Marraskuista hiljaiseloa

 Tervehdys taas!

Pieni päivitys taas tässä vaiheessa. 

 

 Nämä näihin kuusiin kiinni jääneet koivunlehdet näyttävät tässä harmaassa säässä kuin pieniltä kynttilöiltä. Kuva arboretumin kivikkopenkistä.

Niskakipu on kyllä hellittänyt, mutta lauantaina sain kyllä hautoa sitä lämminvesipullolla ja senjälkeen olen pitänyt neuleita niskassa ja melkeinpä olisi parempi talvitakki päällä istua sisälläkin. On niin kylmän kalseaa ja vetoista tässä asunnossa. 

Vaikka kyllä se ulkoilu helpottaa vähän sisällekin tultua, kaippa verenkierto vilkastuu kävellessä. Nyt on ollut hyvä vielä ajella pyörälläkin, olen käynyt joka päivä ajelemassa. 

Yksi asia jonka luulen aiheuttaneen niskakipua oli kun innostuin kokoamaan itsellä ollutta palapeliä, jossa on vain 500 palaa ja se on sopivan kokoinen kasata tässä laatikon kannessa. Mullahan ei ole vieläkään pöytää jossa voisi palapeli olla levällään.

Kyllä vähän huvitti kun luin netistä jutun palapeliharrastajasta joka ammattilaisena kokoaa tällaisen puolessa tunnissa :))) Mulla siihen meni reilusti yli viikko. Ihan vaikea oli ja monestikohan meinasin laittaa tään roskikseen. Joskus vuosia sitten ostin näitä kolme erilaista ja tämä jäi silloin kokoamatta odottamaan tätä aikaa.

Katsoin kyllä niitä toisiakin, jospa joskus innostuisi kokeilemaan kasata niitäkin. Eilen kävin Tokmannilla, mutta en muistanut katsoa olisiko siellä vielä näitä pieniä palapeleja, isompia siellä kyllä on ollut ainakin mainoksissa. Mutta en haaveile niistä.

Ostin vain tämän pienen kalenterin ensivuodelle. Mietin ja mietin ostanko ollenkaan, koska hurja määrä on menneiden vuosien kalentereita ja päiväkirjoja ja on vaikea säilyttää kaikkea, mutta toisaalta ei raaski heittää poiskaan. Mutta joku on hyvä olla johon voi merkitä tulevia menoja, vaikka niitä onkin vähän ollut. Aina voi niistä katsoa miten on aika kulunut ennen, kun nyt on ollut hyvin vaikea ajanjakso taas nämä kuukaudet.

Tällä viikolla kävin katsomassa Vapriikissa Songlines Australian seitsemän sisarta-näyttelyn. Se oli niin erikoinen, huikea ja värikäs, että pitää sitä miettiä ja teen eri postauksen. 

Hyvää marraskuun jatkoa!

Kipua ja taidetta

 Tervehdys taas!

Aamulla kun heräsin oli niskaan tai olkapäähän iskenyt kai "noidannuoli", oli niin kipeä ettei pää oikein kääntynyt. Huh, eipä ole ollut ennen tällaista. Nyt kun olen lääkinnyt sekä paikallisesti että suun kautta, niin alkaa tuntua paremmalta. Vaikutti siltä aluksi, ettei uskalla lähteä kävelyllekään. Sitten iltapäivällä kävin sauvojen ja pojan kanssa pienellä lenkillä. Kai lähden vielä käymään ulkona koska näyttää niin aurinkoiselta, ennen kuin pimenee ilta.

Tänä vuonna ei tullut niin paljon kukkkia tähän marraskuun kaktukseen

Kuvaaminen on nyt vähentynyt, koska ei oikein ole mitä kuvata. Ulkonakin vain ruskeaa ja synkkää suuriman osan päivää. 

Yläbanneriin laitoin kuvaksi ruusut lumihangessa, silloin kun satoi sen lumen alkukuulla, satuin sen huomaamaan. Saa olla tuo kuva nyt ehkä loppuvuoden.

Hatanpään Arboretumissa ei juurikaan ole väriläiskiä enää. Vain nämä Arnoldinpihlajan marjat ovat jääneet puuhun.

Eilen tuli mieleen että pitää nyt aloittaa käymään vaihteeksi Museoissa, kun on museokortti voimassa vielä ja helpommin pääsee ajelemaan vielä pyörälläkin jossain. Eilen kävin Tampereen Taidemuseossa katsomassa Vuoden nuoren taiteilijan Suvi Sysin näyttelyä.

Taidetta oli esillä niin seinille ripustettuna kuin lattioillakin 

Ja kannattaa katsella video vaikka aluksi, jossa taiteilija itse kertoo itsestään ja taiteensa tekemisestä. 

Taidemuseon alakerrassa on näyttely aikaisempien vuosien Vuoden nuorten taiteesta, joita on tähän taidemuseoon hankittu monien vuosien varrella. Tämä näyttely on nimeltä Silmänruokaa

Jotenkin kyllä hätkähdytti tämä Kim Simonssonin teos Nimetön vuodelta 2003. Hänen teoksiansa oli kesällä esillä Helsingissä.

Taustalla vasemmalla näkyy Samuli Heimosen Rauta-aika v.lta 2001 

Tämä suuri teos on Kaisu Koiviston Corona v.lta 1998, jossa oli käytetty kierrätettyä turkista. Valitettevasti taustalla oleva upea ja erikoinen kolmiosainen teos unohtui tarkastella tarkemmin.

Ehdottomasti kannattaa käydä tuolla Taidemuseon näyttelyissä, jos vaan käy täällä Tampereella päin.

Oli eilenkin perjantaina paljon kävijöitä siellä. Tänään mun oli mielessä lähteä Vapriikkiin käymään, mutta tämä niskakipu lopetti ne ajatukset. Toivottavasti ei sada vielä ensi viikolla lunta, jotta pääsisi vielä pyöräilemään. 

Tässä kaikki tällä kertaa, toivottavasti tämä niskakipu menee ohi.

Pyryn päivä

 Niinkuin yleensäkin tänään pyrytti lunta, tai tänään ainakin räntää tuli koko päivän. Nyt illalla maa on tukevasti valkeana, en ole ulos illalla mennyt enää.

Aamulla tapani mukaan läksin ulos, ennenkuin ehti sataa maat ihan valkeaksi, 

vastarantaa ei näkynyt

ja kävelytiet liukkaiksi

lenkkarit kyllä kastui ja myös kaikki vaatteet

eipä tehnyt mieli enää pyörällä lähteä kauppaan, piti etsiä talvikengät,

vaikka kumisaappaat olisi ollut paremmat

Pitää nyt katsoa sulaako nämä ensilumet, jos ei niin laittaa pyörä katokseen tai parvekkeelle.

En tiedä miten tässä piristyisi, pitäisiköhän oikeasti hankkia kirkasvalolamppu.

Katsotaan. Moi moi!

Lokakuu on lopussa

 Tänään vielä huomasin nämä keltaiset ruusut Hatanpään arboretumissa kävellessäni, alkaa olla ruusut kukkineet ja puutkin paljaana. Viimeiset lehdet ovat lentäneet viimeistään tänään olleessa tuulessa. 

Epätarkka kuva kun tuuli heilutti kukkiakin. 

Tuuli heilutti myös minuakin, kun kävin pyörällä kaupoilla keskustassa, lehdetkin lenteli päin naamaa. Oli tänään muuten aurinkoinen päivä.

Tänään oli auennut ensimmäinen marraskuun kaktuksen kukka. Viime vuonna ne avautuivat jo aikaisemmin lokakuussa.

Tämän kuukauden neuleet

Tästä parista on tämä sukka jo valmis, ja toisesta kantapääkin on tehty. Jotenkin vaan ei osaa olla tekemättä mitään, vaikka ei huvittaisikaan neuloa ja ehkä tuo lankapöly aivastuttaakin. Teen vaan ihan tavallisia perussukkia, koska ei ole ketään kelle erikoisesti neuloa, niin en viiti väkertää kuvioita. Koetin harjoitella tähän alempaan sukanvarteen kerrosrivinousua, mutta ei se ihan noin mene, mutta vähän tasasta raitaa sekottaa se kuitenkin. Raitalanka on Novitan Muumia ja tuo harmaalta näyttävä on vihertävää Kotikultaa, joka on hieman paksumpaa kuin Muumi. Ehkä sais aikaiseksi ottaa kirpputoripaikkaa tai jos ei, annan johonkin keräykseen villasukkani, kuten monesti ennenkin.

Viime viikonloppuna oli taidetapahtuma Ruudun takaa, eli ikkunoihin pitkin kaupunkia oli tehty valaistuja asioita, muutamia käytiin katsomassa. Oli suorastaan ihmisiä ruuhkaksi asti ikkunoita katsomassa.

Täällä on myös Valoviikot ja Tanssivat vedet, jossa Koskipuistossa näkyy musiikin tahtiin nousevat ja laskevat vesisuihkut, näitä voi nähdä vielä 3.11.24 asti iltaisin noin tunnin välein 9-12 minuutin ajan kerrallaan. Pitihän se tietysti käydä katsomassa tänäkin vuonna.  

Mutta kyllä oli sitten kävely tuskaa poistullessa (käveltiin mennessäkin pojan kanssa), joku kipu on taas kylmempien ilmojen tultua tullut toiseen lonkkaan. Hieman auttaa venyttely, mutta kun sitä ei tule tehtyä jos kipua ei tunnu ja kipua tuntuu kävellessä. Tätä on ollut jo vuosikausia yleensä keväällä ja syksyllä.

Alkaapa sienetkin olla kadonneet kun pakkasia alkaa olla.

Luonnonkukka päivänkakkaroita on sentään vielä

Vieläkin olen kuin jäässä, vaikka vaatetta pitää etsiä päälle jo enemmän. Asunto on ehkä hieman lämminnyt, vaikka liikaa tulee kylvää viimaa ilmastointiaukoista. Talohuoltoa ei ole vieläkään näkynyt, joten alkaa toivo mennä niistä. Kai niillä on liikaa tekemistä, joten ei pikkuasioihin puututa. Ei nyt vielä kuitenkaan jaksa muuttaa poiskaan, pitää vaan käydä lisää vaatetta.

Toivon todella että marraskuu olisi  parempi kuukausi kuin tämä lokakuu on ollut, vaikka yleensä se on kyllä vuoden pahimmasta päästä monissa asioissa. Lunta ja liukkautta tulee varmaan.Mutta saa nähdä.

Moi moi taas!

Vielä jossain värejä

 Vielä vähän väriä löytyy kävelyreittien varrelta, mutta  viimepäivien tuulet ovat pudottaneet paljon lehtiä puista. Kohta ei ole enää mitään värejä kuvattavaa, mutta nyt tähän laitan vielä viikonlopun kuvia.

Hopeavaahterat 17.10.

Tänään on jo hopeavaahterastakin lehtiä pudonnut paljon lisää

Muistaakseni paprika niminen ruusu 17.10.

Syyskuun lopussa kun kävin Ruotsissa pienellä reissulla, saatiin ravintolassa Raggmunk nimisiä perunalettuja. Niinpä niitä piti nyt kokeilla itekkin tehdä. Ohjeita niihin löytyy esim tuolla nimella tai ruotsalainen perunalettu-nimellä. Ne siis paistetaan pekonin paistosta irtoavassa rasvassa, mikä ei tietty itellä riittänyt, vaan voita piti lisätä myös. Jokainen voi tietty käyttää mitä tahansa rasvaa. Kyllä se pekoni lisää makua, vaikka hyviä varmaan tulee ilmankin. Ja ne nautitaan sitten puolukkahillon kanssa.  Onhan sitä tullut tehtyä perunalettuja ennenkin niinkuin porkkanalettujakin, hyviä ovat.

Nämä syyshortensiat ovat kyllä olleet erikoisen värisiä. Näitä on siellä isossa penkissä monia eri värejä.

aurinko lisää kultaista väriä lisää.

Kivikkoalueella on vielä väriä

Tuurenpihlajassa on eniten väriä tällä alueella

 

Tänään satoikin vettä päivällä ja koska on tuulista ja sähkö halpaa, niin leivottiin ja paistettiin. Minä tein sämpylöitä ja poika teki ite juustokakun. Sämpylät onnistuivat ihan poikkeuksellisen hyvin, en tiedä miksi. Tein kyllä lesepaketin ohjesta (vähän katoin mallia), eihän mulla ollut ihan kaikkia aineita laittaa. Siinä oli mm 1 dl hunajaa, eikän mulla ollut kuin ehkä vajaa lusikallinen. Eipä tarvi ollakaan hyvin makeita. Juustokakkua ei ole vielä maistettukaan.

Ehdin vielä ennen iltaa kävellä ja pitihän nämä viimeiset kukat, krassi ja kehäkukka kuvata. Taustalla on kuva lehtien peittämästä Arboretumista.

Kesän jäähyväisiä

 Tervehdys taas

Viimeisiä ruusuja kuvasin 11.10. Hatanpäällä, joitakin siellä voi vielä löytyä, mutta vähissä ovat jo. Nyt siellä pörräävät lähinnä lehtien kerääjä koneet, yksivuotisten kukkien penkit on jo laitettu talvikuntoon.

Jotenkin vaan on ollut ihan suru puserossa koko tämän lokakuun, kun pitää jättää kesälle jäähyväiset. Ihan niinkuin   

"fall= lasku, syksy, putoaminen, kaatuminen, tuho, aleneminen" kertoo guukle kääntäjä. 

 

Olo on ollut sellainen koko tämän kuukauden ajan, en tiedä mistä johtuu. Ehkä sekin kun tämän asunnon kanssa on ollut enemmän nyt vaikeuksia ja en ole syönyt kunnolla, enkä ole käynyt syömässä muualla. 

 

Oikeastaan käveleminen, oravat ja maisemat on olleet ainoita ilonaiheita, toki joskus voi nauraa tv-ohjelmille. Muuten ei mikään maistu, lukeminenkin on "jäässä"ollut, mutta tänään kävin kirjastosta pari ehkä kivaa kirjaa, joita huvittaisi lukea. Sain joskus yhdet sukat valmiiksi, kuva on jossain.

Piti ottaa kirpputoripaikkakin ja hävittää tavaroita, mutta kaikki on tallella, ehkä mietinnässä on muuttaa pois tästä.

 

Asunto on kylmä, kun ei patterit lämpiä ja ilmanvaihto vie vähätkin lämmöt pois. Valitettu on, mutta minne bittiavaruuteen lie menneet ilmoitukset. Yhden huoneen katosta tippui vettä, sitä alkoivat onneksi selvittää ja kattoa korjataan (jo). Ei ole tarvinnut näin paljoa tehdä ilmoituksia edellisistä asunnoista ja jos piti jostain ilmoittaa niin heti tuli huoltomies katsomaan ja asia korjattiin. Tässä vaikuttaa olevan kaikki hyvin nihkeää.

Hopeavaahterat ovat kellastuneet myöhemmin kuin tavalliset

tämä orava antautui kuvattavaksi

Punatammen huomasin vasta äsken, isommat lehdet kuin tavallisessa tammessa

Keltaisesta lehdistä olen saanut nauttia kävellessä Arboretumissa. Paljon on ollut maassa keltaista ja vielä nytkin on puissakin.

Keltakoivu on nyt nimensä veroinen

Näissä puissa on siis nimilaput, muuten en muista niiden lajeja, en vaikka katson lappuja kuinka monta kertaa.

Auringonlaskuja voisi useinkin käydä ihailemassa, Aurinko laskee jo heti klo 18 jälkeen täällä ja vielä se vaan aikaisemmin tulee laskemaan.

14.10. oli hieno keli myös ja tyyni Pyhäjärven pinta.

Jospa se tästä vielä vähän paremmaksi muuttuisi. Sauna on nyt lämmin, joten sinne menen lämmittelemään.

Moi, moi taas!

Sataa ja tuulee

 Aamulla ehdin käydä kävelyllä jo ennen sateita onneksi, päivällä alkoi sitten tuulla ja sataa ihan reippaasti. Tuulesta sinänsä tykkään, koska sähkö on silloin halvempaa.

Pikkulehtikatsuran keltaisia sydämellisiä lehtiä

Erilaisia muotoja Hatanpään arboretumin kivikkopenkissä, silmään "pisti" tuo pikkulehtikatsura

Erilaisia pihlajia

Arnoldinpihlaja, ei vielä siinä näy värejä lehdissä

ei myöskään tässä sitruunapihlajassa

Tuurenpihlajassa kyllä alkaa olla lehdissäkin väriä, tavallisista pihlajista on lehdet jo pudonneetkin

vaahteroissa ja maassa on keltaista väriä, mutta saa nähdä joko se tämä tuuli ja sade repii lehdet maahan

 Keskellä nuo kaksi keltaista lehteä on sen kynäjalavan lehdet, toinen on tuo reikäinen. Pitkään pähkäilin mikä puu se on, mutta kerran kävellessä Hatanpäällä saavuin puun luo jossa oli myös nimilappu, joten se on kynäjalava. Aikaisemmin en ole niitä nähnytkään muualla,

 

Keräsin taas erilaisia lehtiä itselle, ja koetin niillä värjätä paperillakin jotain. Tuolla hapsullisella lehdellä sain aika kivoja lehtiä Distress Oxide väreillä (väriä paletista muoville, suihkepullolla vähän vettä siihen ja sitten siinä taputellaan lehteä)

Tämä lehti on ehkä hapsuharmaaleppä tai sulkaharmaaleppä, juuri siinä puussa ei ole nimilappua ja olen kyllä hurjasti tykästynyt tähän lehtimuotoon :) Joskus tulee vastaan niistä sellainen nimilapullinenkin puu. 

 

Pari päivää sitten vielä paistoi aurinko vielä

Aika vasta istutetuissa pienissä vaahteroissa vain yhdessä on punaiset lehdet.

taitaa olla kesän viimeinen auringonkukka

Tässä mulla on nyt joku lama-aika, en oikein saa mitään aikaiseksi, enkä keksi mitä haluaisi tehdä. Olen koettanut neuloa sukkaa, joista toinen on nyt valmis, mutta aivastuttaa, ehkä se neulominen tekee sitä. Lukeminen ei oikein suju, vaikka vasta sain luettua kirjan; Maahan viilletty raja. 

Yksi kirja tässä odottaa pöydällä vielä, jospa se olisi vähän piristävämpi.

Pitää nyt taas odottaa että nämä sateet menevät ohitse, ei oikein huvita ulos mennä.

Moi moi taas!