perjantai 4. huhtikuuta 2025

Huhtikuussa

 Huhtikuu alkoi ja on ollut kauniita ja aurikoisia päiviä. Tuossa puistossa kun kävelee niin pitää pitää silmät auki, kun tulee vastaa uusia kukkia vähän väliä. Minähän en ole tässä puistossa aikaisemmin kulkenut näin keväällä aikaisin, joten en ole varma mistä milloinkin tulee uusia kukkia vastaan.

tänään huomasin nämä talventähdet

 

sinivuokkoja alkaa kukkia tässä läheisessä metsässä

 

Näitä kevätkelloja löytyi nurmikolta jo muutama päivä sitten

Valon lisäännyttyä on taas marraskuun kaktukseenkin tullut muutama uusi kukka


 Näyttäisi jossain muissakin kaktuksissa olevan jotain kukkanupun tapaista. Ennen ne eivät ole täällä kukkineetkaan, eikä ole varmaa nytkään. Mulla on joku kumma taipumus aina koettaa niitä kaktuksia kasvattaa, vaikka eivat kukikaan.

sattui yhtä harmaita ja sinisävyisiä kirjoja nyt mukaan

 Tänään piti viedä entiset kirjat kirjastoon kun sain ne luettua. Nämä kolme lainasin tilalle. Voi olla että olen tuon Jenni Kokanderin ensimmäisen kirjan joskus lukenut, mutta tutkin sitä tarkemmin. 
Ensin on luettava tuo Camilla Läckbergin kirja kuitenkin.
 
Kyllä muuttui jo ilma kylmemmäksi, oikein viiltävä jäätävä tuuli oli kun läksin pyörällä ajelemaan. Olisi nyt vkl menoja, kun pitäisi käydä katselemassa torillakin jos olisi vaaliehdokkaita näytillä ja muutakin menoa olisi. Toivoisin ettei paljoa sataisi, ainakaan lunta. 

Moi moi taas!

maanantai 31. maaliskuuta 2025

Kerta vielä

 maaliskuusta.

Eilen aurinkoisena päivänä näin eka kerran kimalaisen. Siellä se piilottelee kuvassa vaikka oli isokokoinen, mutta livahti kukan sisään.


 

Leskenlehden kukat myös eiliseltä
 
Pieni katsaus maaliskuuhun
Jostain syystä olen nyt nukkunut paremmin tässä kuussa. 
Kävellyt olen joka päivä, yhteensä noin 185 000 askelta, noin tunnin päivässä liikuntaa, vähän ylikin. Osa siitä pyöräilyä ja siitä ei tää mun kännykkä mittaa kilometrejä, enkä ole lisäillyt niitä itse,
 km:jä oli 113 km mitattu. Se ei ole paljon ollenkaan, mutta olen vain itseäni ulkoiluttanut.
12 kpl kirjojakin olen lukenut, seuraavakin on aloitettu huhtikuulle. Ihan hyvä lukuintokin on ollut, minusta paras kirja oli Pieni bistro Bretagnessa, Nina George kirjoittaja. 
 
Paino oli ihan vähän laskenut, enkä sitä ole miettinyt yhtään, pääasia ettei laske tai nouse paljoa.
Aika tasaista on ollut, kahdessa taidenäyttelyssä kävin. 
Aika yksitoikkoista, mutta YouTubea olen katsellut ahkerasti 😃  Pyöräily on ollut nyt ihan riemastuttavaa näin aluksi. Ei ole kuuma eikä kylmä ja tänään satoikin, niin ei katupölyä ollut.
Aamupäivällä oli sumuinen ilma ja pelkäsin että alkaa sataa kun pyörällä menin kauppaan, onneksi ei satanut vaan aurinko ilmaantui poistullessa. En tiennyt että Taas alkaa leipomoiden lakko, mutta oli vielä leipiä reilusti kaupassa.

 

Äsken kävin vielä kävelyllä, niin olipa Pyhäjärvessä tosi heikon näköiset jäät. Hienosti oli kävelypaikatkin jo kuivuneet, ettei rapakossa tarvinnut kävellä. 

Kuulin ekaa kertaa mustarastaan laulua ja peipposen...ja näin punatulkun, vaikka eihän se ole mikään muuttolintu, mutta kaunis. 

Oikein hienoa Huhtikuun alkua kaikille!

perjantai 28. maaliskuuta 2025

Vähissä on jo maaliskuu

 On ollut aurinkoisia päivän tällä viikolla


 Krookukset alkoivat kukkia puistossa

Samoin nämä lumikellot

Kulkiessani piti kuvat myös pilviä ja tämäkin maisema kohta voi muuttua, kun tuo tehdas on lakkautusuhan alla

sain kaikki entiset kirjat luettua, niin kävin uusia kirjastosta.

 On nyt ollut niiin hienoa pyörällä ajella, ihanpa riemukasta on ollut pyöräillä.  

Jäät ovat vielä sitkeästi Pyhäjärvessä

 Moi, Moi!

perjantai 21. maaliskuuta 2025

Taidetta on nähty

 

 Jotenkin taas tajusin että on taas perjantai... Tuntuu kuin maanantain saa menemään, niin heti onkin sitten perjantai, vaikka mitään en saa aikaiseksi, eikä ole mitään odotuksia millekään päivälle. Vain kävelyä yritän suorittaa ja tällä viikolla kävin katselemassa taidetta. Ja pyöräillyt olen myös, mikä on jokseenkin riemukasta ollut taas talven jälkeen.


 Pieniä surkeita ruttuisia rääpäleitä näin yhtenä päivänä puiston kukka-alueella. Silloin ei olleet lumikellotkaan kukassa kunnolla. Niin märkiä on olleet kävelytiet, ettei oikein huvita kenkiä kastellä, tietty vois mennä pyörälläkin...mut ei tuu askeleita sitten.

Keskiviikkona kävin katsomassa taidetta Kansalaistalo Laikun salissa. 

Tämäkin näyttely on vaan ensi sunnuntaihin asti eli 30.3.25 asti
Kynäjalava, Armas Raunio 1957 

Viime syksynä kun muutin tähän asuntoon, lähellä oli kynäjalavia, joita en ole ennen nähnyt tai tunnistanut. Sitten hupsuna keräsin niiden lehtiä, ja niitä on nyt kaikki kirjojen välit täynnä, kun hurahdin


Nimetön, Mario Curasi. Perusta asti tuotu tänne kainalossa, 
joku tässä taulussa puhutteli minuakin
Paljon muitakin hienoja töitä oli...
 
Laikun talon Studiossa oli  toisen taiteilijan töitä, nämä oli tehty kierrätys vanerista ja maalattu lyijykynällä, olivat monikerroksisia.

Eilen kävin Vapriikissa, koska jäi kaivertamaan Songlines7 Sisarta-näyttely, jonka kävin katsomassa jo marraskuussa, mutta se tarvisi vielä tarkempaa perehtymistä. 

Tämäkin on vielä nähtävissä 30.3. 2025 asti
 
Seitsemän Sisarta kulkivat Australian läpi lännestä itään



Tällaisessa maastossa he ovat voineet asua

Heidän maalauksensa näistä Laululinjoista eli matkoista ovat värikkäitä, kuva on kyllä huono. Mutta poislähdettyä tuolta näyttelystä silmissä näkyi pitkään punaisia palloja :D



 
Nämä henkilöt jotka olivat täälläkin olleet järjestämässä tätä näyttelyä, esittelivät videoilla omalla kielellään näitä asioita. Täällä olisi pitänyt olla vielä pitemmän ajan, koska ei vaan kaikkea pysty heti ymmärtämään.

Nyiru oli "noita" joka jahtasi näitä sisaria, ja muttui välillä itse hedelmäksi, tomaatiksi tai käärmeeksi, jotta sisaret olisivat syöneet hänet.  

 Katselin nyt sen esityksen, joka näkyi pyöreässä teatterissa ja katseltiin selällään ollen, kuin taivaalta. Ekalla kerralla se oli niin täynnä ettei mahtunut sinne. Mutta se oli tärkeä tämän tarinan kannalta, siinä esitettiin koko seitsemän sisaren tarinan historia. Eli tämä myyttinen matka ja sen pelotteet olivat varoitus naisille, että pitää varoa miestä Nyirua, joka jahtasi heitä. Nyiru muutti itsensä käärmeeksi ja naiset söivät sen ja olivat sairaita kolme päivää... 

sitten sisarukset muuttuivat tähdiksi ja lensivät taivaalle ja siellä he sitten loistavat tähtinä.

 Vielä on noin viikko aikaa käydä katsomassa tämäkin näyttely 30.3.2025 (maantaisin kiinni) asti. Vieläköhän pitäisi käydä kolmannen kerran....

Kuvia on paljon enemmän, mutta tämä on vain pintaraapaisu tästä suuresta näyttelystä, tämä on erikoisin täällä nähty näyttely ja on paljon näkemistä. Kuulemma seuraavaksi tämä menee Pariisiin esille.

Jos tässä on taas jotain outoa,niin voi...Taas jumitti tämän julkaisu!

torstai 13. maaliskuuta 2025

Kevät peruttu?

 Ehkä se lupaava kevät peruuntui taas, olisihan se ollutkin liian aikaista. Joten pakkasia tuli. Tässä ympäristössä ei kuitenkaan isompia lumimääriä ole näkynyt, vaikka yhtenä päivänä satoi isoja lumirättejä taivaalta.

11.3. tiistaina läksin kävelylle ja kas tuli yllätys vastaan (melkein), kun huomasin tämän pariskunnan kävelyreitin varrella. Ai kun tuntui hienolta. Ovat ennenkin tässä jorpakossa pesineet ehkä "nämä" joutsenet. Nyt siinä ei ole niin rauhallista enää, kun ihan vieressä rakennetaan ratikkaraiteita varten uutta siltaa. Koko ajan jyrisee kaivinkoneet yms.

Eilen avautui yksi ainoa kukka tähän marraskuun kaktukseen, ehkä saattaa jokunen nuppu olla tuolla, mutta ne ovat pieniä. Muut (kevät)kaktukset eivät osoita kukkimishalua ollenkaan, voi olla että saavat "kenkää", kun sille päälle satun joskus.

Eilen taas kävelin vaihteeksi kauppaan asti. Matkalla tuli nämä joutsenet, ehkä samat kuin edellisessä kuvassa, ei tiedä.

Muitakin ihmettelijöitä ja kuvaajia oli tässä kun kuljin. Menin kauppaan ja tulin takaisin, niin joutsenet olivat kääntyneet pois tuosta jään keskeltä ja uivat paljaassa vedessä. Joku henkilö tuntui olevan huolissaan, kun nuo ovat jäiden keskellä tuossa. Sitten kävelin edellisen paikan ohi, niin siellä olikin se lahti ihan jäässä kun -10 astetta oli yöllä. Ei siellä voinutkaan enää uiskennella.
Tänä aamuna näyttää tulleen yöllä taas lunta lisää maahan.  

Koko pitkän talven olen ollut tekemättä mitään askarteluja, nyt sitten innostuin Youtube-videosta, jonka muutama päivä sitten julkaisi Luise Heinzl- (Mixed media masterboards from trash). Niinpä sitten etsin roskapaperini, eihän minulla ole mitään diecut-jämiä, mutta sitten otin vastaavia pari vuotta sitten ostetusta joulukoriste vihkosta. (kuvista tein joulukortit silloin)

Tämmösen sain aikaseksi, värjäsin sitä ruskeaksi vielä lisää ja nyt se on painon alla, kun se vääntyi. Mutta jotain siitä sitten teen, tää on noin 25x25 cm kooltaan. Sitten aloin myös täyttää muutamia vanhojen junk journalien sivuja. Kun en nyt ala tehdä uuttakaan, eiköhän niihin entisiin saa jotain askarreltua, niin suurin tekemisen puute täyttyy :))

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää maaliskuun jatkoa. Moi moi!
 

torstai 6. maaliskuuta 2025

Ehkä Kevät alkoi

 Uusi kuukausi on jo aika pitkällä, vähän olen saanut mitään aikaiseksi. Toki pitää koettaa raahautua ulos joka päivä, vaikka kävelemään. Nyt on ollut hienoja lämpimiä päiviä, joten tiet ovat sulaneet jäästä, mutta vettä niillä on.  Ja jos tulee pakkasyö tai päivä, niin taas on kaikki jäässä. Luntahan täällä ei paljoa näe enää. 
En vielä luovu talvikengistä, koska nilkka kipuilee, niin hyvä on olla tukeva kenkä. Toki nää mun talvikengät on liukkaalla ihan luistimet. Polkupyörää en ole vielä ottanut käyttöön, kun on paljon hiekoitus soraa teillä, niin pelkään kumien puolesta.

Monstera Adansonii, aarnipeikonlehti
Valo on lisääntynyt, joten olen nostellut sälekaihtimia ja vähän käännellyt huonekalujakin, että kasvit saisivat valoa ja aurinkoa. Tuon nimisenä ostin tuon kasvin, en tiedä onko muutettu nimeä.  Mulla tuo kasvoi ennen ylöspäin, sammalkeppiä pitkin, mutta ennen muuttoa poistin sen kepin ja leikkelin kasvin veteen juurtumaan (niin se oli helpompi muuttaa), oli helposti juurtuva tämäkin.

Muutamia kasveja vaihtelin tällä viikolla uuteen multaan ja ruukkuun. En kylläkään näille kasveille nyt tehnyt mitään. Otin vain kuvia, koska ei juurikaan ole muuta kuvattavaa tähän aikaan

Roikkuva Pennimuori ja rönsylilja
Huomasin myös että marraskuunkaktuksessa on yksi kukkanuppu. Toivon että se aukeaisi. En ymmärrä itekään miksi en saa koskaan kevätkaktuksia kukkimaan, vaikka niille tekisi mitä. Ja aina kun näistä lehtikaktuksista tippuu lehdykkä tai leikkelen niitä youtube ohjeiden mukaan, niin koetan vaan itsepäisesti juurruttaa niitä. Hirveen hidasta on juurtumaan. Mutta joskus tulee se piste, että heivaan niitä roskiin, kun vaan olla jököttävät, eikä kuki uudelleen...

Sunnuntaina tein vehnäpullia, ilman sokeria ja laitoin hilloa ja kermavaahtoa väliin. Hillossa oli tarpeeksi sokeria. Sillä sai laskiaispullahimon tyydytettyä.

Eilen kävelyllä löysin ensimmäisen kukkanupun puistosta...Jee

Auringonpaistetta odottelen, että näitä alkaisi ilmestyä lisää.
Joka kevät olen kuvannut näitä lumikelloja tässä puistossa, mutta nyt se paikka jossa niitä kasvoi (seinänvierus) on täysin kaiveltu ja aidattu remontin takia. 

Mukavaa maaliskuun jatkoa!

perjantai 28. helmikuuta 2025

Helmikuu heilahti loppuun

 Käyn tään postauksen "kimppuun" ensin ja alan sitten katsoa teidän postauksia.
Helmikuu on mennyt, kuten yleensäkin jnkv nopeammin kuin muut kuukaudet, onhan se lyhyempikin. 
 
Tämänpäivän sää on taas yhtä harmaa kuin suurimpana osana päivistä, vaikka on ollut myös aivan ihania aurinkoisia päiviä jokunen. Aika petollisen näköinen jää nyt Pyhäjärvessä, eikä puistossa ole enää lunta.
Katselin myös viime vuotisesta päiväkirjasta/kalenterista vähän viime vuodesta. Varmaan yhtä tylsää oli silloinkin, ehkä väsynyttäkin, kun olin aloittanut vuosi sitten KSM66 -kuurin ja nyt se purkki alkaa olla loppu.
 

Taas alkaa olla häiriöitä tässä kirjoittelussa, saa nähä tuleeko tästä mitään...

On hienoa kuitenkin, kun kävelytiet ovat pääasiassa sulat, että laitoin jo nastakengät kaappiin, ihanaa. Kävelyllä olen käynyt, vaikka on paljon vähemmän nyt tässä kuussa tullut askelia, vain 160 000 tällä hetkellä, vielä vois kävellä vähän lisää.

 

Vaihdoin muutamalle viherkasville mullat, tässä olikin juuret jo kasvaneet liikaa, piti rikkoa ruukku.

Ei se mitään, mulla ei ole nyt paljon ruukkuja tallessa, ehkä laitoin niitä roskiin kun muutin viime vuonna.

Rönsylilja pääsi vähän isompaan ruukkuun
Neuloin yhdet sukat helmikuussa

Nämäkin oli niskakivun aikaan poissa silmistä, ei uskaltanut neuloakaan.

 

Tällä viikolla aloitin taas Museokortin käytön ja kävin täälläTaidemuseossa katsomassa Surrealismi/Jaettu uni- näyttelyn. Tässä kansainvälisessä näyttelyssä on yli 100 teosta esittelemässä tämän taidesuuntauksen monimuotoisuutta, maalauksia, grafiikkaa, veistoksia, valokuvia, elokuvia. alakerrassa Marco Brambillan videoinstallaatio; Heaven´s Gate (2022) Täytyy käydä katsomassa uudelleen.

"Surrealismi (ransk. surréalisme, 'ylitodellisuus') on taiteen ja kirjallisuuden suuntaus, jossa pyritään tuomaan esiin ihmisen tiedostamaton ja alitajuinen. Surrealismi syntyi 1920-luvun taitteessa, ja liikkeen perusteksti on runoilija André Bretonin Surrealismin manifesti vuodelta 1924."Wikipedia"

Muutama työ sieltä tähän

André Masson Extace etualalla

Tämä oli kyllä aika hauska, vanhassa silitysraudassa varmaan spu vaahtoa.
 

Nämä kaksi taulua oli kyllä ihan lempparit, yllä ja alla


Oli monenlaista, ehkä jonkun kirjahyllyn muistoesineet oli siellä lattialla :))
 

Piti kirjoittaa muistakin asioista tänne, mutta taas tämä jumitti. Onneksi sain kopioitua jo kirjoittamani talteen, ettei hävinneet kaikki. edellinenkin postauksen teko oli samanlaista, en tiedä onko vika mun koneessa, vai Firefoxissa, vai tässä bloggerissa. Konekin pitäisi uusia kyllä... 

Moi, moi!