Huhtikuun viimeinen viikko

 Tervehdys kuin tuulahdus! 

Tämä viikko on ollutkin aikamoista haipakkaa, mutta tässä se ehkä rauhoittuu. 

Muisti on mennyt, en yhtään muista mistä löysin nämä sinivuokot. Ajattelin että pitäisi käydä Pyynikillä, koska siellä on hienosti ollut sinivuokkoja, mutta jossain nuo on tulleet vastaan kun olen pyöräillyt.  Nuo ovat lempikukkia ihan. Ehkä ei nyt tule Pyynikillä käytyä.

Jäät Näsijärvessä vielä viilensivät, vaikka olikin välillä lämmintä.

Eripuolilla olen nähnyt puistoissa tulppaaneitakin. Tällaisia oli 23.4.22

 

 

Finlaysonin palatsin puistoon oli tuotu korjattuna tämäkin Poika ja joutsen patsas

Alkaa pikkuiset sipulikukat kukkia myös

Mikä lie murtanut tämänkin persoonallisen koivun Näsinpuistossa. Oli kuvattava, jos poistavat koko puun vaarallisena.

Tiistaina ajelin uudella seudulla polkupyörällä, kävin katselemassa seutua, kun siellä on joitakin asuntoja vuokrattavana. Nykyisin asunnot pienenee "kuin pyyn silmät". Alkaa olla 20 neliön yksiöitä ja 30 neliön kaksioita, mikä vaikuttaa ihan oudolta. Hinnat niissä on kuitenkin yli 600-700 euroa, ja talot on hyvin lähekkäin, ettei ikkunoista välttämättä aurinko paista.

Eilen sitten kysäisin yhtä asuntoa ja sattuikin olemaan sovittuna jo esittely, niin sitten menin uudelleen sinne.  Olihan se asunto jo hyvin tutun näköinen, samanlaisia yksiöitä on paljon. Mutta parveke oli hyvä ja maisemat, ranta lähellä, bussit kulkee ja kauppoja monia. Tein hakemuksen ja tulomatkalla jo tuli puhelu, että saan sen asunnon, jee. Hyvä kun pääsin bussista, kun nauratti. Asiaa en voi tässä kertoa, mutta olin jo ihan varma etten saa sitä. Joku muu oli varma sen saannista. Ei pidä nuolasta ennenku tipahtaa... Huimasi ihan vauhti, kun kävi niin äkkiä...Nyt on ainakin kirjoitettu vuokrasopimus, pitää vielä tehdä vakuutus ja maksut kuntoon, niin ehkä sunnuntaina tai maanataina saisin avaimet. On aikaa muuttoon sitten.

Eihän se iso kämppä ole, mutta tultiin siihen tulokseen että pysytään kuitenkin täällä Tampereella, koska kuitenkin muuttokulut ovat suuremmat jos lähtee satoja km;jä muuttamaan.  "Lapset" vaihtavat myös pienempään asuntoon, josta ei ole mun luo sen pitempi matka kuin ennenkään.  Muutan kauemmaksi keskustasta, mutta siinä on palvelut lähellä.

Jos muutan joskus vielä kauemmaksi niin pitää huonekalut hävittää, ei ole mitään järkeä halpoja ikean kalusteita muuttaa kauas.

Että näin loppui asunnon etsintä nyt, ja alkaa pakkaus ja muut muuttopuuhat sekä siivous. Huhhuh!

Hyvää kevään jatkoa teille, vaikka ilma viilenikin taas.

Rauhallista pitkäperjantaita

Kävin lenkillä Pyynikillä.

Metsässä kasvaa paljon sinivuokkoja. 

Eilen katselin omasta blogista juttuja hakusanalla pääsiäinen, niin joka vuosi oli lunta maassa siellä entisessä kotipaikassa Pohjois-Karjalassa. Nyt ei ole täällä lunta!

Omassa kukkapenkissäkin siellä kasvoi sinivuokkoja, ja levisihän nekin ihan hienosti viime vuosina.

 Täällä on näitä ihan luonnostaan.

Oli aivan upea ja tyyni ilma.

Oli hieno ilma tänään, vaikka usein pitkäperjantaina on tosi surkea keli.

Vesi on matalalla.

Rannassa jo nämäkin alkavat nousta.

 Varmaankin tässä ranta pusikossa kasvaa kahta eri ruttojuurta, vai olenko väärässä.

Netistä luin että haitallinen etelänruttojuuri olisi punakukkainen, 

sitten japaninruttojuuri olisi tämä vaaleakukkainen. En tiedä olenko oikeassa.

Molemmat haitallisia levitessään liikaa.

Minäkin löysin kaupasta ensimäiset orvokit, ei ollut paljoa valinnanvaraa,  kahta väriä pääasiassa. Mutta kiva oli istuttaa kuitenkin. 

Viimeisiä kukkia pikkunarsisseissa, tuo kukka oli jotenkin erilainen.

Täysikuun aikakin on ollut, joten ei tarvitse ihmetellä mikä valvottaa (jos ei uni tule)

Paripäivää sitten ei ihan täysikuu ollut vielä.

Tuo olikin merkkipäivä, äidin 101 vuosipäivä olisi ollut.

Tänään en tee mitään erikoista, huomenna sitten laittelen ruokaa ja ehkä leivon rahkapiirakkaa. 

(eli kokeilen käyttää uutta uunia).

Hyvää pääsiäisen jatkoa!

Lämpöä ja aurinkoa

Hienoa äitienpäivää ja viikonloppua!

Sinivuokot vaan on Niiin ihania

Scillaa on penkissä sinisenään

 Keltaiset krookukset ovat vielä vähän harvassa, saatoin siirtää näitä muutama vuosi sitten.

Balkaninvuokot katosivat muutama vuosi sitten, mutta nyt ilokseni näin muutaman tulleen takaisin.

Ihana aurinko ja lämpö on tullut tänne.

Kukkia ja perhosia

Ihan pakko nyt on äkkiä kertoa tästä jo viime viikolla saamastani ihanuudesta. Ettei vaan pääse unohtumaan.

Sain Sadulta Kukkaiselämää-blogin arpajaisista tämän suloisen pupun Vilma Violetin. Olipa hieno yllätys.
Ainakin toistaiseksi tämä pitää mulle täällä seuraa ja ilahduttaa hienossa perhosmekossaan.
Tuolla Sadun blogissa on muuten nyt Fiskars arvontakin menossa vappuun asti.

Kävin eilen kävelyllä ja huomasin että täällä on "metsä täynnä" sinivuokkoja 

ja nurmikoissa kasvaa näitä

Voi ihailla vaikka ei itsellä olekaan pihaa :)

Tulppaneita piti ostaa vielä, en olekaan niitä tänä keväänä täällä ostanut.

Oli monivärinen puska, heti aukenivat kun pääsivät sisälle lämpimään.

Luopumista...

Luopumisia on ollut tämän vuoden aikana jo monenlaisia. 

 
Miehen sairastumisen takia joudutaan luopumaan talosta, pihasta ja suurimmasta osaa tavaroita. Näin käy monille sairastumisen vuoksi, emme ole yksin tässä tilanteessa. Tai jokainen on yksin kuitenkin omassa tilanteessaan.

 Minulle on tulossa luopuminen kumppanista. Ikinä emme mene mihinkään yhdessä, emme aja enää autolla minnekään yhdessä, emme enää pysty asumaan yhdessä, vaikka niin oli tarkoitus kun muutimme kaupunkiin. Emme koskaan enää käy kaupassa, kahvilla emmekä syömässä tai kävelyllä yhdessä.

Olisin mielelläni vielä hoitanut miestä kotonakin, mutta vointi on niin huono ettei se enää onnistu. Tämä sairaus on niin nopeasti etenevä, eikä ole mitään parantavaa hoitoa.

 
Syöttäisin ja juottaisin häntä niin pitkään kuin suinkin, mutta väsymys voittaa usein ruokailuhetkenkin. Istumisesta pyörätuolissakin ollaan jo luovuttu, hyvä kun saisi olla vuoteessakin kivuttomana. Käyn joka päivä hänen luonaan, niin kauan kuin on elinpäiviä. Voin vielä pitää häntä kädestä, virkeämpinä hetkinä lukea jotakin.

En ole pystynyt juurikaan iloitsemaan keväästäkään. En pysty suunnittelemaan puutarhaan enää mitään, toisin kuin viime keväänä, jolloin olin vielä innosta pinkeenä pihaa laittelemassa. Talo pitää tyhjentää ja laittaa myyntikuntoon. Vielä kai kerran saatan haravoida nurmikon ja ehkä nähdä kukkien nousevan penkeistä.

 Kuvaan kukkia nyt muiden penkeistä, kun ei ole omia täällä

Tähän loppuun sanoja Sarasvuon Sisäinen tuli- kirjasta:
-Usko ja luota, että voimat sittenkin riittävät ja että parempi aika on edessä
-Kiitä kaikesta hyvästä, mitä elämässäsi on

-Etsi kauneutta kaikesta ja kaiken aikaa

-Kun keskitymme hyvään, saamme ajatuksemme väistämättä pois siitä, mitä emme halua ja se mihin keskitymme alkaa kasvaa.

Mitä emme voi estää, täytyy hyväksyä

Ainakin kosteutta riittää

Ihan kuin ois kevät peruttu, kylmää ja sataa ja sataa vaan. Eilen jäi mun loput "ihanat" kukat tänne laittamatta, niin pitää tänään korjata asia.

Onhan tää aika ihana, vaikka niin pieni onkin.

Viime keväänä ostin näitä purkissa ja jossain vaiheessa mietin, että mihinkähän minä nämä istutin. Siinähän ne olikin terasssin vieressä. Ovat vaan niin surkean pieniä. Vaikka on lannoitettukin.

 Siellä ne pilkottaa.

Nämä sinisetkin helmilijat vasta aloittelisivat kukintaa (jos ei koko ajan olis kylmä ja satais)

Vasta pari vuotta sitten, kun ostin näitä purkissa, kukkivana, aloin näitä arvostaa. En ole aikaisemmin oikein pitänyt minään, koska ei näitä monesti edes näe kukkivana, kun jäävät muiden varsien alle.

Sitten siirsin niitä ihan eri paikkaa, missä ei kasva muita kasveja, niin nyt ne ainakin erottaa :)

Ne ikeasta purkissa ostetut ovat myös eri paikassa, ja ne ovat hyvin levinneetkin. 

Eivät vielä tosin kuki

Näin surkeaksi meni mun palloesikko, jonka ostin toissa kesänä. Viime kesänä teki sentään yhden pallon. Ei taida olla mun kasvi tämä.

Sinivuokon "poikasia" olen säälimättömästi kaivellut, ja siirtänyt tuohon "uuden" penkin reunaan, kun niitä on levinnyt ihan kivasti ympäriinsä. Ainakin kosteuden puolesta ovat hyvin selvinneet siirrosta kukkivanakin.

Tähän oon merkannu suurinpiirtein mitä olen istuttanut, muutama kukka vielä puuttuu ja tuija.
Istutin päivänlijaa ja ruusujuurta omista penkeistä ja keväällä ostetut liljan sipulit laitoin tähän.
Taitaa tuo alppikärhökin hitaasti sieltä virota.

Kunhan sade loppuu, on siitepöllyjä tiedossa.

Kuitenkin odotellaan lämmintä tulevaksi.
Moi vaan!

Yhtä juhlaa :D

On ollut hieno juhlapäivä, aurinko on paistanut ja uusia kukkia avautunut. 

Nurmikko alkaa vihertyä ja multaa olen kärrännyt kukkapenkkeihin ja rikkaruohoja kaivanut pois ja kylvänyt kukkien siemeniä....eli siis hieno päivä :)

Kääpiötulppaani aloitti kukkkia, vaikka lumi katkoi joitain niistä

Ensimmäisen kerran viime syksyllä näitä istutin

Tulipa Miscellaneous turkestanica

Vanhat aikaiset tulputkin aukenee

Olisiko kolmas tai neljäs vuosi, en todellakaan odottanut näiden enää kukkivan yhtään

Valkosuklaa-juusto- ja suklaakakkua (gluteenitonta) tein itelleni, nam

ja toinen Linda Olssonin romaani luettavana, yhtä juhlaa....

Tässä puutarhahommien ja kahvittelun lomassa muistelen kuitenkin äitejä. 

Millaista olisi jos äiti olis vielä elossa?

Isoäiti äitini sylissään, kuvattu joskus v. 1918

Tervetuloa seuraan Kivipellon Saila
Ja hienoa juhlapäivää teille kaikille!