Tervehdys taas. Jotenkin on tämä maailma mennyt sellaiseksi ettei multa oikein irtoa sanojakaan, koska en kehtaa kaikkia mieleen tulevia sanoja kirjoittaa. Niinpä en ole kirjoittanut tännekään. Sitten kun en ole kuvannutkaan mitään, niin ei niitäkään tarvitse esitellä. Etsin tähän jotain kuvia menneisyydestä. Tuolta blogin kuva arkistosta poimin vaan jotain kuvia. Ennen en ole siellä juuri käynytkään.
No niin, miten on mennyt? Olen jonkinverran jotain toimintaa saanut aikaiseksi kuitenkin. Esimerkiksi olen silpunnut monta painavaa kansiollista papereita, vanhoja "kuitteja" ja muita sellaisia joissa on nimiä ja henkilötunnuksia, esim miehen sairauskertomukset ja laskut. Johan on niistä ajoista 6 vuotta mennyt ja paperit kansioissa on tosi painavia, ei niitä jaksa kantaa.
Sitten sain aikaiseksi käydä tilaamassa itselleni silmälasit ja samaan hintaan vielä aurinkolasitkin saa, joskus kunhan ne joutuu. Ilahduttavaa kun sain heti ajan, eikä tarvinnut odottaa. Koska olen sellainen että jos ei heti pääse niin voi olla että ei tule mentyäkään. Jos asia pitkistyy se mutkistuu. Johan aikomuksesta on kulunutkin kolmatta vuotta. Näkö oli heikentynyt kylläkin, ja olen sen itse huomannut. Nykyisin on pitänyt jatkuvasti pyyhkiä laseja kun on jotenkin niin harmaat.
Olen myös jotain muitakin papereita käynyt läpi, esim askartelujuttuja ja leikekuvia yms. Niitä on tullut kerättyä, kun ennen tein kortteja ja kirjoitin kirjeitä ystävälle ja lähettelin hänelle kauniita juttuja. Olen niitä monesti käännellyt ja väännellyt, enkä tehnyt niistä mitään. Jos muutaman kortin vuodessa lähetän (on liikaa postimaksut kallistuneetkin) niin saahan niitä ostettua. Olen nyt vienyt kierrätykseen kaikenlaista, jos joku saisi niistä jotain värkättyä.
Menee yleensä aika paljon aikaa netin selaamiseen ja tv:n katseluun, mutta jos samoja uutisia tulee liikaa, niin olen myös lukenut. Nyt on kirjaston ilmaishyllystä tullut Annikki Sankarin Kaislahden Anna Kristiina luettavana. Äitini nimittäin luki joskus varmaan kaikki hänen kirjansa ja minäkin luin. En vaan tätäkään muista yhtään. Kas kummaa kun siinä kerrotaan vanhoja asioita 1800-luvun lopusta keisarivallan ajoista eteenpäin, torpparikapinat ja muut kahakat siinä kuvataan. Kirjan luku on vasta puolivälissä.
Maailman tapahtumat ahdistavat ja pelottavat. Henkisen jaksamisen vuoksi on järkevää pureutua vaikkapa mappien siivoamiseen. Siinä on kyllä kova homma, kun henkilökohtaisia tietoja ei roskikseenkaan arvaa laittaa.
VastaaPoistaJatkuvasti silmälaseja käyttävänä olen huomannut, että linssin pinta kaikista kovapinnoitteista huolimatta harmaantuu. Pitäähän niitä pyyhkiä mm. sateessa kulkiessa.
Toivottavasti olosi paranee ja suklaa alkaa maistua. Mukavia maaliskuun päiviä sinulle!
Kiitos! Johonkin pitää toimeliaisuus kohdistaa. Ainahan sitä jotain hävitettävää löytyy huushollista. Jotenkin en ole kovin innostunut kukkien mullanvaihtoonkaan nykyisin.
PoistaMinulla pitäisi tehdä sama juttu - hävittää vanhoja papereita. Sitten olisi vaatekaapin inventaarion aika. Kaappien siivoaminen on kyllä virkistävää ja järkevää.
VastaaPoistaOn se kummallista kun iteki halusin säilyttää muistona kaikenlaista, sellaset laskutkin mitkä olen maksanut, tietysti niitä on hyvä jonkin aikaa säilyttää, vaikka ei ne kuitteja olekaan. Nyt onneksi ei juuri paperilaskuja tulekaan.
PoistaMinä olen osannut pitää vaatemäärän aika kohtuullisena, toki on tullut joku vaate ostettua, enkä ole kertaakaan pitänyt. En nyt vielä yhtäkään hävittänyt, jos joskus pitäisi. Mutta yleensä pitää vaan samoja vaatteita tässä kotona, kun ei juurikaan käy missään enää, vieläkään.
Kauniita kukkia on arkistossasi. Paljonhan sinä olet tehnyt. Minulla tuo paperiurakka aina vain odottaa kuten kukatkin. Jospa sinun innostamana edes yhden pussillisen silppuaisin ja tekisin tilaa kaikelle uudelle.
VastaaPoistaKiitos, oon jo 10 vuotta pitänyt blogia ja kaikki kukat omasta pihasta kuvasin joka vuosi, sniif! En vielä kärsi niitä kuvia juuri katsella, senverran ikävä on.
PoistaNiin, lopultakin sain ne kansiot tyhjäksi. On tämä jo kolmas asunto mihin niitä kuljetin täälläkin. Enkä jaksaisi niitä hyvin pitkälle kantaa, jos pitäisi. Mutta nyt ovat varmaan jo polttouunissa lämpölaitoksella.
Kyllä huomaa, että tämä maailman tilanne vaikuttaa mielialaan. Täällä alkoi juuri pakkasyön jälkeen aurinko paistaa, kevättä kohti ollaan kuitenkin menossa.
VastaaPoistaTäällä ei taida aurinko vielä paistaa. Eikä ollut sulanut kävelytietkään yhtään. Onneksi oli hiekotettu aika hyvin.
PoistaSanoisin, että olet tehnyt tosi paljon. Se papereiden läpikäyminen ja justiin niiden henkilötietojen repiminen on t o d e l l a rasittavaa hommaa.
VastaaPoistaItselläkin oli säilössä ihan kaikkea mahdollista parinkymmenen vuoden takaisista veroilmoituksista lähtien, enkä halunnut jättää yhtään sivua kääntämättä, koska en halunnut henkilötietojen päätyvän edes mihinkään jätekasaan, josta todnäk paperit päätyvät polttoon, eikä kukaan niitä sen jälkeen näe, mutta silti. JOten nostan isosti hattua, että olet jaksanut!
Itse olin ensimmäisen viikon järjenvastaisen mielivaltaisen sodan alettua täysin lamaantunut ja niin ahdistunut ja peloissani, että olin ihan varma, että sydän jo pettää. Mutta nyt jo pystyy vähän edes johonkin. On tosin vaatinut sen, että olen jättänyt uutiset väliin. Korkeintaan puoli 9 uutiset katson, mutta nekin niin, että jätän ensimmäiset minuutit välistä.
Mutta ettei mene synkistelyksi, niin todellakin hieno juttu, että sait ne silmä- ja aurinkolasit aikaiseksi! Jälkimmäisille tulee kohtapuoliin suorastaan pakottavaa tarvetta, kun kevätaurinko alkaa tosissaan paistaa.
Voisiko nuo sinun vaivat olla stressiperäisiä? Ei ihme, jos kroppakin reagoi tähän nykytilaan. Mutta siis tiedän myös muutamia, joilla on makuaisti kadonnut, vaikka k-testit on näyttäneet negatiivista tulosta.
Joka tapauksessa toivon pikaista olon kohenemista. Koitetaan pysyä valon ja toivon syrjässä kiinni <3
Kiitos Annukka tsemppauksesta! Sinähän olet kyllä järjestellyt tavaroitasi tosi paljon.
PoistaHyvähän se on jos on missä säilyttää, ennen vanhaan niitä vietiin vintille. Nyt ei ole enää paikkoja. Kiinteistöveroilmoistukset oli tosi isoja "lakanoita" ja kyllä ne painaa.
On ahdistanut sekin, kun on ajatus muuttaa, jos löytyisi joku pieni maapaikka. Muuttaa siis pois kaupungista, sitä miettii niin tai näin, mikä olisi parasta. Kaikki paikat näyttää olevan niin lumen ympäröimiä, ja hankalassa paikassa.
Onhan tässä ollut stressiä jo pitkään, eikä tiedä onko tuota koronaakin ollut lievänä. Mutta jotain keuhko oiretta on, mutta ei koko ajan. Sitten mietin onko keuhko- vai sydänperäistä. Ei nyt vielä ole Niin pahana ollut että tulis soitettua lääkärille. Sen tietää että testejä pitäisi ottaa. En ole vielä virallisessa testissä käynyt kertaakaan. Ihan hyvin voi olla stressiperäistä.
Nyt vaan odottelen uusia "rillejä", saa nähä kirkastuuko näköalat. :)) Lumisessa kevätauringossa on varmaan hyvä olla aurinkolasitkin, välillä on ollut aika kirkasta.
Hieno juttu, että pääsit vanhoista mapeista eroon! Itse siivosin juuri askartelukaapin ja vaatekaapin - täällä kakkoskodissa tuo oli noin tunnin homma, mutta maalla ok-talossa siihen menisi varmaan kaksi päivää, joten on toistaiseksi tekemättä.
VastaaPoistaSilmälaseilla on iso vaikutus lukemiseen, joten hyvä että uudet on tilauksessa. Itse uusin juuri aurinkolasit omilla vahvuuksilla ja voi miten ihana on kun näkee kunnolla eikä häikäisty.
Kevätaurinkoa on luvassa viikonlopuksi, joten varmasti lumikin alkaa sulaa. Iloa viikonloppuusi!
Kiitos! Täällä ei näy tänään vielä aurinkoa, mutta jo eilen illalla alkoi tuntua vähän lämpimämmältä.
PoistaHitaasti tuntuu kevät etenevän ja päivät tuntuvat välillä ihan seisahtuneilta. Pienikin asia, jonka on saanut tehtyä, tuntuu jo hienolta, kun se aloittaminen tökkii.
VastaaPoistaMinä tein eilen K-testin, kun kurkku tuntui vähän kipeältä. Ei ollut mitään ainakaan testituloksen mukaan. Suklaakin maistuu liian hyvältä, ei kannata yllyttää ;)
Hih, voihan se suklaan maistuminen tai huonosti maistuminen johtua suklaan laadustakin. Kun ite yleensä ostan tummaa suklaata, niin ei se ole niin makeaa.
PoistaOnhan se hyvä toisaalta ettei ollut testissä sitä, voi olettaa että kurkkukipu menee nopeasti ohi.
Mulla vaan tuli mieleen, että mitä minä jaksan kantaa, kun ei ole sitä autoa, myös sitä mitä jätän jälkeeni ja joku niitä sitten saa ihmetellä :)))