keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Valoisan päivän jälkeen..lumisade

Kiitokset kaikille kommentoijille edelliseen postaukseen!

 On tänään harmaata ja väsynyttä, kun taas valvotti ja lueskelin kirjaakin aamupuoleen yötä asti. Tänään onkin sateinen päivä ollut, lunta tuiskuttaa. 

Aamulla kävin kävelyllä. Vähän taas ihmetyttää kun ei vaan tule mittariin askelia, vaikka kuinka koettas kävellä tuolla peilikirkkailla teillä. Tosin on soraa hyvin jossain kohdassa, ja jossain vähemmän ripoteltu. Tai sitten ei yhtään, kaikeksi onneksi ostin syksyllä nastakengät, ilman niitä ei voisi kävellä meikeläisen huonolla tasapainolla yhtään. Ihmettelen kun jotkut juoksee siellä, joillakin ei oo nastalenkkareitakaan. 

Eilisiä kuvia, silloin oli huikean hieno ilma. Alkoi jo tuntua että aurinko paistaa vähän jo sisällekin. Mutta vain vähän. Jo klo 12 maissa se painui vastapäisen kerrostalon taakse.

Otin kyllä tänäänkin kuvia, mutta kännykkä alkaa herjata, että se alkaa olla täynnä. En ymmärrä miten voi olla täynnä kun koko ajan koetan poistaa sieltä kaikkea, kuvia ainakin siirrän pois. Pitäis varmaan joku muistikortti ostaa.


Oli niin ihanaa eilen nähdä vaihteeksi sinistä taivasta. Melkein keväältä tuntui.
Tänään vähän vähemmän.

Sunnuntaina jo siirtelin kukkahyllyn ikkunan eteen siltä varalta, että jos olisi valoisampi paikka ja voisi kukatkin paremmin voida. Eilen kastelin ne ja otinhan minä kuviakin, ja mietin mille pitäs vaihtaa multia ja muutamalle laitoin lannoitepuikkoja, joille en vaihda multia.

Sunnuntaina kuvasin monta Suomen lippua päiväkävelyllä, kun piti odottaa vaalien tuloksia. Olikin jännittävä ilta sitten, meni valvoessa ihan pitkään. Äänestin ihan väärää ihmistä, joka ei päässyt edes lehteen, eli en tiedä miten paljon sai ääniä, mutta ihan sama. Kun ei ollut ketään tuttua, niin äänestin vaan jotain henkilöä. 

Mun pitäisi tormistautua jo tästä lamasta. Minun Pitäisi olla toimeenpaneva voima, mutta ei jaksais. Pitäisi löytää se maaseutupaikka, jossa voisi olla ja kasvattaa kasveja. Mutta miten vaikeeta on. Ennen mies oli sellainen toimeenpaneva, joten mun ei tarvinnut. Kai sitä sitten oppi ottamaan kaiken vastaan. Nyt tarviisi taas jonkun vähän potkimaan. Vai johtuuko se siitä että kevääseen voi olla vielä aikaa, tai sitten tästä muusta kahden vuoden lamaannuksesta. Hyvänen aika kaksi vuotta sitten kävin yksin Helsingissä päiväseltään Ateneumissa. Se tuntuu kaukaiselta ajalta. 

Ostin minä muutaman siemenpussin, joita voi kasvattaa tässäkin, muuttipa sitten tai ei. Viime keväänä en ostanut yhtään, enkä kasvattanutkaan. Vähänpä kadehdin tuolla blogeissa ja Youtubessa olevia kasvatussuunnitelmia, huh. Jos maata löytää niin ehkäpä hurahdan itekkin...

11 kommenttia:

  1. Kyllä varmasti on vaikeaa olla kerrostalossa, keskellä kaupunkia, kun on tottunut omakotitalossa puuhaamaan. Ite olen asunut 20-vuotiaaksi Tampereen keskustassa. Nuorena ajattelin, että muutan sinne joskus takaisin. Pikku hiljaa, kun olen itseäni tänne maalle hinannut, on kyllä mieli muuttunut. Vaikka synnyinkaupunkiani rakastankin, en tiedä enään, haluanko sinne koskaan takaisin muuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutin tänne koska en ole asunut kaupungissa, palveluiden lähellä koko ikänäni. Jotta pääsen teatteriin, elokuviin, ja matkustelemaan jonnekin, vaikka ulkomaille helpommin. Noin vuosi ehti olla vapaampaa aikaa, sitten alkoi tämä korona kurjuus. Muutaman kerran kävin Helsingissä, ja kerran Tallinnassa. Eipä ne haaveet toteutuneet.
      Tamperekaan ei ole enää se sama unelmien kaupunki jossa olin haaveillut asuvani. Monet kadut on myllätty ja monet puut kaadettu. Kyllähän ne uudet joskus kasvaa.
      Ehkäpä täällä on turistina sitten mukava taas, saa nähä tuleeko muutettua minne.

      Poista
  2. Arvaappa mitä minä hoksasin! ? Minun pieni askelmittari mittasi huomattavasti herkemmin askeleita, kun tuli uudet työhousut, joissa onkin reisitasku. Tuplapäivänä heilahti yli 10 tuhannen askelen,kun edellisellä tuplalla tuli vajaa 5000.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä on mittareissa eroja, hienoa kun hoksasit. Musta tuntuu ettei tämäkään mun kännykkäsovellus mittaa kunnolla, ainakin sen kartan mukaan näyttää kävelyreitit ihan oudoilta ja lähtö ja kotiin saapuminen sen perusteella näyttää jääneen tekemättä. Jonnekin järven tai joen puolelle näyn jääneen. HIHHIH

      Poista
  3. Voi miten kauniita kuvia. Ihan kuin olisi jo kevättä ilmassa! Toivotaan, että kevät tuo iloa meidän kaikkien elämään! Kunhan päästäisiin tästä pandemiasta eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kevät tulee varmemmin. Mutta koronan poistumisessa saa vaan elää toivossa. Ja miten käy näiden varautumisten kanssa, uskaltaako mennä mihinkään ilman maskia tai vahtiiko kuinka pitkään etäisyyksiä muihin.

      Poista
  4. Kyllä se niin on että sinun alavireisyyteen on varmasti monia syitä kuten itsekkin arvelit. Mutta kun kevät koittaa kunnolla niin asiat paranee oikein tuntuvasti. Toivottavasti löydät etsimäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on monta syytä. Olen miettinyt taas miehen kuolemaakin ja aikoja ennen sitä ja tänne muuttoa ja muuttoa pois entiseen taloon ja niin edelleen. Mitä virheitä tuli tehtyä, miten paljon tavaroita pitikään hävittää ja nyt ehkä niitä tarvitsisi.
      Auringottomia päiviäkin on ollut monta.
      Mulle on aina ollut tammikuu yksi vaikeimmista kuukausista. Kohta se on ohi taas.

      Poista
  5. Kaunista on ja aikanaan virekin kasvaa. Minun känny hyytyy pakkasessa, eikä siksi mittaa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin, ainakin kylvin jo herneitä, joista saisi sitten syödä vihreitä versoja.
      Voihan pakkanen, mutta toisaalta eipä sitä kaikkea tarvitsekaan mitata.

      Poista
  6. Sininen taivas ilahduttaa ♡ On mukavaa, kun aurinko paistaa ja taivas on pilvetön. Minulla rannekello näyttää askeleet. Ei ole kertynyt todellakaan joka päivä mieleinen askelmäärä. Kevät kun koittaa, niin sitten tulee minulla enemmän liikuttua ulkona.

    VastaaPoista