Lokakuussa kävi myös Sara Hildenin Taidemuseossa Särkänniemessä katsomassa Marcel Dzaman näyttelyn. Ikinä en ole kuullut enkä nähnyt mitään hänestä, joten kaikki oli ennennäkemätöntä ja joo...kyllä aika outoakin taidetta. Marcel Dzama on syntynyt Kanadassa v. 1974 ja hän työskentelee New Yorkissa.
Esitteessä kerrotaan hänen taiteestaan näin: Dzaman teoksissa ihmishahmot, eläimet ja niiden hybridit asettuvat samalle näyttämölle. Vaikutteet eri aikakausilta yhdistyvät osaksi nykytodellisuutta sekä unen ja fantasian maailmaa. Unen logiikka korvaa rationalismin ja absurdismi välittää totuuden-paikoin hyvinkin viiltävästi.
Nämä teokset on tehty jotenkin nukkekotimaisesti erilaisista kevyistäkin materiaaleista. Näistä näkee että taidetta voi tehdä hyvin monella tavalla ja vaikka mistä materiaalista.
Kierrätyspapereita oli myös käytetty moniin teoksiin, niitä en saanut kuvattua, kun lasin alla olivat.
Tämä järisyttävä teos (On the banks of the Red River, 2008) oli koko seinän kokoinen yli 6 metriä pitkä ja on kuvattu myös tämän näyttelyn esitteeseen.
Tämä oli myös suuri ja aika järkyttävä. Olisi kyllä ollut hyvä kuulla tästäkin opastus selostus. Ääniopaslaitehan on satavissa ilmaiseksi, mutta minä en yleensä sitä ota. Kannattaa ehkä katsoa ensin ja sitten kuunnella opastus, tai toisinpäin.
Tämä oli iso karuselli jossa nuo peltiset hahmot pyörivät ja kieppuivat. 2 kuvaa samasta
Tämä kuva on toisesta isosta huoneesta. Mosaiikkihahmoja ja myös videotaidetta takaseinällä
Näissä näytöissä pyöri kaikissa video, jossa oli pallokuosisissa vaatteissa tanssijoita, hyvin suuri ja vaikuttava työ oli tämäkin
Sitten siirryin alakertaan.
Tämä upea maisema ikkunan takana AINA jaksaa pysäyttää ja ihastuksen huokaus pääsee...
Eipä tule uuteen rakennettavaan Sara Hildenin taidemuseoon tuollaisia näkymiä Näsijärvelle.Tästä tuli mieleen oravanpyörä, olipa sitten tanssijoita tai työelämässä olevia "rattaita". Ihminnen on vaan osanen rattaassa. Kieliä en osaa, että mitä lienee noissa kirjoituksissa.
Varmasti mielenkiintoista, eläinten ja niiden hybridien kuvia.🧐
VastaaPoistaAika erikoinen, mutta mielenkiintoinen näyttely! Itse olen käynyt Sara Hildenin taidemuseossa joskus 90-luvun lopulla, sillä aikaa kun lapset kieppuivat huvipuistossa. Tykkään, että nykyisin taidetta on monenlaista eikä vain maisemamaalauksia, mutta välillä tulee kyllä ihmetys, mistä kaikki nuo ideat kumpuavat...
VastaaPoistaKiitos vaikuttavista näyttelykierroksista.
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Sen jälkeen kun oon alkanut käyttää Museokorttia, niin on tullut nähtyä tosi paljon hyvin erilaista taidetta. Niin kyllä vaan on laajentunut käsitteeni mitä taide on hurjasti. Se voi olla vaikka mitä. Vaikka en kyllä kaikesta niin pidäkään.
VastaaPoistaKyllä se perinteinen maalaustaide eniten aiheuttaa ihastusta.