sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Menneisyyttä muistellen

Läksin aamulla lenkille tarkoituksena tunnin lenkki kävellä ja kuvata värikkäitä puita eli ruskaa. Mutta oli vähän liian kylmää, eikä paljoa näkynyt puissakaan vielä värejä.

Eikä kuvistakaan saa enää tarkkoja.Vai onko mun näkö heikentynyt, ja kamerakin on jo varmaan viisi vuotta palvellut. Pitäisiköhän hankkia uusi kamera. Vanhat kuvat näyttävät paljon paremmilta.


Eilen koetin etsiä koneelta kuvia Kiihtelysvaarasta. 
Tulee huomenna  vuosi siitä kun Kiihtelysvaaran kirkko paloi tuhopoltossa.
Muistan sen kauhistuksen ja surun tunteen, kun kuulin siitä. Asuin silloin vielä Pohjois-Karjalassa.
Netistä löytyy paljon kuvia tästä katastrofista ja hiiltyneistä hirsistä.

 Tänään sunnuntaina siellä kirkonmäellä vietetään rukoushetkeä näissä maisemissa
Kuva Sanomalehti Karjalaisen nettisivulta.
Sydäntä sykähdyttää myös se, kun Nokian seurakunta on lahjoittanut  flyygelin, jota ei voi sisällä soittaa. Niinpä se on sijoitettu tuonne kirkon raunioille.

Kävin tuolla kylällä viimeksi vuonna 2016, mutta sitä vaan kulkee ohi eikä tule edes kuvattua, ja jälkeenpäin kaduttaa. 
Minähän aloitin työuranikin Kiihtelysvaarassa vuonna 1979 ja kuljin kesällä ja talvella kirkon ohi usein. No silloin ei ollut valokuvaus niin helppoa kuin nykyisin.
Meidät kuulutettiin avioliittoon tuossa kirkossa ja olen siellä ollut myös monissa hautajaisissa.
Jostain varmaan löytyy kuvia sieltä sisältäkin. Jatkan niiden etsimistä!
Ei pidä ikinä olla varma, että ehtii sitä kuvaamaan jotain vielä myöhemminkin, saattaa olla ettei ehdi.

Laitan nyt tähän vielä ne kuvat, jotka eilen löysin koneelta. Osa niistä on ennenkin julkaistu täällä.



Kellotapuli ja sankarihaudat




"Erkki Erosen veistämä nälkään kuolleiden muistomerkki ”Tyhjentynyt kappa” (1974), joka muistuttaa nälkävuodesta 1868, jolloin neljänä kevätkuukautena kuoli 564 Kiihtelysvaaran seurakunnan jäsentä. Lisäksi sakastin vieressä on Pikku Isidorin hautamuistomerkki (s. 20.8.1865, k. 26.4.1868). Isidorin hautajaispäivänä yli 70 vainajaa odotti pääsyä siunattuun maahan."
Lainaus Täältä  Kiihtelysvaara Seuran sivulta. Sieltä voi lukea  paljon muutakin tietoa


Tässä vielä kuva varmaankin rippikuva kirkon seinustalta. 
Kirkkoherrana  Juho Noponen on ollut  v. 1925-1948
Kuva on noin 1930-luvun alkupuolelta

Onko tuttuja kuvassa?

Tunnen tuosta vain 3 henkilöä varmasti.

Tässä menneisyyden muistelot.

ja sitten kukkia kukkia

 sain kaverilta santun :) 

Toivottavasti osaisin hoitaa nyt paremmin kuin viime talvena ostamaani santtua.
Moi moi, aurinkoista sunnuntaita!

9 kommenttia:

  1. Onko siitä palosta jo vuosi, muistan miten järkyttävää oli kuulla asiasta!
    Toivottavasti sielläkin on yhtä kaunis syyspäivä, kuin täällä tänään.

    VastaaPoista
  2. Kyllä järkyttävä ol tuo kirkonpalo. Ja tuo näläkäänkuolleitten muistomerkki, näin maanviljelijänä työtä tehneenä ajatuksia herättää. Toivottavasti osattas arvostoo hyvvee kotimaista ruokoo ja muistoo se, jotta aina sitä ei oo ollu syötäväks, saatikka hukkaanheitettäväks!
    Toivotaan menestystä santtuloille!

    VastaaPoista
  3. On kaunis ollut tuo Kiihtelysvaaran kirkko. Millainenhan sinne uusi mahtaa tulla; kai sinne kuitenkin uusi tehdään? On nuo nälkävuodet ollet kamalat. Se tulee ikäänkuin selvemmäksi vielä, kun lukee ihmisten kohtaloista, niinkuin sullakin tässä oli. Lieksassa muistan nähneeni myös jonkun muistomerkin nälkävuosien johdosta.

    VastaaPoista
  4. Minua suretti tuo kirkon palo myös silloin...olihan se kuitenkin kirkonmäeltä tuttu lapsuuden/nuoruuden kesiltä. Onneksi mullakin jäi siitä kirkosta ja tapulista valokuvat.

    VastaaPoista
  5. Ajelimme nyt tänä kesänä kiihtelysvaarassa, en muistanut koko kirkkoa, mutta rakentavat ne uuden. Niin lieksassa on kivi muistomerkki nälkävuosista vuodelta 1866 -68
    Kirkkoja on palanut jossin muuallakin kaupungissa mm. lieksassa ainakin 2 kertaa, se siinä kirkoissa on hyvä puoli että Jumala ei asu käsillä tehdyssä temppelissä, vaan ihmisten sydämissä, kuka vastaanottaa pelastuksen.Jumalan silmissä kaikki se mikä palaa kirkoissa on roskaa, vaikka ihmiset pitää sitä arvokkaana, sitten se tuohopolttajalta voi olla jokin hätähuuto, ehkä ei osata etsiä apua muulla keinoin.

    VastaaPoista
  6. Muistan tuon suru-uutisen.Kirkon palosta.
    Meiän kylällä melekeen samanmoinen puukirkko,Kauniita,
    Kirkossa pieni ja syntinenkin ihminen on lähellä Jumalaa! (näin minä aattelen)
    Kauniita kuvauksellisia syyspäiviä,Sinulle Emilie!!

    VastaaPoista
  7. Tuollainen tuhopoltto on surullinen juttu.

    VastaaPoista
  8. Syskyn hurmaavia värejä odotellessa siellä hallaöiden mailla.
    Voi, niin liikuttavaa nähdä Kiihtelysvaaran kirkon kesäkirkko ja flyygelikin!
    Teinikesäni tuolla kylällä kesätyttönä vietin ja kirkko tuli tutuksi monin tavoin.
    Pääkaupungista kotoisin olevana vaaramaisemat jäivät ikuisesti sydämeeni. <3

    Lempeitä syystuulia toivottelen täältä Mantelilaakson helteistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniähän ne tuulet on täällä olleet teidän tulvien rinnalla. Kyllähän niitä vesimassoja näytettiin uutisissa täälläkin.
      Ihmeellisesti matka on kulkenut sinne Kiihtelysvaaran kautta! :)

      Poista