torstai 14. marraskuuta 2024

Marraskuista hiljaiseloa

 Tervehdys taas!
Pieni päivitys taas tässä vaiheessa. 
 

 Nämä näihin kuusiin kiinni jääneet koivunlehdet näyttävät tässä harmaassa säässä kuin pieniltä kynttilöiltä. Kuva arboretumin kivikkopenkistä.

Niskakipu on kyllä hellittänyt, mutta lauantaina sain kyllä hautoa sitä lämminvesipullolla ja senjälkeen olen pitänyt neuleita niskassa ja melkeinpä olisi parempi talvitakki päällä istua sisälläkin. On niin kylmän kalseaa ja vetoista tässä asunnossa. 
Vaikka kyllä se ulkoilu helpottaa vähän sisällekin tultua, kaippa verenkierto vilkastuu kävellessä. Nyt on ollut hyvä vielä ajella pyörälläkin, olen käynyt joka päivä ajelemassa. 

Yksi asia jonka luulen aiheuttaneen niskakipua oli kun innostuin kokoamaan itsellä ollutta palapeliä, jossa on vain 500 palaa ja se on sopivan kokoinen kasata tässä laatikon kannessa. Mullahan ei ole vieläkään pöytää jossa voisi palapeli olla levällään.

Kyllä vähän huvitti kun luin netistä jutun palapeliharrastajasta joka ammattilaisena kokoaa tällaisen puolessa tunnissa :))) Mulla siihen meni reilusti yli viikko. Ihan vaikea oli ja monestikohan meinasin laittaa tään roskikseen. Joskus vuosia sitten ostin näitä kolme erilaista ja tämä jäi silloin kokoamatta odottamaan tätä aikaa.

Katsoin kyllä niitä toisiakin, jospa joskus innostuisi kokeilemaan kasata niitäkin. Eilen kävin Tokmannilla, mutta en muistanut katsoa olisiko siellä vielä näitä pieniä palapeleja, isompia siellä kyllä on ollut ainakin mainoksissa. Mutta en haaveile niistä.

Ostin vain tämän pienen kalenterin ensivuodelle. Mietin ja mietin ostanko ollenkaan, koska hurja määrä on menneiden vuosien kalentereita ja päiväkirjoja ja on vaikea säilyttää kaikkea, mutta toisaalta ei raaski heittää poiskaan. Mutta joku on hyvä olla johon voi merkitä tulevia menoja, vaikka niitä onkin vähän ollut. Aina voi niistä katsoa miten on aika kulunut ennen, kun nyt on ollut hyvin vaikea ajanjakso taas nämä kuukaudet.

Tällä viikolla kävin katsomassa Vapriikissa Songlines Australian seitsemän sisarta-näyttelyn. Se oli niin erikoinen, huikea ja värikäs, että pitää sitä miettiä ja teen eri postauksen. 

Hyvää marraskuun jatkoa!

5 kommenttia:

  1. Niin minäkin. On tullut vuosien mittaan jos jonkinlaista kalenteria täytettyä. Ennen yleensä oli liitosta saatu kalenteri, nyt muutaman vuoden olen ostanut itse kun eläkkeellä ollut. Sitten kirjoitan aina päiväkirjaakin, siihen olen ite piirtänyt kalenterinkin kuukausittain, mut jotenkin nyt ei sitä halua, koska on tarpeen merkata ylös useammankin kuukauden menoja joskus.

    VastaaPoista
  2. Minä en selviäisi ilman kalenteria. On niin monenlaista kirjattavaa ja kellonaikoja, että taatusti unohtuisi. Loka-marraskuussa hankin aina seuraavan vuoden kalenterin, kun uusia aikoja pitää merkata. Ensi vuodelle on jo helmikuulle suuhygienisti ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pakkohan se on olla kalenteri. Minä ainakaan en luota yhtään muistiini, tuskin muistan mitä olen edellispäivänä syönyt :))

      Poista
  3. Palapelejä on kiva kasata. Minä tykkään 1000 palan palapeleistä ja jos teen niin, etten muista edes syödä tai nukkua niin viikkohan siinä menee. Ukko teki minulle foamlevystä, (2 cm paksua) johon laittoi listat reunoille. On hyvä kun saa palapelin siirrettyä edestä ja pystyy ruokapöydän ääressä kasaamaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on koukuttavia nuo palapelit. Hienoa kun olet saanut sellaisen siirrettävän tason, tosin mun huushollissa ei mahtuis sellainen mihinkään. Mutta ehkäpä alan taas tehdä toista 500 palanpeliä, jonka kerran olen tehnytkin jo.

      Poista