Viherkasveista 3.

 Viherkasvi kertomus jatkuu...

Ensimmäiseksi laitan tähän vielä Calathea makoyanan, eli Täplämaijan, jonka ostin tammikuussa -20

 

Joskus pari vuotta sitten ostin kässämessuilta tuon kuvan ja laitoin tarralla seinälle. Ehkä siinä oli sellainen tavoitekuva, koska nyt jo samoja kasveja olen saanut itselleni. 

 

 Tämän kanssa on ollut vähän ongelmia, ite aattelin sen johtuvan jotain ötököistä, niinpä suihkuttelin sen uudelleen ihan vedellä.

 

Laitan mullan pinnalle ruttusen sanomalehden ja sitten ruukku mahd.tiiviisti muovipussiin

, 

 Näin mullat eivät karkaa niin helposti muovipussiin

Torjuntapuikkohan siinä on ollutkin mullassa, kun laitoin sen varmuuden vuoksi kun naapuri, eli Calathea rufibarba, Aaltomaija/Karvamaija, oli samassa käsittelyssä joku viikko sitten. Tykkään näistä ihan hurjasti,  teen parhaani että nämä selviäisivät. 

 

Ötökäthän ovat monesti lehtien alapinnoilla, tässäkin ne näkyivät valkeina"jauhoina", murusina. Joten lehtien alapinnat on tärkeä suihkutella kunnolla joka puolelta kasvia.

 

Calathea rufibarba

 Näissäkin on samat ohjeet, kastellaan reilusti ja annetaan sitten pintamullan kuivahtaa. Ainakin Aaltomaija näyttää lehdillään hyvin milloin tarvitsee kastelua, lehdet taittuvat reunoistaan keskelle-ne näyttävät silloin veneeltä. Silloin viimeistään on kasteltava. Kasvualusta on oltava ilmava, eikä nämä pidä seisovasta vedestä juurillaan. Mutta sumuttanut olen kyllä joka aamu näitäkin.

 

 Pachira aquatica, (kastanja)Sutipuu. Tämäkin on ihan uusi kasvi mulle. Kerran näin sen Plantagenissa, alle 4 e hintaan. Silloin en ostanut, mutta se jäi kaivelemaan ja ostin seuraavalla kerralla. Yleensä nämä ovat alhaalta letitettyjä varrestaan, mutta tässä on vaan varrenpala mullassa ja se kasvaa. Tämä on tehnyt jo monenmonta lehteä.  Kesällä ei pitäisi laittaa suoraan aurinkoon, mutta muuten pitää valoisasta paikasta. Mulla on ollut tämä ikkunalla, jossa on sälekaihtimet, joita nostan vähän nykyisin kun ei ole kuuma aurinko enää paistamassa.

 

Tätä myös sumutellaan aamuisin, koska pitää kosteammasta huoneilmasta, eikä liikakastelusta tykkää tämäkään. Kerta viikossa on tähän asti sopinut hyvin kasteluun. Tosin mulla tuli tämä laitettua saviruukkuun, joka haihduttaa vettä enemmän kuin muoviruukkussa. Toivon että tämä kasvattaa pitkiä latvoja, jotka saisin istuttaa ja letittää varrestaan. Tykkään paljon noista 5 osaisista lehdistä.

Anopinkieli, Sansevieria trifasciata, on tuttu kasvi monille. Tämän helppohoitoisempia saa varmaan etsiä. Viihtyvät valossa ja vähemmäsä valossa. Eikä tarvitse kastella hyvin usein. Mulla ei ihme kyllä tätä ole ennen koskaan ollut. Ostin tämän kesäkuussa -20 Plantagenista. Tämä oli jo kovin ahtaassa ruukussa, poikasia oli 4 kpl ympärillään. Yhden niistä raaskin repiä irti ja istuttaa erilleen. Tämä keltareunainen lajike voi olla Laurentii nimeltään. Tämä ei ole paljoa kasvanut pituutta, ehkä lehtien kärjet katkesivat, osan itekin katkaisin vahingossa.  Niin onkin parempi käsitellä matalampana :) ei nytkään mahdu tuon  hyllykön hyllylle.

Tämä Soihtuköynnös, Aeschynanthus, on kyllä ihan kivasti kasvanut elokuusta. Onko jopa kukkanuppujakin tässä? Jos saisin tämän kukkimaan olisi todella hienoa. Kukat olisi niin kauniita. Sumuttelen tätäkin aamuisin ja kastellut olen varovasti kerran viikossa. Tämä on myyjän laittamassa mullassa ja ruukussa, joten vahdin että multa ei ole koko ajan liian märkänä. 

 

Isona tämä olisi amppelikasvi, en nyt tiedä miten saan tämän amppeliin. Uudet versojen päät kasvavat tummana, olen nyt suonut tälle enemmän aurinkoa, kun alkaa olla syksy. 

Sitten on nämä viime vuonna hankittu Palmuvehka, Zamioculcas zamiifolia, zz. Tämä on myös hyvin helppo kasvi, kunhan ei liikaa kastella, viihtyy vaikka missä valossa. Mulla on ollut tässä hyllyn päällä koko ajan. Olen vaan kääntänyt sitä välillä, jotta se kasvaisi tasapainoisena. Tämä teki keväällä 2 lehdykkää ja kesällä samoin. Joskus on hyvä pyyhkiä pölyt lehdiltä ja seurata ettei juurenpallukat ole liian tiukasti ruukussaan. Viime kesänä istutin tämän isompaan ruukkuun, ehkä pitäisi tutkia, mikä nyt on juurten tilanne. Tätä on olemassa tumma lajike ZZ Raven, joka on hitaampi kasvamaan. 

 

Palmuvehkan vieressä olen pitänyt tätä Herttalyhtyä, Ceropegia Woodii, toistaiseksi, vaikka luulen että tämä viihtyisi enemmän valoisammassa paikassa. Mietin siirränkö tämä tuohon hyllyyn lähemmäksi ikkunaa. Olen jo leikannut tästä monia pistokkaita ja juurruttanut ne vedessä. Ne voisi juurruttaa myös ruukun mullan pinnalle pyöritettynä. Tuon päällysruukun ostin eilen ja kuvittelin että se sopisi tälle, mutta muoviruukku on liian iso. Herttalyhdyn lehti on aika paksu ja kova, mehikasvimainen. Alapuoleltaan se on hieman punertava (tuo ruukku olisi sopinut väriin hyvin), mutta ruukun etsintä jatkuu.

Herttalyhtykään ei kestä liika-kastelua, sen lehdestä voi tunnustella jos on kuiva, silloin lehti on reunoista hieman puristamalla veltompi.

Ja se kasvaa..

Ja kasvaa

amppelin tämäkin tarvitsisi, korkealle

 

 

 Minusta kolmas helppo kasvi on Pullojukka, Nolina recurvata, (jossain on eri nimellä). Tämä mun on Huiskupullojukka, lehdet kasvavat viuhkamaisesti.  Mulla oli ennen monta pullojukkaa. Ostettiin pikku ruukussa jossa oli 3 kpl. Kun ne kasvoivat ruukun täyteen,  piti ne erottaa.  

Kun tätä olin ostamassa ei ollut tavallista pientä pullojukkaa, mutta tämäkin on ollut kiva. On ollut koko ajan tässä hyllyn päällä tämäkin, vähän annan vettä joka kastelupäivinä. Tätä on melkein mahdoton saada hengiltä, jos vaan ei liikaa kastele. Alimmat lehdet ruskettuu, mutta ne voi leikata pois. Voisi olla valoisammassakin paikassa välillä, ehkä siirrän tämän tuonne hyllyyn. Pitäisi varmaan istuttaa ruukkunkin, koska on ollut jugurttipurkissa, kun viime vuonna en löytänyt ruukkua kun istutin pikkuruukusta vähän isompaan. :)

Mun pisinpään ollut viherkasvini on tämä Kirjolaikkuvehka, Aglaonema, jonka sain vanhalta sukulaiselta n. 4 vuotta sitten. Tänä kesänä tämä innostui kukkimaan ja samalla kasvatti monta poikasta juurelleen, joten on vähän itse kärsineen oloinen. Jotenkin tämä kallistui toiselle puolelle myös ja olen pönkittänyt sitä pystyyn tikulla. Pitäisi käydä ostamassa tukikeppejä.

Olen leikannut ne kukkapötkylät pois, koska on ennenkin kokemus vehkakasvin kukkimisesta, jonka jälkeen itse kasvi kuihtui.  Kirjolaikkuvehka ei siedä suoraa aurinkoa, eikä paljon kuivuuttakaan, joten kastelusta ja sumutuksesta pitää huolehtia. Eikä pidä istuttaa liian isoon ruukkuun. 

Jotkut kasvit vaan viihtyvät pienemmässä ruukussa paremmin.

Tässä on tämä kesäkuussa ostettu hyllykkö. Kuten näkyy hyllyjen väli on aika matala, joten ei tuo kirjolaikkuvehkakaan mahdu tuonne hyllylle. Mutta ei se mitään. 

Loput kasvit, kuten kaktukset ja muutama pistokas,  jäävät seuraavaan kertaan.

Kiitos jos jaksoit tänne asti ja hyvää viikon jatkoa! 

Toivottavasti ei tule kovaa myrskyä, kuten on ennustettu.