Tässä on nyt ollut kaikenlaista touhua, valvottanut on öisin. Eikä viime yönäkään kovin pitkiä unia tullut, vaikka en valvonut kuin klo 24 asti, kun katselin Suomen esityksen ja kyllä...vieläkin nousee kylmikset kun sitä kuulee. Vaikka on kyllä helpotuskin kun ei voittanut. Täällä lehdistö oli siitä LIIAN varma etukäteen.
 |
| Ihanaakin ihanampi Ruusumanteli kukkii |
Hatanpään Arboretumissa
Toinen asia mikä valvottaa on tavaroiden hävittäminen. Se ajatus taas voimistui, kun hissi oli jäänyt kerrosten väliin viime torstaina ja ihminen sisällä. Ei meiltä vaan naapurista. Paniikissa on pitkä aika tuntikin odottaa hissinkorjaajaa. Eipä ole intoa hissillä kuljeskella.
Asuntoa on saatava tyhjemmäksi, joten muuttaminen helpottuu kun vaan löytää sopivan asunnon.
Tänään on toivomus lähettää sohva toiseen kotiin, sniif.
 |
| Makeakirsikka Prunus Avium |
Sitten kaikkea muutakin on taas päässyt kerääntymään asuntoon, kuten vanhoja kirjoja, joista olen aikonut tehdä junkkiksia, monenlaista kaunista kuvalehteä, joista voisi ottaa kuvia. Ei voi kaikkea säilöä. Ne voi onneksi laittaa poltettaviin roskiin ja paperinkeräykseen.
 |
| Kirjopikarililja |
Tänäänkin on Liputuspäivä ja suomenliput liehuu lipputangoissa, sodissa kaatuneitten muistopäivää vietetään.
Muistan äitini kertomuksia pikkuveljestään, joka oli perheensä ainoa poika, joten hän olisi perinyt perheen maatilan. Jos hän ei olisi kuollut heti, jouduttuaan 21 vuotiaana sotaan. Tätini kertoi, että äitini oli kirjoittanut sydämeen käyvän muistokirjoituksen silloin ilmestyneeseen lehteen. Kirjoitus on tallessa ja kuvakin enosta, mutta en tietysti juuri tänään sitä löydä, vaikka muutama päivä sitten katselin kuvaakin.
Näissä monenlaisissa luopumisen mietteissä, Hyvää Sunnuntaita ja ensiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti