tiistai 24. marraskuuta 2020

Lukemiseni pitkä historia 1. ja vanhoja muistoja

Lukemiseni pitkä historia, kirjarikas elämä, Sessen blogissa oli tämmöinen haaste, ja oli muuallakin Rikkaruohoelämää-blogissa esimerkiksi.

Mun piti kirjoittaa tätä jo eilen ja sunnuntainakin mutta eipä vaan saa aikaiseksi kirjoitella.

Marraskuun ruusu
 Jos en olisi kirjoittanut päiväkirjaani  näitä juttuja niin en muistaisi niistä ajoista "mitään". 

Näistä pidin, kun opettelin lukemaan 

Musta tuntuu että olen ollut innokas lukija siitä asti kun opin lukemaan Kansakoulussa. En kyllä muista mitä luin ensin, enkä muista sitäkään lukiko äiti mulle(kyllä varmaan), vielä vähemmän muistan lukiko isä mulle. Satukirjoja varmaan, muistan ainakin Saapasjalkakissa ja Keisarin uudet vaatteet, sekä Pieni merenneito sadut. Rudolf Koivun kuvittama Raul Roineen satukirja oli myös, siinä oli lempisatu Peruna...

Muistan, että meillä oli kirjoja, saimme niitä kun isä oli sanomalehden tilaushankkijana, niin Karjalainen lähetti jouluksi aina kirjapaketin, ja oli siellä myös keksejä tms herkkujakin. Muistan kun äiti luki yhtä kirjaa, se oli Pilvilinna, kirjoittanut Valentin. (Ensio Rislakki (1896–1977) . Eipä äiti sitä mulle lukenut, mutta sittemmin luin sen itse monia kertoja. Ja olihan se aika erikoinen, varmaan ainoa scifi kirja josta olen tykännyt.

Samoin lapsuudesta jäi mieleen kirja Anita, mustalaistyttö (Schoultz Karl von), jota kasvattisiskoni luki itse, ei mulle. Itse hän ei sitä enää muista. Mutta pari vuotta sitten etsin sen kirjan kirjastosta, ja luin uudelleen.

 Muut lapsuusiän suosikkini olivat 

Päiväkirjaa olen pitänyt 28.3.1967 lähtien, kun olin saanut päiväkirjan äidiltäni. Alussa kirjoittaminen oli vähäistä, päivämäärä ja sää, (niin teen nytkin vielä), missä olimme käyneet, olinko ollut sairaana tai lehmä poikinut. Siitä näkee milloin oli sikotauti tai muu kuume (niitä oli siihen aikaan usein).

 

Kesällä 1967
26.11.1967 (eli 10 vuotiaana) olin kirjoittanut mitä olin lukenut:

Kevättä ilmassa, Koko kaupungin Vinski, Viidakon lahja, Viisitoista vuotiaita, Anita Mustalaistyttö, Poikatyttö, Karhunkierros, Nanna, Yhteinen nuottiavain (ihan alleviivattu tämä, oli varmaan hyvä)

Tuhannen ja yhden yön tarinoita, Lassie palaa kotiin, Musta ori, Ulla peikkotyttö, St Ursula koulun tytöt, Minä olen Marlene..

 

Ehkä olin silloin jo neljännellä luokalla. En tiedä mitä luin ennen sitä, kummallista. Seuraavana jouluna olin saanut lahjaksi kirjat; Marjuli ja Epäiltynä.

Maaliskuussa -68 luin; Kotikunnaan Rilla, Runotyttö etsii tähteään, Sateenkaarinotko, Aarrekätkö ja Topö ja Anton, Helin kesä ja Sara ja Sarri, Pieni Runotyttö, Runotyttö maineen polulla.

Sitten olinkin taas kuumessa ja jouti lukemaan, Anni Swanin kirjoja, Ulla ja Mark, Pikkupappilassa, Iris rukka, Kaarinan kesäloma, Ollin oppivuodet, Sara ja Sarri  ja  Me kolme ja Ritvan suojatit. Olin myös alkanut kirjoittaa katkelmia joistakin kirjoista päiväkirjaan.

Anna omassa kodissaan- kirjasta olin tykännyt paljon ”en ole lukenut parempaa kirjaa”siihen mennessä.

 


Kesäkuussa -68 tuli sitten oppikouluun pääsykokeet,  silloin ne olivat kaksipäiväiset . 5.6 -68 oli toinen koepäivä. 
Muistan kun tulin sieltä pyörällä kotipihalle, äiti kertoi että Robert Kennedyä oli ammuttu, oli murheen päivä (?) ja ilon. Pääsin oppikouluun. Loppukesästä en ollut kirjoittanut yhdestäkään kirjasta. Voi olla että kirjastoonkaan en päässyt.

Jossain vaiheessa luin kaikki vastaan tulleet Tarzan-kirjat, myös salaa peiton alla taskulampun valossa, koska vanhemmat eivät antaneet lukea niin pitkään.

Nuorena olin kiinnostunut 

Seuraava päiväkirja alkaa 1.7.1971, olin nimennyt sen vihkon Mustakantiseksi (jaa, :) missähän kirjassa olikaan Mustakantinen) Kirjoitin lyijykynällä, eikä siitä tahdo saada selvää. Kesällä varmaaan en lukenut, koska kirjasto oli kaukana ja kaikkea muuta puuhaa oli. 

 Mutta sitten kun pääsin kirjastoon olin lainannut Kotiopettajattaren romaanin (sitä olin päättänyt lukea 100 sivua päivässä) Olin kuitenkin lukenut Kotiopettajattaren romaanin kolmessa päivässä, ja olin kovasti vaikuttunut siitä ”ihmeellisestä” kirjasta ja verrannut sitä Bronten kirjaan Humiseva harju. Ja myös Kamelianainen on mainittu vertauksena! Olin haaveillut tästä merkittävästä kirjasta myös itselle, koska meidän hyllystä oli luettu vain seuraavat; Täällä pohjan tähden alla 1-111, Petetty saattue, Anni Polvan kirjasarja (rakkausromaaneita) jotka hävitin vasta pari vuotta sitten.

Sinä kesänä pääsin myös ekaa kertaa Helsinkiin käymään, olin 13 v. Suuri juttu siihen aikaan.

Sen jälkeen sitten olinkin lukenut kaikenlaista.

Olen kirjoittanut että olen niin onnellinen kun on pino kirjoja vieressä.

Leon Uris Exodus, Margaret Mitchell Tuulen viemää, Elisabeth Goudge Muisto on kuolematon, Annikki Alku Merisuukko, Mazo de la Roche Jalnan kotiopettajatar, Anne Marie Norden Herra linnunlaulu muuttaa meille.

Mustakantiseeni olin kirjoittanut katkelmia em kirjoista, mm Scarletin kuolemattomat sanat..”ajattelen tätä kaikkea huomenna taas, silloin jaksan paremmin. Huomenna keksin jonkin keinon millä saan hänet takaisin. Onhan huomenna taas uusi päivä”

Jalna-sarjan kirjat luin kaikki sitten jossain vaiheessa ja pari vuotta sitten luin kaikki ne uudelleen. Se vaan on minusta vieläkin niin mielenkiintoinen sarja!

 Sitten tuleekin vaan runoja, jostain lehdista tms kopsattuja. Ja melkein vuoden tauko Mustakantisessa…

Seuraavana syksynä v. 1972 olen lukenut Anne Frankin Päiväkirjan ja Eeva Virtasen Tyttö Monrepoon nurkalta ja Hyvästi Monrepoo

Anne Frankin päiväkirjasta olin kirjoittanut monta sivullista tekstiä muistiin, olin todella vaikuttunut siitä (huomaan myös, että käsiala oli paljon parantunut ja saan siitä jopa selvääkin) Luin sen vasta äskettäin uudelleen, uusi painos on mulla itelläkin nyt.


 

Jatkuu seuraavassa postauksessa....

8 kommenttia:

  1. Paljon oli samoja kirjoja kun itsekin olen lukenut nuorena...minäkin kirjoitin päiväkirjaan välillä mitä kirjoja olin lukenut, mutta omaan kirjoitukseeni en jaksanut lähteä vintistä kaivamaan vanhoja päiväkirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mullakin on varastossa joitain päiväkirjoja, mut nämä oli tässä kaapissa.
      Liekö siksi mulla näkö huonontunut kun peiton alla luin Tarzania :))
      Hainpa taas kassillisen kirjoja kirjastossa, jos taas kirjastoja alkavat sulkemaan. Vaikka täällä ei ihan niin olla korona valloillaan, kuin Helsingin seudulla. Mistä sen tietää milloin taas sulkeutuu.

      Poista
  2. Kiva postaus. Löytyi monen monta itselle tuttua kirjaa. Jalna-sarjan unohdin omasta posauksestani, vaikka luin ne äidin lainaamina jo silloin, kun itse en vielä aikuisten kirjastopuolelle päässyt.
    Kellarissa tonkiessani löysin jokin aika sitten omat päiväkirjani. Oli kiva lukea alle 10-vuotiaan ajatuksia. Samantyyppisiä juttuja päiväkirjaani olin kirjannut kuin sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä sieluun koski, kun oli joku aika sitten kirjaston Saa ottaa-hyllyssä paljon Jalna-kirjoja, eikä mulle mahdu asuntoon tähän mitään kirjoja. Minusta se oli niin hyvä sarja, mutta kirjastossakaan ei niitä enää taida olla.
      Voi olla että päiväkirjaan kirjoittaminen mulla läksi vauhtiin L.M. Montgomeryn kirjojen lukemisen johdosta.

      Poista
    2. Eipä löydy Jalna-sarjaa enää meidänkään kirjastosta. Ilmeisesti se ei kiehdo tämän päivän lukijoita.

      Poista
  3. Mukava haaste/tarina:)
    Päiväkirja ,minullakin,lukeminen ja kirjoittaminen ,,olen sitten ns.mummo iässä oppinut,,,että kumpainenki rentouttaa!!
    Mukavaa viikon jatkoa..Sinulle Emilie!🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, päiväkirjaan voi kirjoittaa kaiken, varsinkin jos sitä ei kukaan muu lue. Mulla oli aika, jolloin en ihan kaikkea kirjoittanut, koska ei voinut tietää jos ne jutut joku lukee.

      Poista
  4. Kummallista, että en itse pitänyt päiväkirjaa ja nyt vanhana on harmittanut. Meillä oli vain naapurin tytön kanssa iskelmävihkot, johon keräsimme laulunsanoja ja artistien kuvia. Olin kyllä ahkera lukija ja varsinkin, kun muutimme Kuopioon, jossa asuimme lähellä uutta kirjastotaloa. Samoja kirjoja olen lukenut kuin sinä. Siihen aikaan ei vanhemmilla ollut varaa ostella kirjoja muuta kuin joululahjaksi. Joku kirja on säästynyt.

    VastaaPoista