perjantai 28. elokuuta 2020

Ruokamatka 70-luvulle

 Kävin tänään Vapriikissa, koska huomasin että yksi näyttely siellä on ihan kokonaan näkemättä. Nimittäin 

Tämä kiinnosti, koska olen elänyt 70-luvun ja muutenkin oli lähdettävä jonnekin liikkeelle, ja vielä sekin, että museokortti menee kohta vanhaksi, jos en maksa lisää sitä vuodeksi.



siinäpä tämän näyttelyn esite.  70- luvulla tuli uusia ruoka-aineita esim paprika ja broileri, niitä oli hyvä opettaa käyttämään. Kananmunia käytettiin reilusti. Kun naiset kävivät töissä, niin osa heistä alkoi tarjota eineksiä perheelle, näistä ajoista ihmisten muistoja on myös sinne seinälle laitettu. Näissä kuvissa näkyy kasvisten käytön värikkyys, vaikka lehdessä kuulemma värit eivät silloin vielä kunnolla näkyneet, poikkeuksena punainen väri.

Aamulehdessä oli joka tiistai ajankohtaan sopiva sivu ohjeineen ja jokaisessa oli myös kuva jostain ruuasta. Valokuvaaja kertoi videolla näiden sivujen tekemisestä ja kuvaamisesta. 

Josks tein itekki täytettyjä paprikoita ja seuraavassa on mun lempi ruokabravuuri, nimittäin täytetyt jauhelihakääryleet.

 Jauhelihakääryleitä täytin luumulla, juustolla, valkosipulilla tai oliivilla (ainakin). En muista milloin olen niitä tehnyt viimeksi. Varmaan olivat hampurilaisetkin silloin uutuuksia.

Talouskoulun kävin  minäkin 70-luvulla, joten voi olla että siellä tuli opittua ruuanlaittoa. Sieltä en juuri muista jääneen moniakaan ruokia myöhempään käyttöön. On kylläkin  v.71 painettu keittokirja vielä koko ajan käytössä :)

Sen muistan kun Pekka Puska tuli talouskoululle pitämään yleisöluentoa, ja meidän piti olla illalla siellä tekemässä ja tarjoilemassa ruokia. Oliko se nyt Puskan pata, vai Pustan pata, en ihan varmaan muista 😄



 Munakasrulla oli myös joskus tehty lempiruoka, joka on nykyisin unohtunut kokonaan

70 -luvun olohuone oli nahkaisine istuimineen ja Peikonlehti siinä sekä Calathea Medallion, jee, oli jo silloin ollut viherkasvina käytössä Suomessa. (tässä kylläkin tekokasvina olivat)


Tutunnäköisen 70-luvun keittiössä olisi voinut laitella ruokia, siis leikisti, ja ottaa niistä kuvia instagramiin. Oli hanskoja ja käsidesiäkin käytettäväksi. (Tulipa vain tämä epäselvä kuva. Sori.) Nuo margariinipaketin tarrakukkaset olivat ihan yleisesti käytössä ja meidän rivarikodissa oli tuollaiset keittiökaappien ovet.

 

oli myös Aamulehdessä olleita 70-luvun mainoksia.  Miten musta näyttää että hinnat ei ole paljoa muuttuneet euroissakaan, esim hammastahna 2 mk?

2.9.1975 tällaista

 On tämä näyttely vielä monta kuukautta esillä, käykäätte katsomassa tarkemmin, minusta tämä oli hyvin mielenkiintoinen. Kävin kyllä tarkentamassa Finlaysonin 200 v. näyttelyssäkin. Ehkä siitä joskus toisenkerran lisää. Oli nyt ainakin hyvin rauhallista aamupäivällä, hyvin sai turvavälit pidettyä ja käsidesiä oli monessa paikassa käytettävissä.

Tulipa sitten mieleen että jospa itekki leipois, ja tein sitten vähän keikauskakun tyylisen kaakun.

Luumua vuokaan pohjalle ja kakkutaikina päälle, näytti vähän raa´alta, mutta ei oikeesti ole. Kervavaahdon kera kaksinverroin parempaa tai jätskin. 








4 kommenttia:

  1. Tuollaiset näyttelyt ovat mukavia aikamatkoja lähimenneisyyteen. Ruokakulttuuri on muuttunut todella paljon 70-luvusta. Onneksi paljon monipuolisemmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava käydä ja Tiistaitarjottimessa olevia reseptejä saa myös kirjana, jota myy Vapriikin museokauppa :) en sitä ehkä osta, kun mulla on vanhoja keittokirjoja itelläkin, tosin ovat ilman värikuvia :)
      On ruokailu muuttunut kyllä, ennen oli peruselintarvikkeita, nykyisin on valmisruokia ja -tuotteita enemmän. Monet käyvät syömässä vain "euron juustoa" tai muuta pikaruokaa.

      Poista
  2. Minullakin oli 70-luvulla tuommoiset keltaiset keittiönovet, paremman väriset kuin naapurin kirkkaan punaiset . Kaipaan 70-luvun ravintolamenusta niitä ihania lämpimiä leipiä. Nykyään ei saa mistään Metsästäjänleipää, Havaijinleipää tai muita semmoisia, korkeintaan rasvaisia hampurilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, muistan kyllä tykänneeni metsästäjänleivästä ja joku lämmin juustopäällysteinen kanaleipä oli myös herkkua ravintolassa. Sitten kun ootin vauvaa 80-luvun alussa, tuli vastustamaton mieliteko siihen juustokanaleipään, piti päästä syömään. Sitten pitikin koettaa tehä sitä ite kotona.
      Kun ostettiin rivariasunto 70-luvulla, niin oli keittiökaappien oveen vaihtoehtoinen väri tummanvihreä, otettiin sitten keltainen. Sitten oli punainen seinä siinä vieressä.

      Poista