Nytpä ollaan taas täällä maaseudun rauhassa :)
No tämä rauha pitää sisällään tietysti ahkeraa puurtamista pihalla, joka on villiintynyt ihan tämän kevään ja kesän aikana täysin karmeaan kuntoon. Kaukana on viime kesäinen siisteys.
Muutamat kukat vielä urheasti penkeistä on noussut kukkimaan.
Liljoista on varmaan liljakukko nauttinut, sen näköisen kärsineitä on nuo alemmat liljat ainakin.
Kahdesti olen tänä vuonna ajellut nurmikot, ja lähden tästä kohta jatkamaan. Kerran olen käynyt suurinpiirtein kukkapenkeistä pois yli kukkien kasvaneet rikkaruohot ja nokkoset.
Muuten saavat kasvaa itsekseen.
Harjaneilikat ovat kiva väriläiskä.
Kasvimaa on yli metrin korkuisen heinäja muun rikkaruohon valtaama. Ei ole enää tietoakaan hakkeella peitetyistä käytävistä. Jonkun polun sain sentään ajettua ruohonleikkurilla sinne.
Sain vielä punkinkin iholleni siitä hommasta, toivottavasti oli terve maalaispunkki :D
Kylvänyt en mitään kasveja tänä vuonna, paitsi vähäsen salaattina juhannuksen tienoilla.
Kasvihuone on tyrmäävä, kun olen vilkaissut ovesta, aivan täynnä korkeaa vesiheinää ja vadelman varsia.
Sormustinkukat pitivät tänä kesänä taukoa, vain tämän bongasin.
Kultahelokki sentään kukkii.
Ritarinkannukset alkavat nyt jo uhkaavasti kaatua.
Unikoita on itsestään kylväytyneinä kukkimassa siellä ja täällä.
Vadelmapuskat etsin heinikon seasta ja alkaisi olla vadelmaa kerättäväksi. Säilömisen ajatuskaan ei nyt vaan huvita, entisiäkin marjoja on pakkasessa.
Kaikenlaista tavaroiden järjestelyä ja hävittämistä on riittänyt ja papereiden "kalastamista" sieltä ja täältä perunkirjoitusta varten. Virkatodistuksia saa odotella viikkokaupalla. Toivottavasti olen muistanut pyytää niitä joka paikasta missä ollaan asuttu.
Usein tuntuu että pää vaan surisee, eikä muista mitään. Joten välillä on mukava käydä rikkaruohojen kimppuun, saa kiskoa niitä ihan sydämen kyllyydestä.
Lähdenpä ajelemaan nurmikoita, eilen illalla aloitin kolmannen kerran niittämisen.
Moi vaan!
