Sataa, sataa ropisee...

 Piti lähteä heti aamusta kävelylle vetreyttämään taas vähän kipeitä jalkoja, kun muuten jäykistyy vielä lisää.  Vähän aamulla koetin venytellä niin tuli polveen yliojennus ja niinpä se kipeytyi. Ei nyt juuri haluais kipeyttää mitään lisää. 

Eiliseltä tämä ruusukuva. Niitä pitää kuvata taas kun ohi kuljen, pitää katsella kuinka pitkään ruusuja löytyy Hatanpään arboretumista. 

Tuo Arboretum on niin siisti paikka kävellä, polkuja on ristiinrastiin, voi valita sopivia, nurmikot on nyt niin siististi leikattuja ja puiden lehdet värittää nurmikoita. Ehkä satavuotiaiden puiden varjossa on kuumallakin sopivan viileää ja omatkin "keljutukset" vähän unohtuu. 

En ole täysin vielä tottunut tässä kolme viikkoa asututussa kämpässä oloon, monia tavaroita saa etsiä ja etsiä, eikä löydy mistään. Ja on siivoamista ollut vähän joka paikassa. Edellisen asunnon putsasin tarkasti (omasta mielestä) ja tässä saa tehdä samat hommat. 

Näiden pikkuoravien touhuja näkee joka kerta kävellessä, vipeltävät iloisesti  joka puolella ja innokkaasti kaivavat siemeniä nurmikkoon kun löytävät niitä. Jopa neljänkin oravan touhuja voi nähdä yhtäaikaa. Toki karkaavat heti ennenkuin ehtii ottaa kuvia. Niillä on nyt hyvin ruokaa tarjolla kun on paljon puiden-, jalopähkinöiden siemeniä ja omenia ja päärynöitä. Toivottavasti löytävät sitten talvella niitä piilottamiaan kätköjä.

Värikkäitä lehtiä keräilen ja koetan laittaa niitä kirjojen väliin kuivumaan, jos eivät unohdu kuitenkin taskuun. 

Sieniä näkyy aika vähän kuitenkin, tuo vaaleanruskea kantosieni tuli jo viikko sitten vastaan mutta valkeat on nyt kuvattuja. 

Varmaan tänä kevään istutettuja pensashanhikkeja kukkii niin söpösti.

Mutta jospa se tästä alkaa sujua taas asuminenkin. Jotain harrastusta pitää keksiä, kun nyt ei oikein mahdu askartelemaankaan niin kuin ennen levittelin silppuni ruokapöydälle :)) Mutta jo alkoi tehdä mieli kokeilla neulomistakin, jos koettaisi miten se onnistuu. Piti ostaa jo muutama uusi lankakeräkin, vaikka entisiäkin on aloittamatta.

Moi moi taas!

Sumuja ja auringonlaskuja

 Tällä viikolla olen kuljeskellut Hatanpäällä ja nauttinut viileistä varjopaikoista ja vihreistä tuoksuvista nurmikoista, tietysti kukkia ja puita katsellen.

Yhtenä aamuna hoksasin että olikin sumuista ja eikun rannalle vaan katselemaan sumua.

 

Tuhkien sirottelupaikka

Siitä niinkuin "askeleet ikuisuuteen"

Jotenkin huikea fiilis oli

Sitten illalla kävin katsomassa myös auringonlaskua

Hyvin montaa minuuttia ei mene ensimmäisen ja viimeisen kuvan väliä. Maapallo pyörii nopeaan.

Pyhäjärven pinnalla oli vielä noita jätevesien purkuputkia, jotka upotetaan lähiaikoina järven pohjaan ja niitä pitkin kulkisi puhdistettu jätevesi. Niitä näkyy ainakin noissa sumukuvissa.

Tässä olen koettanut muuton jälkeen järjestellä tavaroita (joita on liikaa ja pitäisi myydä tai jotenkin muuten hävittää). Olen kasannut niitä samoihin laatikoihin, vain puuttuu aloitus, enkä tiedä miten.

Onneksi nyt olen kuitenkin saanut nukkua öisin yleensä, kun ennen heräilin usein ja valvoin.

Jospa se tästä alkaa luistamaan.

 

Hatanpäällä Ruusu Arabia

ja kiinansipuli kimalaisella
 ei sitä ilman kukkakuvia voi tehdä postausta :)))

Syksympää

 Syyskuukin alkoi, enkä ole muuten ehtinyt oikein sisäistää sitä. Sen huomaa kyllä siitä, kun aion lähteä kävelylle, niin vettä sataa taas.

Leppis tuli parvekkeelle, niin laitoin sen pelargonin kukkaan

Syvä huokaus, muutto on nyt tehty, se asunto jossa asuin on tyhjennetty, siivottu ja avaimet luovutettu. Niissä on aina omat hommansa ja haikeutensakin. Kun kuljen pyörällä sen ohi kaupasta, niin pitää keskittyä, etten aja sen pihaan, oli ihan hyvä ja siisti asunto. Nykyinen on vanhempi ja tässä on myös siivottavaa, jota ei edelliset asukkaat ole huomanneet, mutta ehkä näitä ehtii syksyn kuluessa siivota.

Kuvattu ennen rankkasateita

Kaikkien tavaroiden paikalleen saaminen vie aikaa, että löytää jotain, mitä etsii milloinkin. Ei ole kaikki vielä paikoillaan ja löydettävissä, ja monet tavarat on vaan runtattu johonkin kaappiin, jossa on silloin ollut tilaa. Sitten ihmettelen niitä kun satun ne löytämään.

 Tosiaan olen käynyt tässä "uudessa" ympäristössä pari kertaa kävelyllä. Pitää vaan koettaa kävellä, vaikka juilii selkää ja lonkkaa. Jospa se pikkuhiljaa helpottaisi, jonakin iltana on tuntunut olo kuin pieksetyltä ja jalat kuin hyytelöä. 

Kohta pitäisi tulla helteet takaisin, vaikka ei nyt siltä tunnu, kun sataa ja ukkostaa vähän väliä. Nyt on ollut viileää, 13-17 astetta, enkä pitkiä helteitä kaipaakaan.

Kukkia kävelylenkkien varrelta

Nyt on paremmat ulkoilumaastot ja metsäkin lähempänä, joten nyt ennen talven tuloa voisi liikkua sielläkin. Kuntosalia pitää miettiä sitten myöhemmin jos tulee hyviä tarjouksia.

Tänään sain netin auki ja pääsin kuvia siirtelemään ja muutenkin läppärin työpöytää siivoamaan. Joten jospa tässä tulisi käytyä täällä blogissakin vähän useammin.

Moi moi! Hyvää syyskuun alkua!