Kesää ja valoa ikävä

Tuli kesää niin kamala ikävä, joten vaihdoin joulutonttukuvan pois tuosta ylhäältä.

 Kun tyhjensin kamerasta pois alkuvuoden kuvia, jotta mahtuu ilotulituskuvat, niin samalla tuli tietysti vilkuiltua niitä kesäkuviakin. 

Vaahterankukat iski sieluun, olen aina tykännyt näistä kesäntuojista.

Katselin myös netistä ohjeita, miten saisi pelargonit vietyä pari kuukautta eteenpäin, jotta päivät valostuisivat. Niinpä tulin siihen tulokseen, että jonkinlainen kasvilamppu olisi hankittava. 

Ovat menneet aika huonon näköisiksi mun pelargonit. Vaikka ei ne niin arvokkaita olekaan, ihan yksivuotisia torilta ostettuja. Yksi vain pitäisi olla vanhaa lajiketta, se näyttää vielä enemmän vihreältä, kuin muut.

Tuli mieleen myös, että enpä taida lähteä enää kevään messuille, koska viime keväänä ei siellä ollut sitä mitä hain. Mutta sen näkee sitten huhtikuussa.

Tammikuu näyttää pitkältä, lähes viisi viikkoa. Siitä kun pääsisi ohi jotenkin, vaikka nukkumalla talviunta. Mutta toisaalta tämä viikkohan on siitä jo ensimmäinen ja huomenna on tiistai. 

Toivottavasti alkaisi valostua tämä synkkä harmaus, mitä tänäänkin oli,  tulisi aurinkoa ja lumen valkeutta.

Nämä mietteet voi johtua siitäkin kun tänään jäi ulkoilu vähiin, mun piti odottaa kotona yhtä kävijää, eikä tämä tullutkaan. Eikä sitten illalla tullut lähdettyä mihinkään. 

Huomenna on sitten uusi päivä.

Uudenvuodenpäivän jälkeen voi jo hyvin raivata joulutavarat pois. Ainakin rutikuivan sypressin. Se kököttää vielä tuossa.

Tänä päivänä ainoa piristävä pinnistelijä on tämä amaryllis, joka aukeaa joka päivä lisää.

Hyvää tämän vuoden viimeistä päivää!