Ohhoh, viikko meni taas ja jo yhdessäkin viikossa alkaa olla vaikeampaa aloittaa tätä postailua. Tein lyhyen reissun entiselle kotiseudulle taas, niinpä tässä nyt tulee kuvia Joensuusta.
 |
| Kosiosudelle ei ole penkille vielä heiliä tullut, vaan se kököttää siellä toisella penkillä |
 |
| Antin ahvenen taustalla Taitokortteli |
Samoja paikkoja kuljeskelin kuin kesällä, nyt oli vaan enemmän ruskaa siellä.
Hyvin rauhallista oli. Aamulla läksin ajoissa bussilla hautausmaalle viemään vanhempien haudoille kukkia, niin eipä kaupungilla ollut juuri ketään silloin.
Yhtenä päivänä oli hieno auringonpaiste, eikä ollut päivälläkään paljoa liikeellä ketään. Ihmettelin tavaratalossakin kun oli ihmeen tyhjää asiakkaista.
 |
| Torin esiintymislava |
 |
| Joensuun kävelykatu etelään päin |
 |
| Joensuun kävelykatu pohjoiseen päin |
Kävin syömässä kahdesti ravintoloissa, niin siellä kyllä oli väkeä, joten on siellä ihmisiä, vaikka ei heitä näy kaduilla.
Kävin taidenäyttelyssä Taidekeskus Ahjossa, joka sijaitsee Taidemuseo Onnin pihassa. Oli näyttely LähiTapiolan kokoelmista eri taiteilijoiden teoksista. Tässä mulle ehkä "läheisimmät" teokset.
Tämä Edelfeltin Nainen parvekkeella "pisti " heti silmään, oli voimakas ja värikäs, vaikka kuvissa ei näykään värit kunnolla. Kuvaan tuli painovirhe, liian monta eetä
Tällä kertaa jäi muut museot käymättä, mutta kyllähän minä heinäkuussa siinä Onnissa kävin.
 |
| Keltaisia lehtiä, näkymä Ilosaareen |
Kuten näkyy, siellä on paljonkin jo lehdet pudonneet puista.
Tapasin siellä muutaman ystävän ja oli myös hieno tutustua yhteen näyttelyyn, jossa esiteltiin entisen paikkakunnan pankin historiaa. Sain selville jotain isoisän elämästä, mutta paljon jäi selvittämistäkin.
Junissa ei ollut tungosta, onneksi ketään ei istunut vieressä. Mutta etenkin poistulomatka oli yhtä tuskaa jaloissa, ei millään löytynyt niille hyvää pitopaikkaa. Piti välillä kävellä asemalla, kun juna seisoi.
Pienikin matka jotenkin katkaisee ja se on kuin vedenjakaja, joten taas pitää keksiä nyt kotiin tultua jotain uutta virikettä. (Pakko sanoa "kotiin" vaikka ei oikein vieläkään tunnu kodilta tämä asunto)
Pimeää on jo aamulla ja illalla
Minäkin olin Joensuussa viikonloppuna tyttäreni perheen luona. Kävin Mimosan kanssa syysmarkkinoilla satamassa ja lauantaina olin tyttäreni kanssa Areenalla Sonata Arctican keikalla. Paljon oli porukkaa siellä. Ihanaa, että pikkuhiljaa normaali elämä voittaa koronan jälkeen
VastaaPoistaOo, niin minunkin piti oikeastaan tulla syysmarkkinoille, mutta muiden menojen takia kävin viikolla.
PoistaOlen kerran käynyt Joensuussa ja juurikin näin syksyllä. Kaunis kaupunki!
VastaaPoistaJes, onhan siellä paljon kaunista. Aina se ensimmäinen lapsuuden kaupunki on jotenkin erikoisen "tunteinen", kun muistaa ehkä sen vanhan kaupungin ja miten se on sitten muuttunut.
PoistaKiitos mukavasta Joensuun kierroksesta.
VastaaPoistaTästä se viikko taas alkaa👍🏻
Kiitos, jotenkin tuntuu että syksykin ja harmaus tästä alkaa...
PoistaPääsit vähän tuulettumaan :)
VastaaPoistaIhan pari päivää sitten ajattelin tuota susipatsasta, kun kuljin oman kaupungin kävelykadulla. Sinnekin voisi viedä piristeeksi jotain jänniä patsaita. Hiljaista oli sielläkin.
Tutunnäköisiä muotokuvia tauluissa.
Kyllähän kaupunkien kehittäjät koettaa keksiä aina jotain koristeita ihmisten iloksi, tuolla nuo viirit liehuu joka vuosi aina uudet. Mutta syksy hiljentää torin, olisi olleet isommat markkinat juuri viime vkl, mutta ehdin jo lähteä. Toisaalta eipä nyt kaipaa mitään tungoksia enää.
PoistaKiva katella nuo kuvat joensuusta,niin kauniita, olisin halunut lähteä syksyllä sinne, mutta isäntä ei halunut lähteä, joten aikaisin keväällä kyllä mennään, tiesin että siellä on kaunis ruska, sydän on siellä, kun parhaimmat nuoruuden vuodet on siellä tullut asuttua.
VastaaPoistaNo, sitten pääsette toisena vuonna. Onhan se aina nostalgista käydä, aina monta tuttua jää näkemättä ja paikkoja käymättä. Paikat muuttuu ja sukulaiset lähtee. Sain tietää että jo yli 90 vuotias tätini oli siunattu juuri ennen kuin menin ja serkut olivat jo menneet kotiinsa takaisin. Ei nähty. siellä on vielä poikani ja muutama ystävä, joita nyt näin onneksi.
PoistaMieheni äiti täyttää keväällä 92v.ja minun tätini 90v. ja yksi miehen täti 97v. luultavasti näemme keväällä heidät siellä karjalassa, sillä vielä ovat suht hyvässä kunnossa, käyvät omin avuin kaupassa ja laittavat itse ruokaa,ja muisti on kuin nuorena ennen.Mistä johtunee että jotkut elää noinkin iäkkääksi, tuskin itse elän noin iäkkääksi, ehkä en haluaisikaan, jos on vielä vuoteen oma ja toisten hoidettavana,
VastaaPoistamutta ei se voi ollaa muuta kuin armoa että saavuttaa korkean iän.
Toivottavasti näette sitten seuraavalla käynnillä heidän kanssaan!
PoistaNiin siinä on tutkimista, ja onhan heitä tutkittukin, että mistä tulee pitkäikäikäisyys. Hyvät geenit, hyvä ruokavalio tms. Mun vanhemmat ei olleet erityisen pitkäikäisiä, isä 75 v äiti oli 79 v. Mutta tätejä oli kummankin puolella yli 90 vuotiaita. Tämä viimeinen täti eli kyllä hyvin virkeää elämää pitkälti yli 90 vuotiaaksi, vaikka oli monenlaista sairautta jo nuorempana.
Tekisi mieli matkalle, mutta pitää sääliä Koirapoikaa ja pysytellä vain lyhyissä reissuissa.
VastaaPoista