perjantai 18. tammikuuta 2019

Lunta ja aurinkoa tänään

Näytti tulevan niin hieno aurinkoinen päivä, että oli lähdettävä taas kävelylle aamupäivällä. Kävin siinä sitten kirjastossa lukemassa sanomalehdet, paikallisen ja entisen kotiseuden lehden "luen" yleensä. Niin luen mikä kiinnostaa ja pääosin otsikot vain.
Olihan tuo vähän pakkanen, kotiintultua katsoin, että -15 ois ollut. Kieltämättä kyllä sormia paleli, kun paljain käsin kuvailin mm. seuraavia kuvia.




Eteläpuistoon Pyhäjärven rantamaisemiinhan se mun tie vei taas.

 Mun kamera hyytyi tässä kohtaa lopullisesti, kun en muistanut ladata tai pakkanenko lie tehnyt.
Kännykkäkin sitten hyytyi sekin muutaman kuvan jälkeen

Ratinan suvantoa
Vaikka ei kuvista näkyisi, niin oli aivan hurjan kaunista, järvellä leijui sumu.

Virtaavasta vedestä on kohonnut sumu, aivan mahtavia kuvia olisi saanut jos olisi hyvä kamera.

Kuljin Aleksanterin kirkon viereisessä puistossa

 Aleksanterin kirkko 
Rakennettu v.1880-81
Nimensä se on saanut tsaari Aleksanteri II   silloisen 25-vuotis hallintokauden kunniaksi.

Tämä on mulle merkittävä kirkko, koska asuin v.2016 tässä lähellä ja mieheni kuulutettiin täällä ajasta ikuisuuteen


Tämä Pyynikin kirkkopuisto on myös merkittävä paikka minulle. Katselin siihen aikaan ikkunasta puiston muuttumista keväästä, kesään ja syksyiseksi, kun jäin sitten yksin mieheni kuoltua.


 Talvella tämäkään ei näytä kuin lumiselta vanhalta hautausmaalta, 
kesällä tämä on hoidettu puistoalue. 

Tähän on perustettu Tampereen ensimmäinen hautausmaa v.1784 ja hautausmaan käyttö on päättynyt 1880-luvulla.
Kun asuin v 2016 tässä lähellä, kävin esittelytilaisuudessa, jossa opas kertoi tämän paikan historiasta mielenkiintoisia asioita. Esitteli merkkihenkilöitä, jotka oli tänne haudattu. Tähän on myös kaivettu aikoinaan joukkohautoja, joihin on esim. köyhiä haudattu vieriviereen, eikä niitä paikkoja ole merkitty enää. Eli saatamme sananmukaisesti kävellä hautojen päällä, vaikka nykyisen puiston poikki vie aurattuja ja hoidettuja kävelyteitä.
Hautamuistomerkitkin ovat vanhuuttaan rapistuneet, joskus näkee kun niitä on kaatunut. Puiset muistomerkit ovat tietysti hävinneet jo aikoja sitten.
Muistomerkit ovat usein ruotsin-, englannin- tai saksankielisiä, työmiehiä on ollut useista maista silloin tehtailla.
Monella haudalla näkee perheiden karuja kohtaloita nälkävuosina 1866-1868, jolloin on saattanut kuolla perheestä useita henkilöitä.
Puistossa on paljon puita esim. kuusia, todella suuria lehtikuusia, koivuja, lehmuksia ja jalavia. 

Pyynikin kirkkopuistossa on myös tämä Wäinö Aaltosen Suru patsas

Surullisista sitten iloisempiin asioihin. 
Sain ostettua lopulta tulppanit :)

Ja viimeinen amarylliksen vana piti leikata, kun kasvoi niin pitkäksi. 4 kukkaa pitäisi tulla, saa nähä jaksaako kukkia maljakossa.
Mukavia  tammikuisia pakkaspäiviä sinne!
(Sellaisia lieviä pakkasia vain)



perjantai 11. tammikuuta 2019

Viikko mennä hurahti...

Hupsista jo viikko mennyt taas tästäkin tammikuusta, eli viikko 2 kohta mennyt!
Mulla oli listattu asioita mitä pitäisi hoitaa tässä vuoden alussa, sain aikaseksi 2 hoidella, ehkä vielä kolmannen tässä hutasen.
Voitteko uskoa että 14 minuuttia on päivä jatkunut maanantaista lähtien. Sen kyllä huomaa jo. Mulla vielä yhdet patterivalot syttymässä parvekkeella klo 15 maissa ja on vielä valoisaa!
Laitan tähän alkuun vielä kuvan amarylliksestä, alkaa olla lopuillaan, mutta uusi kukkavana tulossa.
Mun piti laittaa puikot tukikepeiksi, kun ei ollut muita keppeja :)

Sitten vakavampiin asioihin

Kiihtelysvaaran kirkko, joka oli rakennettu v.1770  paloi syyskuussa tuhopolton seurauksena täysin. 
Tästä on uutisoitu vähän väliä, ja nyt ensi sunnuntaina 13 pvä on kutsuttu seurakuntalaiset ideoimaan uutta kirkkoa sinne seurakuntatalolle. On hieno juttu kun vanha Kiihteysvaaran kirkonkylä saa uuden kirkon. Äitini oli siellä syntynyt ja itsekin asuin siellä jonkin aikaa 70-80-lukujen vaihteessa.

Tämä yhden kuvan  digikuvana löysin tuosta Kiihtelysvaaran kirkosta. Kävimme mieheni kanssa tuolla silloin, sisäkuvia saattaa olla paperikuvina jossain.
Kirkon pihalla oleva nälkään kuolleiden muistomerkki.

Tuo kiinnosti, kun isän isä oli syntynyt v. 1866 jolloin oli nälänhätä.

Kirkon pihalla olevalla sankarihautausmaalla on enoni hautakivi
Enostani kirjoitin itsenäisyyspäivänä 2017 täällä

Mitä sitä tuli tällä viikolla puuhailtua. Maanatainahan läksi minun jouluvieras (oma poika) ja sitten tietysti meni vähän siivotessa ja pyykinpesussa. 
Kirjastosta kävin virkkausohjekirjoja, kun tuli hinku virkata mandaloita, Hih. On vielä joutavia erilaisia lankoja jotka joutaa johonkin. Olen virkannut sitten mandalaa, saa nähä miten isoksi sen teen ja mitä minä sillä pyörylällä sitten teen. Kirjoja olen lukenut, mutta jostain syystä jumii lukeminen. Kun pitäisi lukea ensin Camilla Läckbergin Noita. En ymmärrä miten sen järkälemäisen kirjan lukeminen on sitten niin nihkeää. Olen kaikki hänen kirjoittamat kirjat lukenut ja pitänyt niistä, tämä jumii. Olen jo jatkanut sen lainausaikaakin.

Tänään oli hieno aurinkoinen ilma ja kävin kävelyllä. Kirkkoja täälläkin matkan varrella oli.

Finlaysonin kirkko, rakennettu v.1879 Finlaysonin tehtaan työntekijöiden hartaustilaksi ja nykyisin toimii Lasten katedraalina ja konserttejakin tuolla pidetään. Kävimme tuollakin miehen kanssa useita vuosia sitten ja tutustuttiin siellä von Nottbeckien historiaan. He olivat Finlaysonin tehtaan johtajina 1800-luvulla.
 
Peter von Nottbeck rakennutti myös tämän Näsinlinnan palatsimaisen huvilan v.1898 Näsinkalliolle.
Nyt täällä on Museo Milavida, jossa saa tutustua von Nottbeckien historiaan ja muihinkin näyttelyihin. Käytiin sielläkin miehen kanssa siloin kun se avattiin remontin jälkeen. 
Mun mies oli todella kiinnostunut tästäkin paikasta.
Siellä on myös Ravintola Milavida ja kahvila Cafe Milavida, jossa on varmasti mielenkiintoista käydä. 

Särkänniemi nukkuu talviunta tuolla alhaalla
Täällä on kyllä mukava lenkkeillä ja maisemat olivat hienot Näsijärvelle. (paitsi mun kuvat eivät ole niin hienoja)
Kuljin vielä yhden kirkon ohi, täällähän niitä riittää monia.
Tampereen Tuomiokirkko on hieno ulkoakin ja sisällä käynti on ollut mielessä usein. 
Kerran kävin siellä sisällä pari kesää sitten ja istuin siellä häikäistyneenä sen kauneudesta. 


Tänään minun isäni olisi täyttänyt 120 v.
Olen poltellut illalla  kynttilää nyt kun yksin olen, ettei tarvitse sitäkin säilytellä.

Mukavaa viikonloppua!
Hei vaan taas!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Viime vuoden vähäiset käsityöt

Hyvää Loppiaista teille kaikille!
Paljon kiitoksia kommenteista.

Tässä mietin mitä käsitöitä tein viime vuonna. Läppärini asennettiin uudelleen joulun maissa ja piti ihan etsiä mihin kaikki kuvat olikaan joutuneet.
Oli paljon muuta puuhaa, joten käsityöt jäivät vähiin viime vuonna. Suurin osa niistä mitä tein alkuvuonna menivät hyväntekeväisyyteen.
Oikeastaan vuoden käsityöt olivat lankajämien käyttämistä pääosin.

Loppuvuonna tein tuohon isoäidinneliöpeittoon rivin joka reunaan lisää, ja vielä aattelin tehdä yhden rivin tänäkin vuonna.
Lankajämiä on vieläkin ihan liikaa, koetan kuluttaa niitä vieläkin. Mutta mitä ihmettä niillä tekis. En jaksa näpertää mitään pientä, enkä tarvitse patalappujakaan.
Pitihän minun sortua loppuvuonna ostamaan pari kerää lisää lankaakin, nyt vielä nekin kulutettavina lisää. Sattuivat vielä niin rumia lankoja.
Olisi kiva hankkia jotain kauniita värejä, joita niin usein näkee teidän tekemissä sukissa ja muissa töissä. Koetan nyt neuloa noita isompia keriä pois. Mulle vaan tulee päänsärkyä neulomisesta, joten ei voi hyvin paljon ahkeroida :)

Hyvää viime joulun viimeistä päivää! Alkaa ne pitkät härkäviikot. Onneksi päivä pitenee hiljalleen. Olen nyt muutaman päivän seurannut, niin 3 minuuttia joka päivä valoisa aika pitenee, hienoa!


keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Vuosi vaihtui




Joulu meni ja vuodenvaihde äkkiä. Kuvasin tänään vielä joulukuvia ja vähätkin joulutavarat lähtee nyt pakettiin.  On vähän haikea fiilis, kun odotettu joulu meni niin äkkiä, mutta eteenpäin on mentävä.
Viime vuoden lopulla käytiin pojan kanssa katselemassa kaupungin yrittäjien ilotulitukset. Otin niistä kuvaa, mutta oli sellainen lumituisku, ettei ne oikein näkyneet.
Television (Yle 1) uudenvuoden vastaanotto ei sujunut niinkään hyvin, ihmettelin miten voi olla niin vaisu tunnelma siellä. Ei ole ikinä ollut noin huonoa uudenvuoden vaihdetta tvssä.  Yleensä niitä on tullut seurattua joka vuosi. Onneksi ei satu joka vuosi hirmumyrskyä vuodenvaihteeseen.


Alkaa nämä amarylliksen varret taipua kukkien painosta, eikä mulla ole yhtään tukikeppiäkään.

En tee nytkään uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita kyllä aion kirjoittaa nyt uuden vuoden kalenteriin, kuten viime vuonnakin.





 
Tähän Vallilan kuosiseen nyt kirjoittelen, siinä on alussa ja lopussa sivuja joihin tulevat tavoitteet tälle vuodelle ja muita juttuja, esim. mitä tarvitsen matkalle mukaan.
Viime vuonna kirjoittelin myös ylös mitä neuleita tms tein (vain 13 paria sukkia)

 
 Saa nähdä miten tämä A5 kokoinen kalenteri nyt mahtuu matkalle mukaan :)

 Muita tavoitteita voivat olla esim.  liikkuminen aktiivisemmin ja terveellinen ruokailu. Enemmän kasviksia, hedelmiä ja  marjoja joka päivä. Nyt kun kohta ovat suklaat ja muut kahvileivät hävinneet, pitää pyrkiä olemaan kaupassa menemättä pullapuolelle :)
Töiden hakemiseen on nyt paneuduttava myös, ihan eri asia sitten pääseekö mihinkään hommiin enää tässä iässä. Ainakin aion selvitellä vapaaehtoistyö-mahdollisuuksia.

Nyt kun on lähellä monenlaista teatteria ja elokuvia on hyvä tilaisuus käydä aina välillä jossain esityksissä.
Tammikuuksi sainkin jo hankittua edullisen lipun Anna Kareninan esitykseen. 
Elokuvista on nähtävä ainakin elokuva Juicesta. 
Eipä näitä kaikkia tavoitteita voi paljastaakaan tässä :)

Myrskyisästihän tämä vuosi alkoi. Sisällä ei huomannut, mutta kun ulos lähti niin huomasi, että kaduilla tuuli niin että meinas lähteä isokin mummo tuulen mukaan, kun puhalsi. 

Kynttilöitä on tullut poltettua todella vähän tänä jouluna. Tästäkin riittää vielä lopputalveksi.
Kiitoksia kaikille kommenteista ja hyvää, rauhallista vuoden jatkoa!