sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Lyhyt matka Itä-Suomeen

 Ohhoh, viikko meni taas ja jo yhdessäkin viikossa alkaa olla vaikeampaa aloittaa tätä postailua.  Tein lyhyen reissun entiselle kotiseudulle taas, niinpä tässä nyt tulee kuvia Joensuusta.

Kosiosudelle ei ole penkille vielä heiliä tullut, vaan se kököttää siellä toisella penkillä


Antin ahvenen taustalla Taitokortteli

Samoja paikkoja kuljeskelin kuin kesällä, nyt oli vaan enemmän ruskaa siellä. 

 

 

Hyvin rauhallista oli. Aamulla läksin ajoissa bussilla hautausmaalle viemään vanhempien haudoille kukkia, niin eipä kaupungilla ollut juuri ketään silloin.


Yhtenä päivänä oli hieno auringonpaiste, eikä ollut päivälläkään paljoa liikeellä ketään. Ihmettelin tavaratalossakin kun oli ihmeen tyhjää asiakkaista.


Torin esiintymislava

Joensuun kävelykatu etelään päin

Joensuun kävelykatu pohjoiseen päin

Kävin syömässä kahdesti ravintoloissa, niin siellä kyllä oli väkeä, joten on siellä ihmisiä, vaikka ei heitä näy kaduilla.

Kävin taidenäyttelyssä Taidekeskus Ahjossa, joka sijaitsee Taidemuseo Onnin pihassa. Oli näyttely LähiTapiolan kokoelmista eri taiteilijoiden teoksista. Tässä mulle ehkä "läheisimmät" teokset.


Tämä Edelfeltin Nainen parvekkeella "pisti " heti silmään, oli voimakas ja värikäs, vaikka kuvissa ei näykään värit kunnolla. Kuvaan tuli painovirhe, liian monta eetä

Tällä kertaa jäi muut museot käymättä, mutta kyllähän minä heinäkuussa siinä Onnissa kävin.

Keltaisia lehtiä, näkymä Ilosaareen

Pitää olla kuva Pielisjoestakin, koska se on siinä keskellä kaupunkia.

Kuten näkyy, siellä on paljonkin jo  lehdet pudonneet puista.

Tapasin siellä muutaman ystävän ja oli myös hieno tutustua yhteen näyttelyyn, jossa esiteltiin entisen  paikkakunnan pankin historiaa.  Sain selville jotain isoisän elämästä, mutta paljon jäi selvittämistäkin.

Junissa ei ollut tungosta, onneksi ketään ei istunut vieressä. Mutta etenkin poistulomatka oli yhtä tuskaa jaloissa, ei millään löytynyt niille hyvää pitopaikkaa. Piti välillä kävellä asemalla, kun juna seisoi.

Pienikin matka jotenkin katkaisee ja se on kuin vedenjakaja, joten taas pitää keksiä nyt kotiin tultua jotain uutta virikettä. (Pakko sanoa "kotiin" vaikka ei oikein vieläkään tunnu kodilta tämä asunto)

Pimeää on jo aamulla ja illalla

Muutamassa päivässä on täälläkin lehdet lentäneet pois puista jossain

jossain vielä näkyy keltaista
Sisällä ei pärjää enää ilman sähkövaloja  ja mun marraskuun kaktuksen nuput ovat kasvaneet. 
Enpä uskalla liikuttaa tuota kasvia, jotta nuput eivät putoaisi.





13 kommenttia:

  1. Minäkin olin Joensuussa viikonloppuna tyttäreni perheen luona. Kävin Mimosan kanssa syysmarkkinoilla satamassa ja lauantaina olin tyttäreni kanssa Areenalla Sonata Arctican keikalla. Paljon oli porukkaa siellä. Ihanaa, että pikkuhiljaa normaali elämä voittaa koronan jälkeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, niin minunkin piti oikeastaan tulla syysmarkkinoille, mutta muiden menojen takia kävin viikolla.

      Poista
  2. Olen kerran käynyt Joensuussa ja juurikin näin syksyllä. Kaunis kaupunki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, onhan siellä paljon kaunista. Aina se ensimmäinen lapsuuden kaupunki on jotenkin erikoisen "tunteinen", kun muistaa ehkä sen vanhan kaupungin ja miten se on sitten muuttunut.

      Poista
  3. Kiitos mukavasta Joensuun kierroksesta.
    Tästä se viikko taas alkaa👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jotenkin tuntuu että syksykin ja harmaus tästä alkaa...

      Poista
  4. Pääsit vähän tuulettumaan :)
    Ihan pari päivää sitten ajattelin tuota susipatsasta, kun kuljin oman kaupungin kävelykadulla. Sinnekin voisi viedä piristeeksi jotain jänniä patsaita. Hiljaista oli sielläkin.
    Tutunnäköisiä muotokuvia tauluissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kaupunkien kehittäjät koettaa keksiä aina jotain koristeita ihmisten iloksi, tuolla nuo viirit liehuu joka vuosi aina uudet. Mutta syksy hiljentää torin, olisi olleet isommat markkinat juuri viime vkl, mutta ehdin jo lähteä. Toisaalta eipä nyt kaipaa mitään tungoksia enää.

      Poista
  5. Kiva katella nuo kuvat joensuusta,niin kauniita, olisin halunut lähteä syksyllä sinne, mutta isäntä ei halunut lähteä, joten aikaisin keväällä kyllä mennään, tiesin että siellä on kaunis ruska, sydän on siellä, kun parhaimmat nuoruuden vuodet on siellä tullut asuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sitten pääsette toisena vuonna. Onhan se aina nostalgista käydä, aina monta tuttua jää näkemättä ja paikkoja käymättä. Paikat muuttuu ja sukulaiset lähtee. Sain tietää että jo yli 90 vuotias tätini oli siunattu juuri ennen kuin menin ja serkut olivat jo menneet kotiinsa takaisin. Ei nähty. siellä on vielä poikani ja muutama ystävä, joita nyt näin onneksi.

      Poista
  6. Mieheni äiti täyttää keväällä 92v.ja minun tätini 90v. ja yksi miehen täti 97v. luultavasti näemme keväällä heidät siellä karjalassa, sillä vielä ovat suht hyvässä kunnossa, käyvät omin avuin kaupassa ja laittavat itse ruokaa,ja muisti on kuin nuorena ennen.Mistä johtunee että jotkut elää noinkin iäkkääksi, tuskin itse elän noin iäkkääksi, ehkä en haluaisikaan, jos on vielä vuoteen oma ja toisten hoidettavana,
    mutta ei se voi ollaa muuta kuin armoa että saavuttaa korkean iän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti näette sitten seuraavalla käynnillä heidän kanssaan!

      Niin siinä on tutkimista, ja onhan heitä tutkittukin, että mistä tulee pitkäikäikäisyys. Hyvät geenit, hyvä ruokavalio tms. Mun vanhemmat ei olleet erityisen pitkäikäisiä, isä 75 v äiti oli 79 v. Mutta tätejä oli kummankin puolella yli 90 vuotiaita. Tämä viimeinen täti eli kyllä hyvin virkeää elämää pitkälti yli 90 vuotiaaksi, vaikka oli monenlaista sairautta jo nuorempana.

      Poista
  7. Tekisi mieli matkalle, mutta pitää sääliä Koirapoikaa ja pysytellä vain lyhyissä reissuissa.

    VastaaPoista