Tammikuun viimeinen päivä

 Lisää lunta ja loput tammikuun jorinoita. Tämä on ollut aika harmaa ja aina sellainen ikävänpuoleinen kuukausi. 

Tänään oli kyllä hieno ilma, oli jopa tämä katukin aurattu ihan sileäksi. Raapivat monella koneella ne urat pois, jes. Mutta lunta kyllä on vielä katujen reunoissa, kun autoja on parkissa reunoilla. Mutta niitäkin ovat ahkerasti käyneet siivoamassa. Joka paikasta ei oltu ehditty vielä aamupäivällä tasottelemaan vaan oli sohjoisia autoteitä kun kävin kaupassa. Mua ei haittaa ne kun ei ole autoa.

Menee monta päivää näissä lumitöissa työntekijöillä.

Hämeenpuisto

Ilahdutti kyllä päivällä ollut auringonpaiste. 

Tammikuu on mennyt. Mullahan oli poika täällä vieraana alkukuun. Joten oli vähän erilaista, ei käyty missään, ei syömässä, eikä toisten poiken luonakaan. Muuten ilman koronaa oltaisi käyty syömässä jonkun kerran ja jossain muuallakin. Mutta nyt meni näin. Ruokaa piti laittaa kotona ja leipoa myös. Saunaakin lämmitettiin. Poika vaihtoi tähän läppäriin jonkun tyhjän "kortin" ja nyt toimii ihan hyvin. (koputtaa puuta)

Näkymä Näsinpuistosta Hämeenpuistoon

Aluevaalit oli "mukava" piristys tuossa puolessavälin kuukautta. Vaikka ne olivat tavallista vähemmän julkisuudessa, ei mainoksia, ei toritapaamisia, ei mitään "lahjuksia". Olisi parempaa tiedotusta tarvinnut, niin ehkä olisi äänestysaktiivisuus lisääntynyt. 

Näsinpuisto

Koronahan se on tätäkin kuukautta varjostanut. Pelottavat uutiset ovat vyöryneet joka puolelta, kotimaiset ja ulkolaiset päättäjät pelottelee kuka enemmän ja kuka vähemmän.

Ihan Oikeasti TÄMÄ JO RIITTÄÄ. Ei jaksa enää!

Sen lisäksi on turvallisuustilanne huonontunut Euroopassakin, voi kun rauhoittuisi sekin. Järki voittaisi, eikä rikottaisi mitään eikä tuhottaisi ihmisiä.

Näkymä Näsijärvelle

Liikuntaa tässä tammikuussa on tullut kännykän mittarilla;

96,57 km

170018 askelta

29 tuntia

Kävelyä, fillari on ollut ihan rauhassa lumihangessa 

Aika paljon on vähentynyt viime vuodesta, jolloin oli 126 ½ km,  kävelyä silloinkin.

No tässähän on ollut jalkakipuja  ja on vanhennuttu ja väsytty.

 

Pitää vielä sanoa, että minullahan on kaikki ihan hyvin, ei ole pakko mihinkään lähteä, on eläke, on ihan hyvä asunto, lämpöä ja vettä tulee hanasta ja menee viemäristä ja kaupat lähellä. Pitää vaan olla kiitollinen olosuhteista, vaikka aina tulee yhtä ja toista valitettua.

Yleensä on yölläkin hiljaista, vaikka en aina nukukaan öisin.

 

Lukemisen makuun olen taas päässyt. Nyt on kaksi kirjaa kesken, toista luen päivällä Seppo Jokisen dekkari; Siipirikkoiset ja Mila Teräksen romaani Helene Schjerfbeckistä, Jäljet. 

Tässäpä tämänkertaiset jutut. Valosuus lisääntyy ja toivottavasti kevät tuo parempaa tullessaan.

Moimoi taas!