitenkin kävelyllä sauvojen kanssa päivällä ja järvenrantaanhan se tie vei. Kaivoin kaapista talvikengät, joissa oli valmiiksi vanhat liukuesteet. Ja tarpeen ne olikin, kyllä oli liukasta jo. Traktori surrasi vielä vähiä lumia tieltäkin kasaan... ja jätti ne kinokseksi risteykseen. 
Näkyy olevan tienauraajilla sellainen tapa.



Siellä näyttikin nyt ihmeen siniseltä

Sitten vaihdoin tuon yläkuvan ja blogin tausta näytti liian kirkkaan vihreältä. Yritin vaihtaa taustan väriä vaaleammaksi, mutta ei oikein onnistunut heti. Löysin sitten taustakuvat  ja kun kerran on talvi niin luminen tausta kai käy vaihteeksi. Vaikka en rakastakaan lunta 😰 kun paleltaa koko ajan.

Ps Kaikki uudet lukijat toivottelen tervetulleiksi 🙋 kun en ole muistanut aikaisemmin toivotella.



tiistai 15. marraskuuta 2016

Pieni reissu pääkaupunkiin

Pitkästä aikaa käytiin tutustumassa pääkaupunkiin viikonloppuna. Jossainmäärin huono ajankohta, lähteä talvella, mutta tulipahan käytyä. Juuri ennen viikonloppua tuli tännekin kotipihaan lunta reippaasti, joten taas säästyin lumitöiltä, 💖 kiitos naapureille


Helsingistä jäi vähän harmaa ja loskainen tunne. "Kadulla adventtisohjoa kyntää..." kuten Juice lauloi. Tai sitten kauppakeskuksissa hikisenä ruuhkassa etsii ulospääsyä...kun sai lopultakin ne ostoksensa jonotuksen jälkeen maksettua.
Mutta muuten oli ihan kiva reissu, sai vietettyä viikonlopun ja omankin tulevan merkkipäivän ihan hienosti etukäteen.

Oltiin Hotel Indigossa Bulevardilla yötä. Oikein siisti ja miellyttävä hotelli. Tässä muutamia kuvia. Kuvien laadussa ei ole kylläkään hurraamista.









                                             Nespresso-keitimellä sai valmistaa kahvia




Kuntoilla salilla ja sitten saunaan, joko tavalliseen tai höyrysaunaan

 Lähellä oli Sinebrychoffin puisto, jossa ihmeteltiin mäenlaskua, 
tosi pitkä mäki vaikka kuva onkin huono
Silloin näkyi kuu, vaikka ei ihan täysi vielä ollutkaan.

Käytiin illalla syömässä vähän matkan päässä turkkilaisessa ravintolassa.

Hotellissa oli myös tosi hyvä aamupala. Aikaisempaa kokemusta on vain ketjuravintolan aamiaisista. Täällä oli tarjolla rauhallinen tunnelma, tee tai kahvi pöytään tuotuna, maidon sai tarvittaessa lämmitettynä  ja hyvä valikoima hedelmiä, muroja, siemeniä, leikkeleet ja lohi ym syötävää. Useampaa tuoremehua. Lämpimät croissantit ja leivät. Mitään ei jäänyt puuttumaan minun mielestäni. 

Ei ollut ruuhkaa, eikä huisketta ja kolinaa. Sai syödä ihan rauhassa


Toivottavasti pääsisi tuonne vielä uudelleenkin, vaikka ensi kesänä. Jolloin olisi helpompi kävellä tutustumassa kaupunkiin.
Ps  Täysin omakustanteisesti oltiin reissussa.

torstai 10. marraskuuta 2016

Torstai on toivoa täynnä

Sainhan kaksikin kivaa kirjettä tänään.

Olin jo unohtanut pyytäneeni Enkulilta Atc-kortin Keltainen joskus kesän alussa. Onneksi hän muisti :)
Niinhän hän laittoi minulle sen kortin. Alan ensi viikolla harjoitella taas kortteilua ja laitan Enkulille kiitokset.

 Enjoy the little things 
Ystävät ovat arkipäivän enkeleitä
Tunnit eivät päivässä riitä
kun on sydän  touhussa mukana
Kirsti Kivimäki 
 
 
 Hieno nimeltään Keltainen ATC kortti
Keltainen väri tuo iloa ja valoa, ja olen viime aikoina kovasti tykästynyt tähän väriin.
Kiitokset Enkulille korteista!

Toinen kirje tuli vanhalta ystävältä, jonka kanssa vaihdellaan kirjeitä hyvin usein, melkein viikoittain.
Meillä kuluu postimerkkejä kyllä entiseen tapaan, ei ole kirjeen kirjoittaminen harvinaista. Ihan on tehty tv-ohjelmakin kirjeiden lähettämisestä (Sinulle on postia) En olekaan sitä ohjelmaa katsonut kunnolla kertaakaan.
Kirjeen ja kortin saaminen on kyllä mukavaa, on niin ihania kortteja paljon saatavana ja kiva tehdä itsekin kortteja. Toivoisin todella, että ihmiset laittaisivat ystävilleen enemmän kirjeitä ja kortteja. Muulloinkin kuin jouluna.

Sain tehtyä yhden kissan virkkaamalla. Ei mulla vaan nyt tää lelujen teko oikein suju, vaikka oisivathan ne niin ihania. Valitettavasti en muista mistä kirjassa tämän ohje on otettu. Lanka on Novitan Nalle Garden.
Tuo nappikukka on tehty ihan omasta päästä, heijastin nauhaa laitoin reunaan ja lankakaupan loppuunmyynnistä en voinut olla ostamatta noita kauniita nappeja.

Huomenna onkin taas perjantai, mukavaa viikonloppua teille!  
(Viime vuonna vietimme vielä Isänpäivää, nyt ei enää...)


tiistai 8. marraskuuta 2016

Lumitilanne yms

Laitanpa nyt tänne kuvia  muistoksi mitä on tullut puuhailtua.

 Eiliseltä päivältä lumitilanne. Tänään ei ole tullut lisää


Kasvimaallahan ei täällä muuta kasvanut kuin nokkosia

 Viimeiset kehäkukat

Sunnuntaina katselin ikkunasta


aika hyvä suojaväri

 Kävin vähän kävelyllä, rannalla katsomassa oliko järvi jäätynyt
 vielä lainehti
Piti vielä huolehtia siitä, ettei pääse liikaa laihtumaan




Ennen---jälkeen
Tuoleja olen maalannut nyt kaksi ja vielä niitä riittäisi. 
Tuo pakkanen vaan taisi viedä hiomishalut kokonaan. 
Pitäisi ottaa urakaksi maalata loput 4 vielä ennen joulua.
Loppuun vielä pakollinen kukkakuva. Moi vaan!


perjantai 4. marraskuuta 2016

♥ Pyhäinpäivää ♥

♥♥♥

Katsot kivulla
rakkaan ihmisen ilmeettömiä kasvoja:
ei enää tunne sinua
Pusertaa kättäsi-
jos pusertaa-
kuin ovenkahvaa
tai muuta yhdentekevää esinettä.
Kaikki rakkaat muistotkin poissa-
poissa
Vaan entä
jos kaikki kipeät tunteet
kaikki muistojen myllerrys
asettunut tyyneksi levoksi?
Jos kaiken yllä lepääkin
tyyni rauha:
unohduksen armo?

♥♥♥

Lähtevältä jäävät
muistot ja ikävä.
Sanojen
                                  kosketuksen
muisto. Ja ikävä.
Ja rakkaus-
jos sitä oli.
Ne jäävät.
Täyttävät kaiken tilan
ympärilläsi
                              sisälläsi
tungokseen asti.

Maaria Leinonen Huomisen ovella





Polttelen kynttilöitä sisällä ja ulkona 

                                                                   Lueskelen kirjaa...

 Yritän levätä ja nukkua...

Muistella...
Ehkä joskus sitten 
kaikki asettuu tyyneksi levoksi




 

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Talvi hiiviskelee nurkissa

Uusi kuukausi toi tännekin hienoisen lumihunnun maahan. Toivottavasti vielä pääsis fillarilla ajelemaan. Pitää lähtee hakemaan kirjastosta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat-kirjaa.
JOS innostuis taas neulomaan.

Pienet merkkipäivät oli tässä ja olen saanut ihailla ihania ruusuja :) Kiitos vaan.  
Onneksi ne säilyy kuvissa ja tietokoneen taustakuvana toivottavasti pitkään.





Jaahas, onkos tässä taas jotain ongelmia. Kuvat katoilee "itsekseen"

Tavaroiden järjestely jatkuu kotona. 
Laitan ompelupöydän ja -tarvikkeet lähelle. Samalla (toivottavasti) raivautuu liikoja tavaroita pois.
Ihme nyssäköitä ja pahvilaatikoita on vähän joka paikassa, kun tuli pakattua muutettavia tavaroita, eikä niitä sitten tarvinnutkaan muuttaa. Onneksi ei kerinnyt muuttaa niitä.

Lintuja olen syöttänyt ja hyvin on kelvannut tekemäni rasva-siemenkakku, vaikka ei sekään mennyt kuin stömsöössä. Kakku nimittäin hajosi ja palaset olen sitten laittanut virkattuun pussiin linnuille. Oisko tullut liikaa ruokaöljyä rasvaseokseen, kun ei tullutkaan kiinteää.

Nämä linnut olivat vielä Tampereella uiskentelemassa, kun kävin viime viikolla hakemassa sieltä tavaroita.


Viikko siten keskiviikkona oli Aivan Ihana auringonpaiste. Kävelin melkein kaikki tutut reitit siellä.

Kotona oli kaktus alkanut kukkia. Viimeksi keväällä se kukki, kun täällä ei asunut ketään.


Nyt melkein paistaa aurinko, eteläisessä Suomessa kuuluu satavan lunta! Kerrottiin Radiossa.
Televisio ei näykään nyt päivällä, kun on joku viritys lähetysasemalla.
Ahaa, sinne taas ensiksi tulee lumi. 
Nyt on lähdettävä kirjastoon, ennenkuin sade tulee tännekin.

Heippa vaan kaikille!