perjantai 29. toukokuuta 2020

Poikkeustilakevät

Menipä tämäkin viikko, etten saanut mitään aikaiseksi täällä blogissa.  Otin kuviakin joka kävelyllä ja pyöräreissulla, niinpä läppärin työpöytä oli täynnä kuvia, varmaan sata. Eipä niitä sitten jaksanut ruveta muokkaamaan. No, nyt siirsin paljon niitä pois. Ainahan voi siirtää kansioon, jos joskus niitä sieltä jaksaisi lajitella roskiin.

Kevätvuohenjuuri
Toukokuukin on kohta mennyt tässä jo maaliskuulta alkaneessa korona-ahdistuksessa. Saa nähä joko tämä nyt loppuisi tai menisi ohi. Hieman jo nyt pari viikkoa on ollut helpottunempaa aikaa, kun tartuntoja ei niin paljon ole ilmaantunut, mutta ei sitä voi olla varma koskaan.

Hatanpäällä ensimmäiset alppiruusut alkaa kukkia, Elviira.
Tämä on ollut vaikea kevät. Olen ollut yksin yli kaksi kuukautta, etten ole puhunut- tai tavannut ketään ihmistä, kuin vain puhelimessa. Nyt tällä viikolla kaksi poikaani kävi täällä nopeasti.
Yksi naisystävä täällä on, mutta hänkin on yli 70 v. joten vielä tarkemmin on pitänyt karanteenia kuin minä.
Onneksi sentään on päässyt kävelemään tai pyöräilemaan, jolloin  edes tunnin tai pari elämä on tuntunut aika normaalilta.

Punertavakukkainen tuomi
Eihän tämä kevät mennyt niinkuin olin odottanut. Onneksi sentään en ole sairastunut. Minähän pääsin eläkkeelle  vuoden alusta alkaen, vaikka varmistus tuli vasta helmikuun loppupuolella. Siihen asti mulla oli se osa-aikainen työpaikka vanhusten kotihoidossa. Vasta sitten irtisanoin sen, kun sain varmuuden eläkkeestä. Pääsinkin sitten työstä pois juuri ennen kuin pamahti päälle nämä koronarajoitukset. Ei sitten tarvinut pelätä sairastuttavansa asiakkaita.

Oli tarkoitus sitten matkustella, käydä museoissa ja syömässä jossain ja muissa tapahtumissa vapaasti ilman työvuorojen vahtimista. Mutta toisin kävi. Hyvä kun ruokakaupassa uskalsi pikaisesti piipahtaa aamutuimaan, kun muita ei siellä juurikaan ollut. Oli jo sellainen aavistus että kirjastotkin menee kiinni, niin ehdin käydä 10 kirjaa lainaamassa, jotka eivät sitten ihan riittäneet tänne asti.

Tulikellukka
Kaikki päättyi kuin seinään. Monta kertaa päivässä alkoi koronatiedotukset, joissa oli myös erilaisia ristiriitaisia ohjeita tai tietoja. Ohjeita ja liikkumisrajoituksia, maskisotkuja, liikkeiden sulkemisia, mikä on ymmärrettävää, jos ei ihmiset liiku missään. Pelottavia uutisia sairastuneista ja karanteeneista.

Täälläkin varauduttiin isoihin määriin sairastuneita, kaikeksi onneksi ei ne hurjat ennusteet toteutuneet, toivottavasti eivät toteudu ollenkaan. Hyvin nopeasti sairaalat sitten saivat järjestymään lisää hoitopaikkoja vaikeasti sairastuneille.

Kaiken aikaa on saatu lisää tietoa tästä viruksesta ja miten se käyttäytyy ja leviää.  Miten se saataisiin kuriin  ja estettyä sairastumiset. Saadaanko rokotusta ja milloin ja ehtiikö se tähän epidemiaan tukahduttajaksi vai ei. Löytyykö apua jostain lääkkeestä!


Markus Liimatainen piti juuri viimeisen koronatiedotustilaisuuden Tv:ssä tällä erää, eli nyt ei niitä joka päivä järjestetä, jos ei tilanteet muutu pahemmaksi. Tästä on tähän asti selvitty.
Nyt jää nähtäväksi mitä  rajoituksien purkamisen tai lieventämisen jälkeen tapahtuu, tartuttaako joku taas isoja määriä ihmisiä. Pelottavaa on sekin, kun oireetonkin voi olla tartuttaja.

"Kaupunkiluontoa" tänä päivänä
Mikä tässä on ollut hyvää? Autoliikenne oli pienempää, kun ihmiset olivat etätöissä kotonaan. Nyt on jo ihan toista, liikennettä on melkein kuin aikaisemminkin. Täällä kun on ollut koko ajan katutöitä, niin voi olla työntekijöille ollut helpompaa kun ei ole ollut niin paljon autoja kulkemassa.
Rahaa on säästynyt, kun vain ruokaa on ostettu. En ole edes noutoruokaa ostanut kertaakaan. On jo tympinyt syödä koko ajan samaa ruokaa. olen ihan kyllästynyt jauheliha-kasvis sössöön, jota vois sanoa vokiksikin.
Toivottavasti ilmanlaatu on parantunut, kun lennot ja liikenne on vähempänä olleet.
Hyvä on myös se, ettei tästä tilanteesta voi syyttää ketään suoraan, koska koko maailma on tästä kärsinyt. Paitsi jos paljastuu joku joka on tahallisesti tätä levittänyt.
Toivottavasti ihmiset ovat rauhoittuneet ja tajutaan paremmin mikä on tärkeää.

Nyt ei tule mitään muuta hyvää mieleen. Kertokaa te lisää kommenteissa!

Huonoja asioita onkin sitten ihan liikaa. Yksi on koko maailman taloudellinen katastrofi, jota ei voi käsittää edes, eikä vielä tietää.

Löytyihän se tälle kukalle nimi; Fritillaria eli Persianpikarililja
Vähän on vielä nupussaan.

Nyt riittää taas tämä pähkäily.
Hyvää viikonloppua!
Moimoi!




15 kommenttia:

  1. Outo Darth Vader Duck tuossa yhdessä kuvassa. Hauska=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää on Villu Jaanisoon taideteos Kumiankka, joka on ollut täällä aikaisemmin useassa paikassa, nyt taidemuseon pihalla. Sen elinkaareksi oli sovittu noin 10 vuotta taiteilijan kanssa ja se nyt 26 pvä vietiin pois. En tiedä minne. Se oli tehty käytetyistä autonrenkaista.

      Poista
  2. kauniit kukka kuvat,kaunis myöstuo tuntematon sinikellomainen kukka, tuota keltasta kukkaa on mun penkissä myös.
    Niin enimmäkseen ne yksityisyrittäjät on joutuneet tiukoille, mutta kun saavat niitä tukia valtiolta, niin eiköhän ne ravintolat ja muut kuppilat ala taas pyörimään, täysinhän ne ei ole kuolleet, kun luukulta on myyty ruokaannoksia, ruokakaan ei loppunut kaupoista, pahempiakin aikoja on suomi saanut joskus nähdä, mitä en minä osaa kuvitellakkaan.
    Itse olen elänyt ihan normaalia elämään koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla sattui juuri olemaan sota-ajan kirjoja luetavana monta. Tämä aika ei onneksi ollut Niin kamala kuin silloin. Ei ruoka loppunut. Eikä pommeja tarvinnut pelätä.
      Saattoi monelta valitettavasti rahat loppua, kun tuli äkkiä lomautus tms.
      Olisi kyllä monta kertaa ehtinyt käydä jossain ulkona syömässä tai kahvilassa, tällä aikaa 3 kk mitä on mennyt. En hyvin usein ennenkään käynyt, mutta jonkin kerran/kk.
      Monet ovat kantaneet kotipizzaa, ja pahvinkeräyslaatikko on Aina täynnä niitä kuoria.
      En ihan näin paljoa ole kotona sisällä ollut ennen, vaan käynyt mosissä järjestetyissä tapahtumissa, museoissa ja näyttelyissä. Laitoin aina kiinnostavat menopaikat kalenteriin ja koetin järjestää aikaa käydä jossain. Toivottavasti pääsee vielä joskus jonnekin...

      Poista
  3. Tämä on ollut erikoinen kevät... Juuri eilen tuli tieto, että syksylläkin opinnot jatkuvat minulla pääosin etänä. Kotona olemme olleet, vain ulkoilemassa on käyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai niin voi olla sellaista muissakin opinnoissa jos jatkuu tämä epidemia. Kyllähän tämä sotki kaiken, saa nyt nähdä mitä taloudelle tapahtuu. Kun nyt on mennyt rahaa todella paljon, ja ennen tuntui rahahanat olleen hyvin hyvin tiukassa.

      Poista
  4. Ompa siellä jo paljon kauniita kukkia. Minua harmittaa kun kaikki monivuotiset kukkani jäivät entiseen kotiin ja uudet eivät oikein ole lähteneet kasvamaan täällä uudessa kodissa.
    Minä en ole pahemmin hermoillut taudin takia, vaikka kuulunkin riskiryhmään. Eipä meidän kylällä montaa tapausta ole ollutkaan. Onhan tästä ollut hyviäkin puolia. Ihmiset jumittuu niin helposti vanhoihin rutiineihinsa ja nyt on ollut pakko keksiä uusia keinoja elämäänsä. Se tekee vain hyvää, näkee ja kokee jotain uutta jatkuvasti. Nyt kun rajoitukset vähenevät osaa arvostaa montaa asiaa ihan erilailla, esim. kirjastoa, jonka aukenemista minäkin hartaasti odotin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne heti loista jos siirtää kukkia, menee aikaa sopeutua. Jos on hyvä multa ja sopivasti valoa ja kosteutta, niin kyllä ne kasvaa.
      Mulla ei ole omia kukkia, paitsi orvokit ja yksi pelargoni, vähän krassia ja sisäkasvit. Kaupunki laittaa ja hoitaa täällä nuo kukat. Todella paljon hienoja kukkaistutuksia on täällä ollut. Paljon upeita puistoja yms.
      Ei minuakaan pienemmällä paikkakunnalla ennen ole ollut mitään pelkoa, mutta täällä on enemmän ihmisiä ja tungoksiakin ollut. Mutta nyt tulevaisuudessa pitää kiertää sellaiset paikat ohi, ja esim museot varmaan rajoittaa sisäänpääsyä sitten itsekin. Museoon aion suunnata heti kun pääsee, kun museokortti sitten menee kesällä joskus vanhaksi.
      Kirjastosta kirjojen lainaamisen vapautuminen oli hyvä juttu. Tuntui jo että lukeminen ei enää kiinnostakaan, kun ei pääse sinne itse kirjoja tutkimaan. Meinasin jo hätäpäissäni käydä jokun kirjan ostamassa, mutta noin 25 e maksaa kirjasta, jota ei voi säilyttää...Hmmm

      Poista
  5. Koville on ottanut varmasti monelle. Pitää vaan koittaa keksiä keinoja selviytyä, jokaiselle on omat tapansa ja jokaisen tilanne on eri. Mitään yksittäistä ohjettahan ei pysty antamaan.
    Soitteletko videopuheluita? Nekin auttaa pahimpaan. Watsapin kautta tai facebookin kautta voi soittaa.
    Jotkut pitää kahvikestejä videoiden avulla, kumpikin kotonaan. Myös päivällistä voi syödä yhdessä toisten kanssa samoin. Me paltiin kerran lautapeliä tytön kanssa, kun se oli Ruotsissa aikoinaan työharjoittelussa. Ihan mukavasti onnistui.
    Eniten harmia tuottaa ihmisille, jotka ovat tottuneet menemään ja tekemään. Meillä ei elämä ole juurikaan muuttunut, kun kotona ollaan aina paljon. Lapsenlöapsia ei pysty nähdä kuin pihalla. Hyvä niinkin :D
    Koronan loppumisesta ei ole mitään takeita. Pahimmassa tapauksessa ollaan vielä ensi kesänäkin samassa jamassa, kuka tietää. En usko tämän hellittävän tämän vuoden aikana. Kumpa ihmiset vaan muistais ja jaksais pitää käsihygieeniasta ja turvaväleistä ym. huolta jatkossakin, eikä turruttais uskomaan ettei se nyt enää tule/tartu!
    Harmi sinulle, kun eläkkeellekin just pääsit, mutta kyllä tämä tästä. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Mulla on vaan yksi ystävä, jonka kanssa ollaan videopuheluita pidetty. Joillakin ei ole edes älypuhelinta, mutta soiteltu ollaan. Ei ole kahvitteluja tms ollut. Jotenkin se vaikuttaa vähän hauskalta, mutta myös epätoivoiseltakin.

      Niin minäkin luulen, että tämä epidemia jatkuu, jos ei ihmeitä tapahdu. Näkee kohta lisääntyykö tartunnat taas. Onneksi monet jotka liikkuu enemmän väkijoukoissa(ja kapakoissa), eivät tule yleensä aamu kahdeksalta kauppoihin :)

      Poista
  6. Minua ei ole niin kovasti haitannut, vaikka ei ole joka paikkaan päässytkään, näin introverttinä se on oikeastaan helpotus ollut, että on saanut olla kotona, kaupassa ja lenkillä on toki käyty, ja mies on muutenkin enemmän ollut liikkeellä. Kirjaston kirjat kun loppui, niin olen alkanut lukea uudestaan oman kirjahyllyn sisältöä, nekin tuntuvat ihan "uusilta" kun ei ole pitkään aikaan lukenut :) Toivotaan tosiaan, etteivät ihmiset heittäydy holtittomaksi ettei tartunnat lisänny uudestaan..se pelko on vähän takataskussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vähän eri juttu ollakkin, kun on puoliso. Sulla vielä lisäksi eläimet. On touhua monenlaista. Mullekin oli kyllä helpotus kun ei enää töihin tarvinnyt lähteä.
      Täällä on tuota holtittomuutta kyllä jo nyt ilmennyt. Varmaan toista viikkoa, kun alkoivat liikkua ja kokoontua enemmän ja näkyy ja kuuluu "iloliemikin" maistuvan. Mutta onneksi on kotona rauhallista, yleensä :)

      Poista
  7. Voi harmi, että noin koettelee. Minun erakkoelämäni on aika samanlaista kuin ennen. Ei ole hermostuttanut sen kummemmin. Yritän itse tehdä parhaani eli pitää turvavälit, pestä käsiä. Muutahan en voi tehdä, joten jätän kohtalon huomaan. Nyt kyllä otan naamarit käyttöön julkisissa. Sen verran paljon on liikenne lisääntynyt. Muista, että me selvitään tästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, selvitään. Naamalle ottasin maskin minäkin jos bussilla joutusin menemään. Joillakin on kaupassakin. Käyn niin aamuisin kaupassa, että siellä ei ole lähekkäin ketään ollut.

      Täällä on ollut ennen niin paljon kaikenlaista tapahtumaa yms, joten olen käynyt melkein joka päivä jossain. Nyt kaikki loppuivat. Vapaaehtoistyö tai palkkatyökin vei jonkun päivän viikossa.
      Joten nyt on vain ollut ikkunasta katselua suurin osa päivää. Paitsi jos lenkillä käy 1-2 h /päivä.

      Poista