Loppuviikon kuulumiset

 Laitapa tämän viikon loput jutut tähän, koska ensi viikolla on jo viimeinen vajaa viikko tätä kuuta. On ollut hiljaiseloa täällä minunkin blogissa tässä kuussa.

Perjantaina tuli lähdetyksi käymään Vapriikissa, koska ei ole tullut museoissa juurikaan käytyä tässä kuussa. Sinne aukesi uusi näyttely Manserock. Paljon en kuvia ottanut, koska siellä oli ihan tavaton kävijä ryntäys. Eli perjantai ja lomakausi menossa. Ei ollut tilaa säilytyskaapeissa ja naulakotkin oli aivan täynnä vaatteita. Uudelleen pitää käydä, oli minusta senverran mielenkiintoinen näyttely.

Juice

 

Kuvan esittely on tässä alapuolella

 

 

Kyllä minäkin kerran olin yhdessä tanssipaikassa kun Juice oli esiintymässä yhtyeineen. Silloin he eivät olleet kovin suuressa suosiossa vielä. Mikko Alataloa olen nyt nähnyt täällä torilla esiintymässä

Tässä näyttelyssä oli kuvia ja tietoja tästä Tampereen Manserockin yhtyeistä, ja kaikesta heihin liittyvistä jutuista. Ja musiikki raikui. Tuli oikein rockfiilis (hymy). Mun mies olisi tykännyt tästä paljon, hän oli Juice fani.

Tähän näyttelyn alkuun oli luotu tilat millaisessa bussissa olisi rokkarit kulkeneet keikoille.

Perjantaina oli vielä tiet paljon jäässä ja oli isoja lätäköitä sillan allakin, joten kyllä vähän kaduin kun läksin silloin, meinasin kääntyä takaisin, mutta porskutin lätäköiden läpi.

Jalat ja nilkat kipeni vaikka ei tullut askelia kuin yli 8000. 

 

Lauantaina kun kävelin, oli jo sohjoontuneet jäätiköt, joten ei ollut niin liukasta. Mutta tänään oli niin märkää että muuten vedenpitävät nastakengät jo kastui ja sukat piti laittaa pesuun, ja kengät patterille kuivumaan. Kyllä toivoisi jo auringonpaistetta kuivaamaan tätä loskaa!

 

Nyt on ollut edullista sähköä joten paistoin halvasta kaupan piparitaikinasta "tikkuja" kun en jaksanut leipoa oikeita pipareita...ja pizzaa tein, niin riittää moneksi päiväksi syömistä. (Hymy)

Pizzaan tuli ananasta, koska olen ennen tykännyt siitä, niin piti kokeilla.

 

 

Ja nyt aloitin tomaatin kasvatuksen laittamalla 2 siementä kolmeen purkkiin kuhunkin. Tietysti ei ollut oikea päivä kuun mukaan, mutta saa nyt nähä kasvaako niistä yhtään Tiny Tim-tainta.

 Hyvää helmikuun loppupuolta ja hiihtolomaa kellä on sellainen! Täällä ei ole hiihtokelejä.

Helmikuista ajan kulumista

 Tervehdys taas!

Viime viikolla lopultakin tuli ostettua tulppaaneita, kun niitä nyt on joka kaupassa tarjolla. 

Paljon ne kyllä "joivat" vettä, joten aina sai olla lisäämässä. Meinasin sanoa että kestivät vain viikottoman pyhän seudun, mutta ei.. pidin kuitenkin viikon niitä pöydällä, vaikka eilen jo olisi voinut heittää ne pois, mutta tänään vasta sain ne silputtua kompostiin.

Vähän niistä oli sinänsä iloa, on jotenkin ollut taas saamattomia ja harmaita päiviä. Vaikka jotain olen koettanut touhuta ja leipoa ja siivota, pestä pyykkiä. Tuntuu jo että alkaa "seinät kaatua, tai katto tippua" vaikka kuinka liikkuisi ja kävelisi noilla liukkailla ja/tai vetisillä teillä. Oli kyllä hyvä kirja luettavana myös ja kerran oli sellainen kiva kahvitilaisuus, jossa sai jutella muiden kanssa.

Sain ostettua myös taimimultaa ja kyllä nyt voisi laittaa tomaatin siemenet multaan. Pitäisi sitten vaan paikka löytää niille, mutta ehtii sen järjestellä myöhemmin vielä.

Kuvia ei vaan nyt ilmaannu kännykkään, ei ole mitään muuta kuvattavaa nyt ulkonakaan. 

Laitanpa tähän vielä kuvat mun tämän vuoden askartelusta. Tein jo tammikuussa kannet junk journaliin, ja kaavailin siihen kolme "vihkoa" vanhoista papereista, joita olen värjännyt useilla tavoilla, kahvilla ym. Käyttää voi myös kirjojen-ja  lehtien sivuja, kirjekuoria ja vaikka paperipusseja sivuina tai taskuina. Kannen tein joulun suklaarasiasta, jonka päällystin kankaalla, mutta se on vieläkin koristelematta.

Ensimmäinen "vihkon" sain nyt täyteen jotenkin, niin vähän vilautin niitä sivuja kuvissa. Tarkoitus on sitten ommella ne "vihkot" kanteen, kun tulevat valmiiksi. Nyt ne sivut on vain kuminauhalla kiinnitettynä. En ole varma mahtuuko tuohon kolme "vihkoa" kuitenkaan, koska ne tuppaavat pullistumaan. 

Toisen vihkon aloitus ei sitten ole luistanut vielä, jumittanut on sekin, vaikka olen koettanut silppulaatikkoa tyhjentääkin.  Tästä tulee sitten mun kolmas Junk Journal joskus.

Pitää vielä sanoa, että ideat, ohjeet ja vinkit olen löytänyt Youtubesta, löytyy varmaan jos kirjoittaa hakusanaksi vaikka junk journal.

Jo on päiviä kulunut helmikuusta, vaikka välillä tuntuu että aika ei kulu, se vaan tuntuu siltä.

Jos vaan pysyisi jossain kunnossa ja pääsisi vaikka jo ensi kuussa aloittelemaan pyöräilyä.

Moi moi taas!

Hyvää ystävänpäivää

 Onko se jo taas keskiviikko! Niinpä..viikko on vierähtänyt taas...

Paitsi oli muutamia aurinkoisia päiviä, joten ihan pakko ilahtua valosta, jota jo kasvitkin saa. Täytyy pikkuhiljaa alkaa varustautua "multien" vaihtoon, mikä ei niin helppoa ole, kun ei ole kunnolla tilaa millekään. Enkä oikein lattiallakaan kykene köllöttämään, kun taas polvi kipeytyi. Liukkaat kelit, nastakenkäpakko ja epätasaiset tiet varmaan teki, kun tuli viikonloppuna käveltyä enemmän.

6.2. halo ilmiö pakkasella

8.2. muuten loistava ilmiö auringon laskiessa

9.2. oli pakkanen

sääuutisissa sanottiin että tämä on merisavua pakkasella, vaikka meri on kaukana

9.2.

Perjantaina alkoi tuntua että on pakko lähteä syömään jonnekin kunnollista ruokaa.  Alkoi tuntua jotenkin heikotusta, niinpä marssin kokeilemaan uutta intialaista ravintolaa. Helpotti jotenkin oloa.

 

Siinä tuli lintattua tuolla kaupungilla lauantainakin, joten sitten kipeytyi vasen polvi taas.

Sunnuntaina taas piti vaan lähteä äänestämään, kun on vaan jotenkin tottunut siihen että äänestää. Eikä tullut ennakkoon kerrankin äänestettyä, kun ei ollut oikein sopivia, mutta kävin kuitenkin äänestyspaikassa.  Ei ollut jonoja.

 

Harvemmin nyt tulee kuljettua tässäkin kohtaa, johon on "rakkauslukkoja" laitettu.

 

Sunnuntaina innostuin leipomaan pullaa, tai oli tarkoitus leipoa laskiaispullia...

Eikä ole Koskaan niin pahasti epäonnistunut pullan paisto, hiiva ei toiminut. Kuivahiivaa olen käyttänyt varmaan 10 vuotta, eikä se ihan niin vanhaa ollut, mutta varmaan vanhaa, tai oliko liian viileä maito tai jotain, ainakin koetin kohottaa sitä tuon äänestyksessä käynnin ajan. 

Mutta taikina oli kuin kivi eikä kohonnnut, eikä uunissakaan. Kertakaikkian fudut Parhaista kotileipojista olis tullut. Olisi vaan ollut parempi ostaa pullat kaupasta. Kyllähän minä muutaman söin kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa, mutta loput piti laittaa kompostiin.

 

(Tänään tein pitsataikinan uudella kuivahiivalla ja heti kohoaa ihan huipusti)

Teen sitten samassa uunissa torttutaikinasta pari "leivosta", niin saa myös herkutella jälkiruuaksi tänään.

 

Muutenkin tämä alkuviikko meni jotenkin niin väsyneessä ja pettyneessä olotilassa jostain kumman syystä. Vaan eipä voi mitään, valittu mikä valittu (enkä tarkoita UMK kilpailua). Sitten vielä nämä kaikki lakot ja muut riitaisuudet yhteiskunnassa. Onneksi on vaaliväittelyt ohi ja toivon että jotain muutakin alkaisi tulla ohjelmiin tv:hen...kuin väittelyitä ja uusintoja.

 

Vain yhden kortin ostin ja lähetin, koska on turhan kalliit postimaksut, eikä edes korttien tekeminen sujunut.

🌷🌹🌸💖 Oikein Hyvää Ystävänpäivää!.💖🌹🌸

 

Uusi kuukausi alkanut

 Helmikuu on jo kivassa alussa, on ollut lämmintä ja nyt taas pakastuu. Olen koettanut pysyä pystyssä joka toinen päivä sulaneilla ja joka toinen päivä pakastuneilla kävelyteillä. Alkaa tuntua että oiskohan parempi muuttaa talveksi jonnekin muualle, vaikeaa sanoa, koska entisestä ulkomaanmatkasta on jo 40 vuotta, jos nyt ei lasketa nopeita naapurimaissa käyntejä.

Aloin jo "hoidella" kasveja heti kuun alettua, yhdistin kaksi pelargonia samaan ruukkuun, kun oli hyvin epävarmaa jaksaako niistä toinen kasvattaa mitään lehtiä. Nyt on ne yhdessä ruukussa pyöriteltävänä paikasta toiseen, missä sattuisi olemaan paremmin valoa.

Pistokkaana pitkään olleet kaktuksen lehdykät kärsivät ja kurtistuivat, olivat muutosta lähtien kai vedessä ja sitten reiättömässä ruukussa.  Tiputtavat vaan lehtiä, ehkä tapan kaikki kasvini kuivuuteen, kun kastelen vain kerran viikossa niitä kuun mukaisina päivinä. Huoneen kosteus on yleenä 10% vain, että kaikki kuivuu nopeasti. Nyt voi noitakin liottaa välillä altapäin vedessä, imekööt sitten mitä haluavat.

Muut kasvit saavat vielä odottaa lisääntyvää luonnonvalon ilmenemistä.

Oli tässä muutamana päivänä edullista sähköä, niin innostuin leipomaan taas vaihteeksi. Tein vanhan ohjeen mukaisia juustosarviakin, kun teki mieli, vaikka ei niistä tullut niin hyviä mitä oli muistikuva.

Ruuneja tein, kun oli eilen Runebergin päiväkin, enkä oikein ole tykännyt ostotortuista, kun olen kerran tai kahdesti maistanut. Ei nämä tule ihan ohjeen mukaisesti ja syön näitä sitten vielä muinakin päivinä, kun oikeita torttuja ei kuulemma Saa syödä kuin 5.2. oikeana päivänä (hehheh, ½7 ohjelma)

Menee ihan hyvin kahvin kanssa ilman päällisiä. 

Liikkuminen on vähentynyt viikko viikolta ja kuukaudelta. Ei vaan huvita lähteä tuonne liukkaille muuta kuin minimit ja pakon edessä. Kävin aamulla kävelyllä ja ei voi kunnolla ottaa askelia, vaikka pakkasella monesti ei ole niin liukasta ollutkaan. Varoo kai tavan vuoksi kun näkee jään tiellä. Ei ole kiva kemahtaa, koskee se vaikka ei poikki meniskään. Tämä talvi on ollut vaikeampi kuin edeltävä.

Vaihdoin bannerikuvan ja  kävin kirjoittamassa parista kirjasta tuonne sivulle: Luen 2024.

En ole vielä käynyt toista kertaa äänestämässä, pitää miettiä vielä ja katsella tenttejä, ehkä en mene ennakkoäänestykseen tällä kertaa.

Jotain ruokaa pitäisi taas laatia ja alkaa lukea seuraavaa kirjaa loppuun...

Moi moi!

Näissä mietteissä

 Aika lopussa taitaa olla tämänkin vuoden 2024 tammikuu. Pitää ihan pakottaa itsensä tähän läppärin ääreen, jostain syystä ei huvittaisi. Mutta tässä ollaan!

Sorsia värjöttelee jään reunalla 21.1. sunnuntai iltana

Koetin muokata noita kirjasivuja jotta saisin tämän vuoden kirjat mahtumaan tuon blogin kuvan alla olevalle riville. Niinpä poistin vuoden 2014 kirjat sieltä ja siirsin sen sivun etummaiseksi, en vielä onnistunut muuttanmaan sivun otsikkoa oikeaksi, eli Luen v. 2024..mutta ehkä sen vielä saan. Kirjoitukset on talletettu läppärille ja muistitikulle kyllä, mutta vähän sääli poistaa kaikkia 145 kirjaa kyllä sieltä. Se vuosi oli sattumalta viimeinen ns.täysin normaali vuosi minun perheen elämässä, luin paljon vaikka kait kävin töissäkin ja oli elämää omakotitalossakin. Seuraavana vuonna sitten jo mieheni sairastuikin ja elämä muuttui. 

Vuonna 2014 olin lukenut Seppo Jokisen ja Tuomas Liuksen dekkareita ja nyt on taas Tuomas Liuksen järkälemäinen 555 sivua sisältävä dekkari menossa, huhhuh.  Ja joulun seutuun ja tammikuussa olen katsellut Jokisen romaanien mukaan tehtyjä Komisario Koskinen- elokuvia ja dekkareita tallenteina. Ei voisi uskoa että on jo 10 vuotta sitten luettu niitä kirjoja. Minne lie aika mennyt.

Mun piti vaan tammikuusta kirjoittaa, 

on ollut jäisiä, kauniita aurinkoisia ja harmaita kelejä, pakkasta ja "nollakeliä"

Liikkuminen, käveleminen, askeleet ja kilometrit ovat vähentyneet edelliseen kuuhun verrattuna ja myös viime vuoden tammikuuhun verrattuna. Vähän toista sataa kilometriä on kännykkä laskenut tässä kuussa. Ehkä toki voi tulla pari kilometriä lisää jos vielä lähden käymään kaupasta jotain, kun/jos huomenna eivät ole kaupat auki tai muuta.

Kuntosalilla tuli käytyä vain 8 kertaa tässä kuussa, alkukuu meni vielä joulufiiliksissä. Joulukuu meni vielä huonommin kuntoilussa :((

Ilman nastakenkiä ei pääsisi senkään vertaa liikkumaan, vaikka on soraa jään päälle levitetty, on liukkaus, eikä mitenkään haluaisi kaatuilla.

 

Taas tuli uudet tuotteet, Suomalainen Menestysresepti- ohjemasta S-kauppoihin.

Jo heti alussa tuntui että ostan näitä Vöner Köftis tuotteita, niinpä oli vain 1 pakkaus silloin jäljellä, kun kävin kaupassa niitä katselemassa. 

Niinpä tässä maistelin niitä, kun samalla leivoin omia keksejä (en nyt voittajakeksejä ostanut (vielä))

Ohjeen mukaan laitoin ne jäisinä pellille, kolme siis paistoin vain, enkä olisi enempää jaksanut kerralla syödäkään.

Ehkä seuraavan kerran ne 3 vielä pakkasessa olevaa, sulatan ne ennen lämmitystä. Koska tuli aika kova ja sitkeä tuosta kuoresta uunissa tehtynä, mulla ei ole mikroa tai muuta lämmityslaitetta.

Mutta maku oli itämainen (tykkään käydä nepalilaisiessa ja intialaisessa ravintolassa lounaalla) oli sopivan mausteinen, eikä liian tulinen minun makuuni ollut, vaan hyvä. Ihan varma en ole mitä kaikkea tuossa sisuksessa oli. 

Jostain luin että näitä voisi olla jossain valmiiksi paistettuin, jota vielä voisi maistella. Onpahan vielä 3 jäljellä pakkasessa itelläkin.

En ole ihan varma maistelenko muita uusia Menestysresepti-tuotteita. Saa nähdä...viime vuonna tuli maisteltua niitä silloisia useampia, mutta vain vähän on tullut toista kertaa ostetua niitäkään.

Tämä mun askarteluvihko, jota olen täyttänyt jo toista vuotta paperi silpulla ja kirjoittamallakin joulukuussa ja tammikuussa joka päivä, on nyt täynnä. Näin yksin ja eläkkeellä kun olen, kyllä tarvitsen jotain tällaista, johon voi piirtää ja kirjoittaa ja liimailla mitä sattuu tulemaan vastaan ja milloinkin mieleen. 

Kaksi viimeistä aukeamaa

 Toisaalta eihän ne silput vähene liimaamalla, vaan ne vaan siirtyy paikasta toiseen ja sitten on taas lisää säilytettävää. Ite niitä voi katsella joskus, mutta tuskin ketään muuta kiinnostaa...jos ite ei ehdi hävittää niin jälkeläisille jää hävitettävää lisää. 

Tämäpä riittää taas tammikuusta, olen vaan jotenkin koettanut selviytyä ja nauttia enemmän vitamiineja (esim B,C,D ja magnesium) että pysyisi pystyssä jotenkin ja selviäisi jouluisista suklaaövereistä taas vähän vähemmän sokeriseen ruokailuun.

Toivottavasti helmikuu on jo vähän virkeämpi kuukausi ja valoisampi.

Hitaita pakkaspäiviä ollut

 Tämä viikko alkaa olla lopussa taas, enkä ole oikein mitään saanut aikaiseksi. Paitsi koettanut kävellä ja kävin kaksi kertaa kuntosalilla, jotain olen syönytkin, vaikka kyllä se on vaikeaa, ei huvita ruuanlaitto. Mutta jouluisista suklaaövereistä pitäisi päästä eroon taas ja syödä oikeaa ruokaa.

 

 Toisesta nilkasta jotenkin niksahti joku nivel, vaikka en liukastunut tai muuta sellaista, se vaan naksahti. Jonkinverran vieläkin kävellessä se tuntuu, joku tuki vaikuttaisi olevan tarpeen siihen.

Kuviakin on kännykkään kertynyt varmaan alle 10 kpl.

Pakkasella oli jotain näkymää, mutta oli vaan liian kylmä oleskella ulkona.

Kuulun tässä joululomien aikana jälkikasvulta monesti, että on täällä pakkasessa kyllä kurjaa olla, joten mitä ihmettä tänne vielä jostain lämpimistä maista ihmisiä tulee ilman lupaa.

 Tietysti olen siivoillut ja vähän vaihdellut kukkahyllyn paikkaa, kun huomasin että johonkin kohtaan aurinkoisena päivänä alkaa aurinko paistaa. Siihen laitoin hyllyn ja viherkasveja. Niitä pitää alkaa katsella kriittisellä silmällä, kun ei vaan aina menesty, vaikka kuinka kerrotaan jonkun kasvin olevan helppo menestymään, mulla ei ole.

Mulla ei loista esimerkiksi nämä rönsyliljat. 

Pitäisi olla helpoista helpoin, ei ole. Tämä on niistä kahdesta parempi, sen toisen laitoin jo kompostiin, paitsi sitten huomasin sen juurimukulat ja lopulta annan sille mahdollisuuden kasvaa uudessa mullassa. Ja vihreät osat laitoin veteen jos juurtuisi. Ehkä ensi kuussa jos vaihtaisi kaikille kasveilla uudet kasvualustat taas, kun valoa alkaisi lisääntyä.

Auringon nousuja en näe täällä asuessa, koska rakennukset peittää näkymiä, 

onneksi auringonlaskuja  näkyy taas joskus.

Tammikuu on monesti/yleensä ainakin toiseksi keljuin, pisin ja ei niin kiva kuukausi. 

Vielä 1½ viikkoa tammikuuta jäljellä ja varmasti pakkasia vielä lisää.

 

Jatkoa Helsingin museokäynteihin

 

Aurinkoista Töölönlahden maisemissa 11.1.

..sitten loput museokäynneistä Helsingissä viime viikolta.

Kiasmassa oli kaksi kerrosta suljettuna, ja päästiin vain ylimpään ja neljänteen kerrokseen

Koko viides kerros oli Etelä-Afrikasta kotoisin olevan Dineo Seshee Raisibe Bopapen töitä. Näyttely on avoinna 25.2.24 asti

Hän on viettänyt Hämeenkyrössä Frantsilan luomuyrttitilalla aikaa näyttelyä valmistellessaan. Sieltä on peräisin heidän unta edistävä yrttiteesekoitus, jota on Kiasman kaupassa myynnissä. Raisiben teoksissa on käytetty erilaisia luonnonmateriaaleja, kuten savea, multaa, tuhkaa ja kasveja. Teokset sisältävät runsaasti symboliikkaa ja viittaavat historiaan ja maantieteellisiin paikkohin...(tiedot Kiasman oppaasta)
 

"Bopapen työssä ajatus naisesta elämän synnyttäjänä ja uuden luojana on tärkeässä osassa. Hänen työskentelynsä perustana toimivat henkilökohtaiset kokemukset kotimaastaan Etelä-Afrikasta ja sen historiasta, joka ylittää valtioiden rajoja. Uudella teoskokonaisuudella hän jatkaa työskentelyä maa-aineksella, joka tarjoaa välineitä muistamiselle ja muistoille.

Bopape on syntynyt v. 1981 ja hänen töitään on ollut esillä mm New Yorkissa, Milanossa, Venetsian biennaalissa, hänelle on myönnetty mm Future Generation Art Prize vuonna 2017" (tiedot Kiasman oppaasta)

Itse voin sanoa, että veti vähän hiljaiseksi tämä näyttely, käsitys taiteesta laajeni taas entisestään.

 

Neljännessä kerroksessa esiteltiin Ars Fennica ehdokkaiden teoksia

Niistä sai äänestää mieluisinta yleisötunnustuksen saajaa

Varsin vaikeaa oli näitä kuvata, monet olivat video, valo- ja ääniteoksia, yhdessä oli tauluja. Saa nähdä tuleeko mun veikkaus voittamaan. 

12.1. 2024 olisi avautuneet  uudet näyttelyt, pieni maistiainen niihin

torni vanhoja radioita...

 

Sitten oli aikaa vielä käydä Amos Rexissä, 

Ryoji Ikedan data-verse 2- näyttely on avoinna 25.2. 2024 asti

 

 

Amos Rexiin oli sijoitettu pimeyden keskelle iso kaksipuoleinen valoteos, jossa vaihtui valot ja kuviot erilaisten äänten kuuluessa kovaa

Näin jälkeenpäin tietää, että olisi pitänyt katsoa tarkemmin minne menee, ottaa ainakin tarjolla olevat kuulosuojaimet päähän. Jälkeenpäin oma puhe kuullosti oudolta omissa korvissa, onneksi ei tullut migreeniä kuitenkaan.

Minulle tämä näyttely ei sopinut ollenkaan, pimeys (hyvä kun näki mennä pois merkityistä ovista), välkkyvät valot, kovat äänet. Kaikkia nämä ei näyttänyt haittaavan,vaan poikakin piti tätä mielenkiintoisena. Jotkut istuivat siellä ja katsoivat teoksia. Onneksi oli museokortti, joten rahaa ei mennyt hukkaan.

Helsingistä juna kulki sitten hyvin takaisin Tampereelle, oli kiva palata kotiin takaisin.