keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Talvipäivä, vettä sataa

 

Kukka aukeaa juuri sopivasti

Talvipäivän seisaus päivä on pimeä, kuten muutkin. Ns valoisaa aikaa on noin 5 h päivässä. Valon saanti on sähkövalojen ja paristokynttilöiden varassa, eipä ihme jos on mieli maassa.

Katsoa voi tvstä vinkkejä joulun tunnelman kasvattamiseen. Eipä ole näkynyt vielä joulutunnelmaa. Itellä ei ole ollut koskaan ns.sukujoulua, joten siitä ei ole ollut stressiä, oli vaan oma perhe jolle laittaa joulua. Mies halusi ennen varautua jouluun hyvissä ajoin, minä en olisi ostanut laatikoita pakkaseen niin aikaisin. Ja joulukuusi piti hakea metsästä ajoissa,ehti sitten karista jouluna. Pakkasessa saattoi olla niitä jouluruokia vielä juhannuksenakin.

Vielä nytkin ahdistaa kun lukee tai kuulee sanonnan; jouluksi kotiin...
Enkä pysty kuuntelemaan joululauluja tai mennä -konserttiinkaan.  
Ennen kun oli koti ja perhe, olisi halunnut olla joulun kotona, piti lähteä pois kotoa - töihin.  Kyllä se raastoi, kun joskus klo 22 maissa on kotona aattoiltana ja aamulla lähtö taas takaisin klo 6;n jälkeen, bussit eivät kulkeneet, joten jollain kyydillä piti päästä. Oli pakko olla jouluja töissä, jo ennen työpätkän alkua piti luvata olla joulu ja uusivuosi töissä. Ehkä oli loppiainen vapaa. Vuoroista saatu raha jäi pieneksi, eikä sillä mitään korvannut. Silloin joulu alkoi stressata jo marraskuussa.

Nyt saa ja pitää olla joulu "kotona" asunnossa.
Nyt on perhe pienentynyt minuun ja aikuisiin lapsiin omissa asunnoissaan, en varaa ruokia kuin mitä kukin haluaa syödä, ei ole lanttu-, eikä porkkanalaatikoita. Karjalanpaisti ja -piirakat, lohta, ehkä uunikasviksia, perunaa, salaatteja ym. 
Joulukortteja laitoin vain muutaman postissa ja eilen sain 2 kpl ja samalta  henkilöltä, hih. Tuskinpa ennen joulua edes postiakaan jaetaan, on sekin harventunut.
Joululahjojakaan en osta, enkä saakaan mitään onneksi, asuntoon ei mahdu mitään, ei edes kuusta. Voisin jonkun pienen kuusen oksan ottaa maljakkoon, mutta en taida löytää valmiiksi katkottuja oksia.

 

Eilen aloitin kokeilla taas ekaa kertaa tässä uunissa paistaa piirakoita, eikähän siinä lämpö noússut millään kuin 200 asteeseen, vaikka vipu oli väännetty täysille. Piirakat tarviis 275 astetta vähintäin.
Mitähän konsteja on paistaa kiertoilmauunissa? En kokeile uudelleen, vaan paistan ilman kiertoilmaa seuraavat. Lieden ohjekirjassa ei mainittu yhtään ruokaa, jota olisi paistettu yli 200 asteessa.

Maanantaina lähdin ihan vartavasten katsomaan jouluvaloja keskustaan. Ja Kyllä tuntui että silmät aukesi kun pääsi valoisaan keskustaan. Varsinaisesti en joulutorilla käynyt kun näytti olevan täynnä väkeä. Pitää käydä uudelleen vielä, eikä ole  pitkään auki enää.

Kuvasin valoja, kuten edellisinäkin vuosina olen siellä usein tehnyt, kun asuin keskustassa. Nyt oli uudet led valot Hämeenkadun yllä saatu toimimaan, ja olihan ne huikeat. 

Kuviot vaihtuvat erilaisiksi vähänväliä, on vaikea saada ne kaikki kuvattua

Tällä asuinalueella, jolla nyt asun, ei ole yleisiä valoja kuin katuvalot. Alue on vielä rakenteilla, enkä ole havainnut mitään tapahtumia täällä. On vaan kävelyä ja kaupat, kirjastoon onneksi pääsee myös. Talvi on synkkää, kesällä on paljon virkeämpää kun pääsee pyöräilemään, on järvikin ja valoa. 

Katselin vielä kirjakaupassa kalentereita, mutta kalliita olivat, eikä paljon entistä kummempia.

Löysin kuitenkin Tokmannilta kuvan Päiväkirjan, johon olen hyvin tyytyväinen. Ei tarvitse enää piirrellä kuukausiaukeamaa ja päiväkirjaa vihkoon. Mahtuu hyvin kirjoittamaan joka päivä omalle sivulle, kuukaudet on sivuun porrastettu. Eikä maksanut paljoa, vaan n 4 e. Teen itse kankaasta tms päälisen tuohon kunhan ehdin. On ilmankin pehmeä nahkamainen päältäpäin.

Hyvää jouluviikon jatkoa sinne missä olet!

10 kommenttia:

  1. Vettä sataa meilläkin. Lumet laskeutuu, mutta ei ne niin helpolla katoa. Toiveikasta elämää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Lumet on täälläkin vajuneet teille hirveäksi vesilätäköiksi ja loskaksi. Mutta ei se mitään.

      Poista
  2. Vettä sataa Kuhmalahdellakin. Onneksi ei ole vielä ainakaan liukasta.
    Nyt kun itsellä olisi aikaa hössöttää joulua, en olekkaan viitsinyt. Mies hommasi töistään joululaatikot. Onhan hän "Saarioisten äiti"! 😁 Rosollin teen itse ja kinkun paistan. Muutamia limppuja leivon. Siinä se!
    Tyttären perhe tulee aatonaattona ja lähtee pois aattona. Saamme olla Beiben kanssa kahdestaan
    Ennen meillä oli joulupäivänä minun puolen perheen päivälliskutsut isäni syntymäpäivänä. Nyt isä kuollut ja sen myötä meni välit toisen veljen perheeseen. Toinen veli Japanissa. Tämä on nyt tälläinen vaihe elämää, ja ihan hyvä sellainen!
    Ihanaa joulua sinulle ja iloista uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikoitellen on jo autotiet sulat, kävelytie on aurattu ja nekin alkaa olla sulat. On se erilaista kun on lapsien riemua jouluna. Vaikka aattonakin vain. Sitten voittekin rauhoittua lepämään. Vielä mekin isoille lapsille laitettiin paketteja kun mies elivielä. Mutta nyt en viitsi enää kääriä suklaarasioita joulupaperiin :D Teen vain kinkun ja ruokia lahjaksi

      Poista
  3. Ei ole enää jouluruokia minullakaan, ennen tehtiin leivinuunissa kaikki laatikot ja paistettiin kinkku. Mutta rosollia teen, siitä tykkään. Vien sitä ystävällekin Lahteen, joka menetti juuri miehensä. Lähden jouluna muutamaksi päiväksi hänen luokseen.
    Pimeyttä en vierasta, sää on mitä on. Silloin on ihana käpertyä nojatuliin lukemaan tai katsomaan suoratoistopalveluja. Joululauluja tms en pysty kuunteleman, muistot tuovat ahdistuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muistelen että kerroit herkullisten ruokien teosta. Kun perhe pienenee, ei niin paljoa tarvitsekaan tehdä. Itelle ei hyvin paljoa tarvitse ruokaa, kun jouluna on yleensä monia lajeja. Rosollia teen minäkin, vaikka en punajuuresta pidäkään itse. Nyt on uunijuurekset uunissa, niitä voi sitten lämmitellä.
      Hienoa kun voit mennä ystäväsi tueksi, voi olla vaikeaa näin lähellä kun menetyksestä on joulu.
      Onneksi ei tarvitse paljoa kuunnella joululauluja, eikä ainakaan niitä jotka ovat niitä eniten koskettavia.

      Poista
  4. Jouluun sisällytetään valtavasti perinteitä ja tunnelmia, joiden puuttuminen voi todellakin yksinäistä ahdistaa. Omakin perhe on pienentynyt ja edessä voi olla vielä yksinäisiäkin jouluja. Onneksi mennään kohti valoa ja kevättä. Ja tähän talvipimeyteen voi sentään sytyttää kynttilän. Valoa siis sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun muistaisi nauttia yhteisistä ajoista silloin kun ne on vielä.
      Minä nyt en ole täysin yksin, kun pojat on lähellä ja yksi tuli tähän mun pieneen kämppäänkin jouluksi. Pitäähän sitä jotain ruokaa olla ja tehdä, vaikka ehkä mennään toisten luo syömään jonakin päivänä.

      Poista
  5. Vuorotyö jouluna on tuttua, sillä mies tekee edelleen vuorotyötä. Silloin oli kurjaa, jos sattui iltavuoro aattoillalle , kun lapset oli pieniä.
    Nauti kuitenkin joulun ajasta 🎄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aikansa kutakin, nyt ei muutamaan vuoteen ole tarvinnut aatona lähteä töihin.

      Poista