Valoisan päivän jälkeen..lumisade

Kiitokset kaikille kommentoijille edelliseen postaukseen!

 On tänään harmaata ja väsynyttä, kun taas valvotti ja lueskelin kirjaakin aamupuoleen yötä asti. Tänään onkin sateinen päivä ollut, lunta tuiskuttaa. 

Aamulla kävin kävelyllä. Vähän taas ihmetyttää kun ei vaan tule mittariin askelia, vaikka kuinka koettas kävellä tuolla peilikirkkailla teillä. Tosin on soraa hyvin jossain kohdassa, ja jossain vähemmän ripoteltu. Tai sitten ei yhtään, kaikeksi onneksi ostin syksyllä nastakengät, ilman niitä ei voisi kävellä meikeläisen huonolla tasapainolla yhtään. Ihmettelen kun jotkut juoksee siellä, joillakin ei oo nastalenkkareitakaan. 

Eilisiä kuvia, silloin oli huikean hieno ilma. Alkoi jo tuntua että aurinko paistaa vähän jo sisällekin. Mutta vain vähän. Jo klo 12 maissa se painui vastapäisen kerrostalon taakse.

Otin kyllä tänäänkin kuvia, mutta kännykkä alkaa herjata, että se alkaa olla täynnä. En ymmärrä miten voi olla täynnä kun koko ajan koetan poistaa sieltä kaikkea, kuvia ainakin siirrän pois. Pitäis varmaan joku muistikortti ostaa.

Oli niin ihanaa eilen nähdä vaihteeksi sinistä taivasta. Melkein keväältä tuntui.

Tänään vähän vähemmän.

Sunnuntaina jo siirtelin kukkahyllyn ikkunan eteen siltä varalta, että jos olisi valoisampi paikka ja voisi kukatkin paremmin voida. Eilen kastelin ne ja otinhan minä kuviakin, ja mietin mille pitäs vaihtaa multia ja muutamalle laitoin lannoitepuikkoja, joille en vaihda multia.

Sunnuntaina kuvasin monta Suomen lippua päiväkävelyllä, kun piti odottaa vaalien tuloksia. Olikin jännittävä ilta sitten, meni valvoessa ihan pitkään. Äänestin ihan väärää ihmistä, joka ei päässyt edes lehteen, eli en tiedä miten paljon sai ääniä, mutta ihan sama. Kun ei ollut ketään tuttua, niin äänestin vaan jotain henkilöä. 

Mun pitäisi tormistautua jo tästä lamasta. Minun Pitäisi olla toimeenpaneva voima, mutta ei jaksais. Pitäisi löytää se maaseutupaikka, jossa voisi olla ja kasvattaa kasveja. Mutta miten vaikeeta on. Ennen mies oli sellainen toimeenpaneva, joten mun ei tarvinnut. Kai sitä sitten oppi ottamaan kaiken vastaan. Nyt tarviisi taas jonkun vähän potkimaan. Vai johtuuko se siitä että kevääseen voi olla vielä aikaa, tai sitten tästä muusta kahden vuoden lamaannuksesta. Hyvänen aika kaksi vuotta sitten kävin yksin Helsingissä päiväseltään Ateneumissa. Se tuntuu kaukaiselta ajalta. 

Ostin minä muutaman siemenpussin, joita voi kasvattaa tässäkin, muuttipa sitten tai ei. Viime keväänä en ostanut yhtään, enkä kasvattanutkaan. Vähänpä kadehdin tuolla blogeissa ja Youtubessa olevia kasvatussuunnitelmia, huh. Jos maata löytää niin ehkäpä hurahdan itekkin...