Olipas hyytävän kylmä ilma tänään

Eipä huvittanut tänään ulkoilla, vaikka laitoin päälle paljon vaatetta. Vain postin hain ja käytiin kaupungissa ostoksilla, hyvä kun tarkeni autosta kauppaan kävellä. Tuuli oli hyytävä, vaikka ei ollutkaan kuin -12 pakkasta. Täällä ei satanut lunta.

Kotiin tultua paistoin ässät ja nautin niitä muutaman sitten glögin kanssa.

Tein myös huomiseksi toisen "satsin" piparkakkutaikinaa.. nam nam

Laitoin tuonne käsityöblogiin kuvaa joulukalenterista, jonka sain nyt valmiiksi :)

Oikein mukavaa joulukuun ensimmäistä viikonloppua ja 1. adventtia!

Aurinkoa pitkästä aikaa

Ihmeellinen valoilmiö oli tänään taivaalla, pitkästä aikaa. Aurinko.. Pitikin pyöräillä taas rannalle katsomaan onko järvi jo jäässä. Tuuli kävi ja oli pakkasta -13 astetta.

Rannassa oli vähän jäätä, mutta kauempana lainehti "höyryävä" vesi, näytti ihan höyryävän. Hrr...kyllä tuntui kylmältä. Miten ihmeessä sitä tarkenee -30 asteen pakkasella, kun nyt jo vähän yli -10;ssä meinaa jäätyä.
Lunta ei vielä satanut täälläpäin, eikä paljoa ole tuullutkaan.

Päivällä aloin tehdä taas "perinneruokaa", nimittäin lanttukukkoa.

En mittaa aineksia, vaan teen "näppituntumalla", noi 3 dl vettä, vähän suolaa, loraus öljyä ja vajaa ½ palaa hiivaa. Jauhoista noin 1/3 vehnäjauhoja ja 2/3 ruisjauhoja, sekoitetaan taikinaksi.

Kun taikina on vähän aikaa kohonnut, se ajellaan soikeaksi levyksi. Päälle laitetaan ohuita lanttusiivuja, joihin laitan aina vähän merisuolaa sekaan ja siivutettua sianlihaa, mieluiten saa olla siinä läskiä. Näitä laitetaan kerroksittain, Päällimmäiseksi rasvaiset lihanpalat. Suolaa pitää muistaa ripotella vähän joka lihakerrokseen.

Taikina käännetään lanttujen ja lihojen päälle, taikinan liitoskohdat kostutetaan vedellä ja taputetaan kiinni, jotta kukko ei vuoda. Paloja joita siinä jää voi säästää vähän aikaa, jos kukko alkaa vuotaa ja paikata palasilla sitä.
Laitan kukon teräsvuokaan, ensin alumiinifolio, sitten leivinpaperi ja kukko siihen päälle. Kierrän folion kukon päälle, kun ensin paistan kukkoa ilman foliota noin ½ tuntia, jotta se saa väriä. Folion alle laitan kyllä leivin- tai voipalapaperia, kun en halua alumiinifoliota suoraan kukon päälle laittaa. (joku alumiinikammo mulla) :)

Kun kukko on paistunut jonkinaikaa, voitelen kukon vedellä ja käännän folion kukon päälle, niin se kypsyy hyvin, eikä kuori kovetu liikaa. Paistan ainakin 2,5 tuntia, riippuen kukon koosta tai uunin kuumuudesta. Mulla leivinuunissa ei ollut nyt hyvin kuuma lämpö (200 astetta), joten kukko oli uunissa 3 tuntia ja sitten hautumassa kiedottuna paperiin (pöydällä)tunnin.

Tämännäköinen se oli, ennenkuin alettiin syömään ja nyt se on jo paremmissa suissa, eli meni melkein kaikki :)

Tämä on sitä slow foodia, vajaa 6 tuntia meni valmistuksessa. 3 tuntia uunissa, jolloin käänsin sitä välillä ja vaihdoin paikkaa uunissa, jotta paistuisi tasaisesti.


Hyväähän se oli, kuitenkin aika harvoin tulee tehtyä, joten sallin tällaisen perinneruokaherkun itselleni, vaikka vatsassa vaivaa aiheuttaakin nämä viljatuotteet.

Syönnin jälkeen sain aikaiseksi alkaa tekemään (lopultakin) joulukalenteria. Ehkä saan sen huomenna seinälle valmiiksi viimetipassa.

Lintuja lintuja

Aamulla oli maa valkeana, kuin olisi tomusokerikuorrutuksen saanut. Huomattavasti valkeampi pihamaa oli kyllä, mutta jo liukkaampi, jotta piti pitää mielessä, ettei ota liian pitkiä askelia :) muuten on vaarassa lentää, kuten lintuset syömään.
Niitä oli kyllä tosi paljon. Enkä voi lakata yrittämästä kuvata niitä, vaikka ei oikein tahdo onnistuakaan, ainakin sinitiaiset ovat niin tavattoman vikkeliä.

Nuo pikkuvarpuset pitävät kauransiemenistä näköjään. Tintit ovat kohta jo syöneet mun koristekurpitsoihin laittamani siemen-rasvaseokset, kohta pitää tehdä lisää. Toissatalvena valoin sellaisia ruukkuihin ja laitoin niitä ylösalaisin roikkumaan, niin eivät pääse niihin kävelemään, mutta tuntui vaikealta niiden syönti, ja osa rasvoista jäi syömättä.
Päätin nyt kokeilla jotain helpompaa muottia. Mutta voihan sitä laittaa vaikka maitopurkkiin tms. ja sitten laittaa verkkopussiin roikkumaan, niin on hygieenisempää.

Eilen katselin kasvimaalla kuinka mangoldit olivat tehneet uutta lehteä :)
Nytpä ne taas kohta paleltuvat ja peittyvät lumeen.
Olisi ollut tässä hyvää aikaa tehdä ja kääntää kasvupenkkejä ensi kevääksi valmiiksi, mutta eipä tullut ajoissa mieleen. Jotenkin olen ollut pimeyden aikana lamaantunut näihin pihapuuhiin ja unohtanut kaikki puutarhahommat.
Nytpä lähden seuraavaksi ulos, tästä koneen ääreltä nököttämästä. Mars mars...

Pakastuvaa luvassa

Ensiksi tervetuloa lukijaksi Johanna Sofiantupa-blogista Ihanasti Kotona.

Ulkona satelee hiljaa lunta...aamulla oli vielä lämpöasteita, mutta kyllä se ilma nyt kylmenee.

Harmauden vastapainoksi eilen paistoin pipareita ja laittelin jouluvaloja sisälle.
Teen aina piparit Paraisten piparien ohjeella, en osaa muita ohjeita edes ajatella.

Noita tähtiä tuli useampaankin ikkunaan. Mies laittoi niihin vähän sähköä vievät led-lamput, joten niitä voi polttaa surutta vaikka läpi vuorokauden.

Lisää intoa tulee joulunodotukseen, kun lainasin kirjastosta kirjoja, mukavia ideoita. Tuo Stömsö-kirjassa ei niinkään ollut jouluideoita, otinpahan vaan katseltavaksi.

Nyt kun sain neulomiseni taas lopetettua, pistän puikot piiloon ja alan värkkäämään jotain jouluisempaa, ja jokunen joulukortti-ideakin olisi vielä...

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa, ensi viikonloppuna onkin jo Joulukuu ;)

Voiko enää harmaampaa päivää olla...

Ihan uhallakin laitan tämän kuvan tähän päivään vielä...

Rannalla oli niin sumuista niin sumuista..

Pimeän päivän piristäjiä

Kaupassa käydessämme oli meille tuotu tällainen päivän piristäjä, ihana kranssi. Oi oi, on siinä ollut näpertämistä tässäkin. Ihania ihmisiä ON olemassa.

Ostin kaupasta munkkirasvaa ja sulatin koristekurpitsan sisälle linnuille ruokaa siitä, laitoin sekaan kauraa ja auringonkukansiemeniä. Saa nähdä kelpaako niille.

Lintujen seuraaminen on niin mukavaa. Niillä on niin vähän aikaa päivästä valoisaa syöntiaikaa, jotta on kiire hankkia syömistä.

Eksyimme kaupungissa myös kirpputorille ja eikös taas jotain sattunut silmään. Lähinnä mies ihastuu joko kristalliin tai tällaisiin kiiltäviin kuppeihin. Sanoinkin, että oot kuin harakka joka kerää kaikki kiiltävät esineet ;)) Tällainen kahviastiasto lähti meille tänään.

Bavaria käsinmaalattu 22 kar kultaus, liekö sitten hyvä vai huono ostos. En tiedä.

Joulun valmistelu alkaa

Tulipa aloitettua jo joululeivonta, lusikkaleivillä. Perheepään mukaan niitä pitää olla aina jouluna ja vielä monella täytteellä täytettynä :) Tein vain yhdenlaisia tänään.

Ohjeen otin vanhasta talouskoulun kirjasta Ulpu Järvinen: Joka kodin keittokirja

LUSIKKALEIVÄT (45 kpl)

200 g voita....ruskista puhtaassa paistinpannussa ja kaada kulhoon
150 g sokeria...sekoita kulhossa voin kanssa, kunnes voi jäähtyy
2 tl vaniljasokeria
250 g hienoja vehnäjauhoja
1 tl soodaa
Voi ja sokeri sekoitetaan, ei vatkata. Lisätään muut aineet. Taikinaa painellaan teelusikan pesään ja vedetään tästä pellille. Kun pikkuleivät ovat paistuneet, pannaan kaksi vastakkain ja marmeloa väliin.

Ohjeessa ei sanottu paistoaikoja, eikä -lämpöä. Paistoin leivinuunissa noin 5 minuuttia noin 200 asteessa. Hyvin herkästi tummuivat liikaa, joten ehkä sähköuunissa riittää pienempikin lämpö ja niitä on seurattava, koska liian tummat eivät maistu hyvälle.
Tämä taikina ei levinnyt, eikä kohonnut yhtään uunissa. Nämä ovat aika kovia heti paistettua, mutta ne paranevat säilytyksessä (ainakin minun mielestäni).

Kymmenen kuvaa kesään

Kuvahaastepäivä kuukauden 20. päivä mulla, on taas käsillä.

"Tarkoituksena on kuvata kodin ikkunan maisema nyt, seuraavan kerran kuukauden päästä ja sitten taas samana päivänä seuraavina kuukausina sekä muodostaa näistä kollaasi.
Kun kymmenen kuvaa on otettu, onkin jo pian juhannus."

Kolmas kuva:

Kuljetin tuohon sinisen kärhötuen ja laitoin siihen jo valoketjun. Oli niin pimeä ainakin tänään, jotta sai palaa koko päivän.

Lokakuu

Syyskuu










Lisään tähän vielä "pimeitä" kuvia.

Eilen illalla oli jo kuu näkyvissä, ja kokeilin onnistuuko sen kuvaaminen.

Viime kesän muisteloa ja uutta kuvaa

Vielä tekee mieli palata muistelemaan viime kesää, kun nappasin Kuusi kuvaa kesästä haasteenkin Kameran kertomaa-blogista. Siellä on meinaan tosi hienoja kuvia esillä. Vau...

Tässäpa on minun vaatimattomia kuvia viime kesästä.

Keltainen toukokuu...mikset sä jo tuu...

Kesäkuun kuohuja Lieksan Ruunaan Neitikoskella kävimme ihailemassa. Ei ole näin runsaita kuohuja ollut muina vuosina. Oli ihana katsella kun sorsalinnunpoikaset (?) laskivat koskessa "mäkeä", kulkivat ylös ja laskivat alas.

Oriveden maisemissa heinäkuussa. Lapsuuden kodista näkyi järvimaisema, joten minua aina sykähdyttää sininen järvimaisema. Olipa sitten kesä tai muu vuodenaika.

Jokakesäinen (melkein) Tampereen reissu tuli tehtyä viimekesänäkin, asuntomessuilla käytiin ja vaelleltiin nyt enemmän Kalevankankaan hautausmaallakin. Juicen haudalla käytiin, kuten monena vuonna ennenkin...

Tuoksuherneen hentoa kukintaa ja tuoksuja sain nauttia lopulta, vaikka niiden kukintaa sai näin viileänä kesänä odotella...

Kärhö Jackmanii rupesi kukkimaan, vaikka se on ollut parina vuonna aika huonosti kasvava. Kukki sitten lopulta syyskuuhun asti. En ole muistanut suojata sitä talveksikaan, nyt kuljetin sen juuriston suojaksi hiekkaa.

Siinäpä olikin viime kesästä jotain. Kuusi kuvaa kesästä-haasteen saa ottaa tästä, kuka vaan haluaa muistella viime kesää...


Nyt on aika uus... Sain uuden kamerankin viime viikolla ja olenkin opetellut sillä kuvaamaan...en ostanut järkkäriä vaan tämän Sonyn klik

En vielä kehu sen kuvia, kun en osaa säätää,( välillä ei tule kuvia ollenkaan), jonkun mielestäni hyvän olen saanut otettua...joo, mutta siitä joskus toiste.

Nautin loppuviikolla kakkukahveja ;)

Linnuista olen yrittänyt saada kuvia, ei tullut ostettua muistikorttia kameran mukana, joten on vähän vaikeata.

Mukavaa viikon alkua kaikille.

Etsintää ja näpertelyä

Viime viikonloppuna "jälkikasvu" auttoi asentamaan tämän pienen, vanhan läppärini uudelleen, jotta toimisi vielä jonkin aikaa. Kun sen kamerankin tilasin, ei ole vielä mahdollisuutta ostaa uutta läppäriä, joten tällä on koetettava pärjätä :) ( Nämä kun ovat nämä bloggaukset ja netissä surffailut Niin tärkeitä hommia :D )
Kaikki yritin ottaa talteen koneelta, mutta Kirjanmerkit unohdin tallentaa mihinkään. Sinne olin laittanut monen monta blogi-osoitetta, joita lueskelin, mutta en ollut kirjautunut niihin. No nyt ne on kadonneet...

Eilen yritin etsiä niitä blogeja, onneton kun en muista niiden nimiä, tai edes kirjoittajia. voihan minä...enkä edes muista mistä minä niitä löysin, jonkun toisen blogin kautta niitä olen löytänyt. Ainakin yksi niistä on kateissa, siinä oli hyvin värikäs tausta, käsityö-, kirpputori yms jutuista siinä kerrottiin.

Hyvin paljon löysin Aivan ihania blogeja, osaan liityin lukijaksi jo ja osaa lueskelen "salaa". Jotenkin minua kiinnostaa nyt retroilu ja vanhat astiat, sekä vanhojen talojen korjaus-jutut, kirppis-löydöt yms.

Tämän idean löysin Virkattu lintu-blogista.

Näette tässä minun sisäkukka osaamattomuuteni ;) Mulla eivät kukat sisällä kukoista. Tämäkin limoviikuna käy hyvin risusta, sydämien ripustukseen. Hahhaa

Eilen maalasin myös yhden lasipurkin hopeamaalilla lyhdyksi.

Ei ihan sellainen tullut kuin ajattelin, ehkä yritän tänään tehdä toisen valkoisella maalilla ja sydämet saisi olla vähemmän tarkkarajaisia.

Mukavaa loppuviikkoa!

Aurinkoista tiistaita

Ensiksi Tervetuloa Maelka X blogiani lueskelemaan, sinulla on mielenkiintoinen blogi.

Oli hieno, aurinkoinen päivä. Lumet ovat täältä jo melkein kaikki poissa, ei ole kuin räystäiden alla vähän lunta. Oli pakko taas lähteä heti aamusella ulos katselemaan olisiko jotain vielä puutarhasta jäljellä. Vain yksi pensas oli enää kukassa, pensashanhikissa oli keltaisia kukkia :)

Joku vaan vetää minua tuonne rannalle, yritän vahtia miten sen maisema muuttuu talven tultua. Edellisenä yönä olikin kova tuuli, mutta nyt oli jo tyyntä. Jäästä ja lumesta ei ole enää tietoakaan.

Viime viikollahan minä aloitin joulukorttien teon, viikon niitä värkkäsin. Sitten alkoi innostus vähentyä, kun silput lisääntyi ja koko olohuone oli täynnä paperia ym "roinaa". Mulla kun ei ole paikkaa jossa askarrella, ja pitää valloittaa olohuoneen pöytä jos jotain teen tai ompelen. (Onneksi käy vähän vieraita:))

Sori huonoja kuvia. Enkä ruvennut jokaista kuvaamaan erikseen, kun tuo kamera on mikä on. Sisällä on jouluisia "värssyjä" ja joissakin jotain kuvia vielä liimattu. Käytin näihin myös kierrätystarvikkeita, enkä paljoa rahaa. Tavoitteenahan mulla oli tehdä 20 korttia, voipi olla että teen vielä lisääkin kunhan vähän "lepään" ja teen jotain muutakin välillä.

Paistettiin muuten ensimmäinen Joulukinkkukin viikonloppuna :)
Kyllä eka kinkku pitkästä aikaa maistuukin hyvälle, tässä kirjoitellessa olen nauttinut sitä mieheni tekemän aika tujun konjakkisinapin kanssa.

Tänään alkaa Ajattelun viikko

tilasimme vaihteeksi Helsingin Sanomat. Tänään siellä oli melenkiintoinen artikkeli.
Lainaus HELSINGIN SANOMISTA

Sukupuoli heijastuu ajatuksiin
Miehet ajattelevat naisia useammin rahaa, seksiä ja harrastuksia. Naiset miettivät perhettä, kiirettä ja kotitöitä.

Suo­ma­lai­set ajat­te­le­vat eni­ten lä­hei­siään. Per­he, van­hem­mat ja lap­set ovat mie­les­sä usei­ta ker­to­ja päi­väs­sä, sa­moin kuin ra­ha, sek­si ja rak­kaus, osoit­taa Hel­sin­gin Sa­no­mien TNS Gal­lu­pil­ta ti­laa­ma tut­ki­mus.

Se liit­tyy tä­nään al­ka­vaan ajat­te­lun viik­koon, jon­ka ta­voi­te on li­sä­tä ajat­te­lun ar­vos­tus­ta. Vii­kon ai­ka­na on ta­pah­tu­mia muun muas­sa Hel­sin­gin yli­opis­ton tie­de­kul­mas­sa.

Aja­tuk­sia vail­la suo­ma­lai­set ei­vät ole. Ta­van­omai­se­na päi­vä­nä he ajat­te­le­vat työ­tä ja ys­tä­viä, te­ke­miään vir­hei­tä, tu­le­vai­suut­ta, va­paa-ai­kaa ja ko­ti­töi­tä, mut­ta myös kuo­le­maa ja elä­män tar­koi­tus­ta.

Mo­net asiat ovat mie­les­sä jat­ku­vas­ti. Sel­lai­sia ovat eten­kin per­he, lap­set ja ys­tä­vät.

Tois­tu­vas­ti as­kar­rut­ta­vat myös oma ter­veys, ajan­käyt­tö ja kii­re, ra­ha ja toi­meen­tu­lo se­kä ruo­ka. Sen si­jaan jul­kis­ta pu­het­ta pit­kään hal­lin­nut eu­ro­krii­si on aja­tuk­sis­sa lä­hin­nä sa­tun­nai­ses­ti, niin kuin myös var­muus työ­pai­kas­ta ja työs­tä se­kä jak­sa­mi­nen työs­sä.

Nais­ten ja mies­ten aja­tuk­set kier­ty­vät eri suun­tiin. Nai­set ajat­te­le­vat päi­vän mit­taan usein per­het­tä, omia van­hem­piaan, lap­sia, ko­ti­töi­tä ja kii­ret­tä.
kii­re, ra­ha ja toi­meen­tu­lo se­kä ruo­ka. Sen si­jaan jul­kis­ta pu­het­ta pit­kään hal­lin­nut eu­ro­krii­si on aja­tuk­sis­sa lä­hin­nä sa­tun­nai­ses­ti, niin kuin myös var­muus työ­pai­kas­ta ja työs­tä se­kä jak­sa­mi­nen työs­sä.

Nais­ten ja mies­ten aja­tuk­set kier­ty­vät eri suun­tiin. Nai­set ajat­te­le­vat päi­vän mit­taan usein per­het­tä, omia van­hem­piaan, lap­sia, ko­ti­töi­tä ja kii­ret­tä.

Mie­het taas ajat­te­le­vat nai­sia useam­min sek­siä, ra­haa­sioi­ta ja toi­meen­tu­loa se­kä har­ras­tuk­sia – mut­ta myös eu­rok­rii­siä.

Ra­ha on mie­les­sä myös al­le 25-vuo­tiail­la. He poh­ti­vat myös elä­män­ta­po­ja, tu­le­vai­suut­ta, ra­kas­tu­mis­ta ja pa­ri­suh­det­ta, sek­siä, har­ras­tuk­sia ja kii­ret­tä se­kä var­muut­ta työ­pai­kas­ta. Ikään­ty­neet taas ajat­te­le­vat eten­kin ko­ti­töi­tä, kuo­le­maa ja elä­män tar­koi­tus­ta.

Kol­me suo­ma­lais­ta nel­jäs­tä ker­too ot­ta­van­sa it­se sel­vää, kun ha­luaa li­sä­tie­to­ja. Jo­ka vii­des taas luot­taa asian­tun­ti­joi­hin. Täs­sä jou­kos­sa on eten­kin vä­hem­män kou­lu­tet­tu­ja, nuo­ria ja elä­ke­läi­siä.

Esimerkiksi Elämän tarkoitusta ei mieti ollenkaan 33 % ja satunnaisesti 56% vastanneista. Jatkuvasti sitä miettii 4% ja 6% monta kertaa päivässä. No, en nyt itsekään mieti sitä ihan joka päivä, mutta joskus kuitenkin mietin.

Eilen oli Isän päivä.
Viimeaikoina on tullut mietittyä enemmän Isääni. Minkähänlaista hänen elämänsä oli lapsuudessa? Hän oli syntynyt 1899, jolloin on Venäjä Tsaari Nikolai II ollut hallitsijana. Suomen Kenraalikuvernöörinä ollut Bobrikov, Helmikuun manifesti annettu kun isä ollut kuukauden ikäinen. Ns. Sortovuosia on jatkunut koko hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ajan. Nohuhhuh, olisinpa ollut noista ajoista kiinnostunut jo silloin kun isä eli. Ei silloin ne asiat nuorta tyttöä kiinnostaneet, kun olisi isä ollut terveenä niistä puhumaan.
Maanviljelijä hän oli, käynyt siihen koulua ja kansanopistoakin käynyt. Luopui tilastaan ensimmäiselle pojalleen, kun jäi eläkkeelle, viljellen sitten minun aikanani pientä tilaa, muutama hehtaari peltoa ja muutama lehmä. Kalasti paljon kesäisin, ei onneksi metsästänyt. Reuma sairaus varmaan vaikeutti paljon elämää, muistan kun hän voiteli niveliään pahanhajuisella nesteellä. Ei silloin ollut nykyajan lääkityksiä siihenkään sairauteen.
Isä oli "suoraselkäinen auktoriteetti", jotenkin tulee isä mieleen kun katson kuvia esim. Mannerheimista.

Isä oli n.60v kun minä olin syntynyt, hän sairastui aivohalvaukseen alle 75 vuotiaana ja se aiheutti muistiongelmat, nyt kai olisi vaskulaarinen dementia dgn. Silloin ei vielä puhuttu näistä dementoivista sairauksista, eikä ollut niihin lääkkeitä. Äiti hoiti häntä niin pitkään kuin jaksoi. Kun isän kunto meni aivan vuodepotilaaksi, hän pääsi pitkäaikaisosastolle sairaalaan. Hyvin vähän oli silloin hoitoapua saatavissa kunnalta, ei ollut apuvälineitä, ei vaippoja tms.
Kansanterveyslaki oli kyllä silloin voimassa, mutta meidän paikkakunnalla ei ollut terveyskeskussairaalaa, joten hän kuoli naapuri kaupungin osastolla.
Voi olla, että isän sairaus vaikutti minun ammatinvalintaankin osaltaan. Sekä myöhempään kiinnostukseeni opiskella muistisairauksista lisää.

Hyvää Ajattelun Viikkoa!
Muistakaa myös, että Joskus on hyvä olla ajattelematta yhtään mitään...

Taas perjantai

Viikko on taas hurahtanut perjantaihin. Miten tämä aika voikin kulua näin nopeasti?
Aurinko paistaa tänä aamuna niin kauniisti, on muutama aste pakkasta. Eipä voisi parempi ilma olla. Ainakaan näin marraskuussa.
Piti ihan asiakseen lähteä kuvaamaan lähijärveä.

Olipa mukava kävellä tupsutella, sauvojen kanssa, kun ei ollut liukasta. Jalassa oli nimittäin nämä "jääpiikit".

Tällä viikolla on ollut mukavaa puuhaa. Olen innostunut tekemään joulukortteja, yhtenä päivänä kävin ostamassa tarvikkeita Tiimarista.
Sitten olen suunnitellut ompeluita, ensiksi olisi vuorossa joulukalenteri. Saa nähdä tuleeko suunnitelmista mitään, ainakin kortit olisi saatava ensin tehtyä. Kunhan saan 20 korttia aikaiseksi, olen ihan tyytyväinen. Laitan sitten niistä kuvia, kunhan saan ne valmiiksi :)

Eilen sain vihdoinkin aikaiseksi tilata uuden kameran. Kieriskelen nyt viikonlopun "odotuksen tuskissa"

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Tänään jo oli aurinkoista

Oli jo parempi päivä tänään. Aurinko paistoi. Lumet ja sohjot olivat jo sulaneet ja kävin pyöräilemässä, kirjastossa ja sitten ostin postimerkkejä "kasvinkumppanini" kirjeeseen. Kirjoittelemme nykyisin ihan perinteisiä kirjeitä melkein viikoittain.
Lisäksi viestittelemme tekstareita vielä useammin, hänellä kun ei ole tietokonettakaan.

Nyt hän siellä on flunssan kourissa taas. Olen yrittänyt kertoa D-vitamiinin syönnin tarpeesta, mutta hän on itsepäisesti sitä mieltä, että ruoasta saa kaiken tarvittavan.
Voi voi, ja sitten on vähän väliä flunssassa ja muitakin sairauksia on vielä.
Minä en ainakaan saa ruoasta tarpeeksi D-vitamiinia, enkä kaikkea muutakaan, kun en syö margariineja enkä juo maitoa litroittain, kalan syöntikin on vähän niin ja näin. Harvemmin kuin joka toinen viikko tulee syötyä kalaa. Paitsi tänä viikonloppuna tuli syötyä kerran lohta ja tänään taas haukipullia, kun naapuri toi ystävällisesti pari haukea meille eilen. Jauhoin ne lihamyllyllä ja tein uunissa pyöryköitä. Olivat hyviä, mutta työläitä tehdä (ainakin se jauhaminen).

Sitten jatkoin etsintää, kun eilen aloitin etsiä varastosta kynttilänjalkoja. Lopulta löytyivät, jes...

Löysin myös muita tavaroita, kuten nämä äidin peru kahvikupit, sievä hento kukkakuvio niissä. Kuvattu tädiltä perityn liinan päällä.

Kumma miten iloa tulee tavaroiden löytymisestä, joiden ei edes muistanut olevan kadoksissa :)

On synkkä ja kostea päivä..

Onneksi ei myrskyä kuitenkaan. Märkää ja märkää ja sohjoista, eilen illalla satoi valkeata sohjoa, joka on sulanut tänään. Pimenee jo iltapäivällä. Ei ihme jos mielikin on maassa.
Yritin etsiä kynttilänjalkoja (lasisia festivoita), en tiedä minne olen ne laittanut, en löytänyt. Löytyy ne sitten kun en niitä etsi.

Sitten mukavampaan asiaan. Löysin kirjastosta leivontakirjan.

Vähän olen leiponut gluteenittomia- tai vähähiilihydrattisia leipomuksia, mutta tässä kirjassa on ihan kivoja ohjeita. Karppisokeria eli erytitolia eli Sukrinia en onnistunut löytämään kaupasta perjantaina, joten tein vähemmällä sokerilla. (mulle on yleistä se, että en löydä sitä mitä etsin)

Tein näitä Äidin kookosruutuja.
Ohje:
"Aineet:
100g voita
4 munaa
1 dl karppisokeria
3 dl mantelijauhetta
1rkl psylliumjauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljajauhetta

Kuorrute:
75 g voita
1,5 dl karppisokeria
1 keltuainen
kookoshiutaleita

Lämmitä uuni 200 asteeseen
sulata voi ja anna jäähtyä
vatkaa munat ja karppisokeri
lisää voi ja sekoita
sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan
kaada taikina uunivuokaa (20x30cm) paista uunin keskiosassa n.30 min, anna jäähtyä.
Sulata kuorrutteeseen voi ja sekoita muut ainekset. Anna hautua hiljaisella lämmöllä, koko ajan hämmentäen. Levitä paistetun kakkulevyn päälle ja sirottele pinnalle runsaasti kookoshiutaleita. anna olla kylmässä ja leikkaa sitten paloiksi."