sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Lamaannusta on

 Helmikuu on mennyt kohta puoleen väliin, eikä irtoa postauksiin aiheita. 

On joku lamaannus nyt ollut vähänpä kaikessa. Vaikka välillä on aurinkoakin ollut ulkona ja tekisi mieli ottaa jakkara mukaan ja mennä fiilistelmään aurinkoon istumaan. Mut ei...ole jakkaraa

Tuntuu että on jotenkin jäässä, ettei huvita mikään. Päässä tyhjää..

Ulkona on pakko käydä, joko ihan päämäärättömästi kävelyllä tai kaupassa ja takaisin. Perjantaina kuntosalikaan ei sujunut, vaan jossain kohti tuntui kipuja tehdessä, joten hyvä kun puoli tuntia meni.

Ei ole edes mitään kuvattavaa, tässä on surkeuden huippua. Lunta satoi 5 cm ja tuli sitten kuitenkin auringonpaiste. 

Tänään vein toisen näistä kirjastoon ja aloitin toista lukea, molemmat mulle uusia kirjoittajia.

Kirjoitin tuonne kirjasivulle Villahousuhäpeästä jotain, mutta tuon Jäniskerroin kirjan luin 100 sivua, eikä se tuntunut sujuvan. Niin pakko tunnustaa, että jää kesken, vaikka on kuinka kehuttu kirjailija. Kannessa lukee "Euroopan hauskin kirjoittaja" The Times. Sori vaan en löytänyt tuosta mitään hauskaa, ainakaan niissä lukemissani n. 100 sivussa.

Kävelin viemään kirjaa pois ja ajattelin ennen sitä, että jos kävis kaupassa, mutta ei ole oikein mitään tärkeätä ostettavaa. Olisi tullut ostettua suklaata tai jotain, josta voisi kuvitella vähän positiivista energiaa saavan. Sitten tuli mieleen että samahan se on leipasta vaikka jotain, oli mulla uusi ohjekin, mutta eihän niitä aineksia ollut kaikkia ja tein vain pullaa. 

Pakastimesta saa niitä sitten ottaa monesti vielä

En tiedä helpottaako tuo makea mitään. Vaikka en laita paljoa sokeria, niin hillossa on makeutta :)

11 kommenttia:

  1. Minullakin on ollut monen asian suhteen vähän "tahmainen" olo. Kaikki tuntuu vähän pakonomaiselta. Odottelen vaan sitä kevättä ;) Muistan, että 4 vuotta vanhemman tätini kanssa istuttiin lapsina heidän talonsa etelänpuoleisella seinustalla keväällä, kun aurinko paistoi. Vain tuolin kokoinen kaistale oli auringon sulattamaa. Niitä hetkiä minulla on välillä ollut ikävä. Ehkä siksikin, kun en ole enää nähnyt tätiäni, enkä tuota taloa. Lapsuusmuistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuusmuistot ovat ihania, jos ovat. Jostain asiasta niitä ponnahtaa mieleen.

      Poista
  2. Vähissä ovat jutun aiheet täälläkin! Pullan leipominen on jo postauksen arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan! Hyvin harvoin leivon ja jos jotain leivonkin, eivät enää onnistu. Eli sekin taito ruostuu :D

      Poista
  3. On päiviä,jolloin emme kaipaa ketään nostamaan meitä ylös.
    Vaan kaipaamme vierellemme makaamaan,kunnes
    pystymme taas nousemaan ylös ..

    Kiitos blogi-ystävyydestäsi! Emilie 🤗🌺🧡

    Kiitos kaikista ihanista muistamisista.
    et ,usko kuinka mieltäni lämmitti,,🧡🤗
    ,KIITOS YSTÄVÄNI ,

    Hyvää ystävänpäivää Emilie 🌺🧡🤗

    t.Liisa 👵🙃

    VastaaPoista
  4. Epäilen, että nyt jyllää jokin uusi virus, joka tahmeuttaa elämää. Mutta kyllä me tästä piristytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ollakin! Minä en kaipaa lunta enkä pakkasta, enkä jäisiä teitä. Helpottaa varmaan kun ne poistuu.

      Poista
  5. Taitaa tahmaisuutta ja laiskamatoa olla liikkeellä enemmänkin. Kyllä se elämä siitä taas vetristyy, kunhan lämpö ja aurinko lisääntyvät. Sait sentään pullia leivottua. Siinä on jo tekoja moneksi päiväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun on liikkellä muillakin ja hyvä kun olisi tilapäistä. Joo, voi nyt ottaa pakkasesta ilman lisäaineita olevaa pullaa :D

      Poista
  6. Hyvä ratkaisu jättää lukematta kirja joka ei sytytä.
    Mitä niillä itseään kiusaamaan. 📚

    Kivan näköiset leipomukset ja niin kaunis tuo lumikuva.
    Siinä on aivan kuin kermavaahtoa maassa,
    sähkövatkaimesta tippunutta. 💙

    VastaaPoista